Ero sivun ”Kaltevan pinnan argumentti” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p Kumottu muokkaus 11664115, jonka teki RicHard-59 (keskustelu)hups
peruskorjaus
Rivi 1: Rivi 1:
'''Kaltevan pinnan argumentti''' ({{k-en|slippery slope}}, myös ”liukas rinne” tai ”viettävä pinta”) on [[argumentaatiovirhe]], joka tarkoittaa argumentointia jonkun asian potentiaalisella seurausjatkumolla, ”olemme kaltevalla pinnalla, jos hyväksymme asian X”. Assosiaatio on ikään kuin tapahtumien mieltäminen kaltevalla pinnoilla oleviksi palloiksi: ne lähtevät vierimään itsestään ja jatkumo ennen pitkää yltyy hallitsemattomaksi. Tämän argumentoinnin yleinen kaava on seuraava:
'''Kaltevan pinnan argumentti''' ({{k-en|slippery slope}}, myös ”liukas rinne” tai ”viettävä pinta”) on argumentoinnin muoto, jossa jotain asiaa vastustetaan väittämällä, että sen hyväksyminen käynnistäisi huonoon asiaintilaan johtavan seurausten ketjun. Englanninkielinen nimitys juontaa vertauksesta, jossa yhdenkin askelen ottaminen liukkaalle, viettävälle pinnalle vie auttamatta koko matkan rinnettä alas – hieman samaan tapaan kuin suomenkielisessä sananparressa ”Jos antaa Pirulle pikkusormen, se vie koko käden.”


Kaltevan pinnan argumenttia voidaan pitää epämuodollisena [[argumentaatiovirhe]]enä, sillä tavallisesti käytetyssä muodossaan siihen sisältyy lausumaton oletus: että huonot, äärimmäiset seuraukset todella väistämättä toteutuvat.
# Argumenttiin A assosioidaan yhteismitaton argumentti B.
# Argumentti B koetaan negatiiviseksi vaikutuksiltaan.
# Pelätään, että jos argumentti A hyväksytään, joudutaan hyväksymään myös argumentti B.
# Argumentin B hyväksyminen voi johtaa argumenttiin C.
# Argumentin C hyväksyminen johtaa tapahtumien hillittömään eskaloitumiseen.
# Siispä argumentti A on epätosi.


Kaavamaisesti kaltevan pinnan argumenttia voidaan tarkastella seuraavasti:
'''Kaltevan pinnan argumentti''' voi myös tarkoittaa argumentaatiota, joka ei välttämättä olekaan virheellistä.{{lähde}} Esimerkiksi:

⚫
:''Sensurointi aloitetaan yleensä paheksutuimmasta materiaalista, mutta jos edes sellaisen sensurointi sallitaan, vallanpitäjien on helppo laajentaa sensuurin alaa vähä vähältä muuhunkin. Näin on käynyt ennenkin.''
# A sinänsä voidaan hyväksyä.
# A:sta seuraa B.
# B:tä ei voida hyväksyä.
# A:ta ei voida hyväksyä.

Lausumaton oletus on, että seuraussuhde A:stä B:hen (tai pitempi seurausketju) on välttämätön tai todennäköinen.

Tarkastellaan esimerkkiä:

⚫
:''Sensurointi aloitetaan yleensä paheksutuimmasta materiaalista, mutta jos edes sellaisen sensurointi sallitaan, vallanpitäjien on helppo laajentaa sensuurin alaa vähä vähältä muuhunkin, ja ennen pitkää olemme sensorien armoilla.''

Lausumaton oletus on, että jos sananvapauden rajoittaminen hyväksytään jossain tietyssä tapauksessa, ajaudutaan edelleen sananvapauden rajoittamiseen yhä uusissa tapauksissa, kunnes lopulta ollaan asiaintilassa, jota alkuperäistä päätöstä tehtäessä ei olisi hyväksytty. Sitä vastaan voidaan väittää esimerkiksi, että kokemusperäisesti näin ei ole: aivan yleisesti demokraattisissa maissa sananvapautta rajoitetaan tarkkaan rajatuissa erityistapauksissa, eikä sensuuri ole levinnyt hallitsemattomasti niiden ulkopuolelle.

Jos sen sijaan on todella perusteltua uskoa, että väitetyt huonot seuraukset toteutuvat, kyseessä ei ole argumentaatiovirhe. Tämä on kuitenkin erikseen osoitettava.

===Katso myös===

*[[Porttiteoria]]


[[Luokka:Argumentaatiovirheet]]
[[Luokka:Argumentaatiovirheet]]

Versio 12. kesäkuuta 2012 kello 10.56

Kaltevan pinnan argumentti (engl. slippery slope, myös ”liukas rinne” tai ”viettävä pinta”) on argumentoinnin muoto, jossa jotain asiaa vastustetaan väittämällä, että sen hyväksyminen käynnistäisi huonoon asiaintilaan johtavan seurausten ketjun. Englanninkielinen nimitys juontaa vertauksesta, jossa yhdenkin askelen ottaminen liukkaalle, viettävälle pinnalle vie auttamatta koko matkan rinnettä alas – hieman samaan tapaan kuin suomenkielisessä sananparressa ”Jos antaa Pirulle pikkusormen, se vie koko käden.”

Kaltevan pinnan argumenttia voidaan pitää epämuodollisena argumentaatiovirheenä, sillä tavallisesti käytetyssä muodossaan siihen sisältyy lausumaton oletus: että huonot, äärimmäiset seuraukset todella väistämättä toteutuvat.

Kaavamaisesti kaltevan pinnan argumenttia voidaan tarkastella seuraavasti:

  1. A sinänsä voidaan hyväksyä.
  2. A:sta seuraa B.
  3. B:tä ei voida hyväksyä.
  4. A:ta ei voida hyväksyä.

Lausumaton oletus on, että seuraussuhde A:stä B:hen (tai pitempi seurausketju) on välttämätön tai todennäköinen.

Tarkastellaan esimerkkiä:

Sensurointi aloitetaan yleensä paheksutuimmasta materiaalista, mutta jos edes sellaisen sensurointi sallitaan, vallanpitäjien on helppo laajentaa sensuurin alaa vähä vähältä muuhunkin, ja ennen pitkää olemme sensorien armoilla.

Lausumaton oletus on, että jos sananvapauden rajoittaminen hyväksytään jossain tietyssä tapauksessa, ajaudutaan edelleen sananvapauden rajoittamiseen yhä uusissa tapauksissa, kunnes lopulta ollaan asiaintilassa, jota alkuperäistä päätöstä tehtäessä ei olisi hyväksytty. Sitä vastaan voidaan väittää esimerkiksi, että kokemusperäisesti näin ei ole: aivan yleisesti demokraattisissa maissa sananvapautta rajoitetaan tarkkaan rajatuissa erityistapauksissa, eikä sensuuri ole levinnyt hallitsemattomasti niiden ulkopuolelle.

Jos sen sijaan on todella perusteltua uskoa, että väitetyt huonot seuraukset toteutuvat, kyseessä ei ole argumentaatiovirhe. Tämä on kuitenkin erikseen osoitettava.

Katso myös

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kaltevan_pinnan_argumentti&oldid=11747758”