Ero sivun ”Aaloet” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
p r2.6.5) (Botti lisäsi: ga:Fóifíneach |
||
Rivi 81: | Rivi 81: | ||
[[eo:Aloo]] |
[[eo:Aloo]] |
||
[[fr:Aloès]] |
[[fr:Aloès]] |
||
[[ga:Fóifíneach]] |
|||
[[gv:Aloe]] |
[[gv:Aloe]] |
||
[[ko:알로에]] |
[[ko:알로에]] |
Versio 25. kesäkuuta 2012 kello 20.45
Aaloet | |
---|---|
Lääkeaaloe (Aloe vera) |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Magnoliophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
Lahko: | Asparagales |
Heimo: | Asphodelaceae |
Suku: |
Aaloet Aloe L. |
Katso myös | |
Aaloet (Aloë) on mehikasvisuku Asphodelaceae-heimossa (soihtukasvit), joka uusimmassa systematiikassa muodostaa alaheimon Asphodeloideae heinäpuukasvien heimossa (Xanthorrhoeaceae).[1]. Sukuun kuuluu yli kolmesataa lajia, jotka kasvavat luonnonvaraisina Afrikan kuivilla alueilla, etenkin Etelä-Afrikan eteläkärjessä ja trooppisen Afrikan vuorilla. Agavet, jotka muistuttavat aaloeita ulkonäöltään, mutta kasvavat Amerikassa, eivät ole aaloeille kovin läheistä sukua.[2]
Tuntomerkit
Aaloet muistuttavat ulkonäöltään ananaksen lehtiruusuketta. Mehevien lehtien reunat ovat piikikkäät. Kukat ovat pienet, kellomaiset, keltaiset tai punaiset.
Kasvumuodoltaan aaloet ovat usein pensasmaisia. Jotkin ovat varrettomia, toiset taas 20 m korkuisiksi kasvavia puita. Varret ovat tavallisesti haaraisia, ja lehdet sijaitsevat tiheinä ruusukkeina haarojen kärjissä. Lehdet ovat meheviä ja vahapeitteisiä, yleensä reunoiltaan piikkihampaisia. Putkimaiset ja kaunisväriset kukat sijaitsevat pitkien kukintovarsien latvoissa tähkämäisissä tai terttumaisissa ryhmissä.[3]
Käyttö
Aaloeita on viljelty useita vuosisatoja, ja jo Dioskorides kuvaa niiden ominaisuuksia.[4].
Aaloeita kasvatetaan koristeina. Monista aaloelajeista käytetään niiden lehdistä saatavaa geelimäistä nestettä kosmetiikan raaka-aineena, mm. ihovoiteena ja palovammojen hoitoon tunnetuimpana lääkeaaloe (Aloe vera). Tuorepuristettua ja säilöttyä aloe-geeliä saa myös juomana.
Joitakin aaloelajeja voidaan kasvattaa ruukkukasvina huoneessa. Niiden hoitaminen ei ole lainkaan vaikeaa, sillä aaloet tarvitsevat vain vähän vettä.
Aaloehamppu on muutamien aaloeiden syykimpuista koostuvaa kuitua. Sitä käytetään lajien kasvuseuduilla köysien punontaan.[5]
Lajeja
- rohtoaaloe (Aloë arborescens)
- suka-aaloe (Aloë aristata)
- mätäsaaloe (Aloë brevifolia)
- ripsiaaloe (Aloë ciliaris)
- hammasaaloe (Aloë distans)
- piikkiaaloe (Aloë ferox)
- suppuaaloe (Aloë longistyla)
- kynsiaaloe (Aloë mitriformis)
- viuhka-aaloe (Aloë plicatilis)
- suopa-aaloe (Aloë saponaria)
- tuliaaloe (Aloë x spinosissima)
- raita-aaloe (Aloë striata)
- kiiltoaaloe (Aloë succotrina)
- kirjoaaloe (Aloë variegata)
- lääkeaaloe (Aloë vera)
Lähteet
- Kasvien maailma. Otavan iso kasvitietosanakirja, osa 1. Keuruu 1979. ISBN 951-1-05098-2
- Räty, E. ja Alanko, P. 2004: Viljelykasvien nimistö. - Puutarhaliitto, Helsinki. ISBN 951-8942-57-9
- Stevens, P. F. 2001-: Angiosperm Phylogeny Website. http://www.mobot.org/mobot/research/apweb/
Viitteet
- ↑ Stevens 2001-; viittaus 9.5.12
- ↑ Desert tropicals
- ↑ Kasvien maailma 1, s.15.
- ↑ Kasvien maailma 1:15
- ↑ WSOY Facta - Aaloehamppu
- ↑ Luettelon lähteenä Räty ja Alanko 2004, s. 22.