Ero sivun ”Platon Ivanov” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p Risukarhi siirsi sivun Platon Ivanovitš Ivanov ohjauksen Platon Ivanov päälle: Kansallisbiografian käyttämä muoto.
Täydennetään Kansallisbiografian artikkelin pohjalta. Lähteet ilmoittavat näemmä eri kuolinpaikan.
Rivi 1: Rivi 1:
'''Platon Ivanovitš Ivanov''' (sukunimi vuodesta 1938 '''Iivola'''; [[31. maaliskuuta]] [[1863]] [[Helsinki]] – [[15. marraskuuta]] [[1939]] Helsinki) oli Suomessa syntynyt venäläinen virkamies, joka toimi [[Suomen kenraalikuvernööri]]n kanslian johtajana ja [[senaattori]]na [[Sortokaudet|toisella sortokaudella]].
'''Platon Ivanovitš Ivanov''' (vuodesta 1938 '''Iivola'''; [[31. maaliskuuta]] [[1863]] [[Helsinki]] – [[15. marraskuuta]] [[1939]] [[Daugavpils]], [[Latvia]]<ref>[http://www.helsinki.fi/keskusarkisto/virkamiehet_2/H-O.pdf Yliopiston virkamiesmatrikkelin] mukaan kuolinpaikka on Helsinki.</ref>)<ref name="KB">{{Kansallisbiografia|nimi=Ivanov, Platon (1863 - 1939)|tekijä=Kristiina Kalleinen|ajankohta=13.10.2004|id=4584}}</ref> oli Suomessa syntynyt venäläinen virkamies, joka toimi [[Sortokaudet|toisen sortokauden]] aikana [[Suomen kenraalikuvernööri]]n kanslian johtajana, [[senaattori]]na niin sanotussa [[Amiraalisenaatti|amiraalisenaatissa]] sekä [[ministerivaltiosihteeri]]n apulaisena.


Ivanovin vanhemmat olivat eversti Ivan Ivanov ja Maria Molozemoff. Hän pääsi ylioppilaaksi [[Helsingin ruotsalainen yksityislyseo|Helsingin ruotsalaisesta yksityislyseo]]sta 1881, opiskeli venäjää [[Moskova]]ssa 1884–1886, sai tykistöaliluutnantin arvon 1889 ja suoritti [[Pietari (kaupunki)|Pietarin]] oikeuslyseon kurssin.
Ivanovin vanhemmat olivat Helsingin junkkarikoulun opettaja, eversti Ivan Ivanov ja Maria Molozemova. Vaikka Ivanov olikin syntynyt Suomessa ja osasi suomea sekä ruotsia, hän ei ollut Suomen kansalainen.<ref name="KB" /> Hän pääsi ylioppilaaksi [[Helsingin ruotsalainen yksityislyseo|Helsingin ruotsalaisesta yksityislyseo]]sta 1881, opiskeli venäjää [[Moskova]]ssa 1884–1886, sai tykistöaliluutnantin arvon 1889 ja suoritti [[Pietari (kaupunki)|Pietarin]] oikeuslyseon kurssin.<ref name="matrikkeli">[http://www.helsinki.fi/keskusarkisto/virkamiehet_2/H-O.pdf IVANOFF (1938− Iivola), Platon] Helsingin yliopiston opettaja- ja virkamiesmatrikkeli 1640–1917.</ref>


Ivanov oli keisarin Suomen asiain kanslian ylimääräinen virkamies 1901 ja vanhempi apulaistoimitussihteeri 1903. Hän oli [[Vaasan lääni]]n lääninsihteerinä 1903 ja sitten [[ministerivaltiosihteeri]]n avustavana virkamiehenä erityistehtävissä 1904–1909 sekä [[Helsingin yliopisto]]n vt. kanslerinsihteerinä 1905–1909. Ivanovista tuli kenraalikuvernöörinkanslian varajohtaja 1909 ja johtaja 1911. Hän oli [[Markovin senaatti|Markovin senaatissa]] talousosaston jäsen ja vt. kamaritoimituskunnan päällikkö 1911–1913. Ivanoff toimi sitten ministerivaltiosihteerin apulaisena 1913–1917. Hän sai valtioneuvoksen arvon 1906 ja todellisen valtioneuvoksen arvon 1910.
Ivanov oli keisarin Suomen asiain kanslian ylimääräinen virkamies 1901 ja vanhempi apulaistoimitussihteeri 1903. Hän oli [[Vaasan lääni]]n lääninsihteerinä 1903 ja sitten ministerivaltiosihteerinviraston avustavana virkamiehenä erityistehtävissä 1904–1909 sekä [[Helsingin yliopisto]]n vt. kanslerinsihteerinä 1905–1909. Ivanovista tuli kenraalikuvernöörinkanslian varajohtaja 1909 ja johtaja 1911. Kun [[Markovin senaatti]]a haluttiin samana vuonna täydentää, kenraalikuvernööri [[F. A. Seyn]] järjesti Ivanovin senaattoriksi vedoten vuodelta 1858 olevaan asetukseen, jota oli mahdollista tulkita siten että Suomessa virassa toimineet venäläiset olivat saaneet Suomen kansalaisuuden. Ivanov toimi senaatin talousosaston jäsenenä ja kamaritoimituskunnan vt. päällikkönä 1911–1913. Sen jälkeen hän oli ministerivaltiosihteeriksi siirtyneen [[Vladimir Markov|Markovin]] apulaisena Pietarissa aina [[Helmikuun vallankumous|helmikuun vallankumoukseen]] asti. Hän sai valtioneuvoksen arvon 1906 ja todellisen valtioneuvoksen arvon 1910.<ref name="KB" /><ref name="matrikkeli" />


Venäjän vallankumouksen jälkeen Ivanov oli [[Kone- ja Siltarakennus|Kone ja Silta Oy]]:n konttoristina 1920–1924 ja asui myöhemmin [[Liettua]]ssa [[Dünaburg]]issa.
Venäjän vallankumouksen jälkeen Ivanov oli [[Kone- ja Siltarakennus|Kone ja Silta Oy]]:n konttoristina 1920–1924 ja vuodesta 1924 alkaen kirjailijana ja toimittajana Latvian Daugavpilsissa. Hänen ensimmäisen vaimonsa isä oli ollut siellä kaupunginjohtajana. Ivanov oli naimisissa 1895–1932 Olga Moltšanovan kanssa ja vuodesta 1938 Sofie Bersenovan kanssa.<ref name="KB" />

Platon Ivanov oli naimisissa 1895–1932 Olga Moltschanoffin kanssa ja vuodesta 1938 Sofie Bersenoffin kanssa.


== Lähteet ==
== Lähteet ==
{{Viitteet}}
* [http://www.helsinki.fi/keskusarkisto/virkamiehet_2/index.htm Helsingin yliopiston opettaja- ja virkamiesmatrikkeli 1640–1917, osa H–O]


{{DEFAULTSORT:Ivanov, Platon Ivanovits}}
{{DEFAULTSORT:Ivanov, Platon Ivanovits}}
[[Luokka:Suomalaiset senaattorit]]
[[Luokka:Suomalaiset senaattorit]]
[[Luokka:Venäläiset henkilöt]]
[[Luokka:Vuonna 1863 syntyneet]]
[[Luokka:Vuonna 1863 syntyneet]]
[[Luokka:Vuonna 1939 kuolleet]]
[[Luokka:Vuonna 1939 kuolleet]]

Versio 24. toukokuuta 2012 kello 14.37

Platon Ivanovitš Ivanov (vuodesta 1938 Iivola; 31. maaliskuuta 1863 Helsinki – 15. marraskuuta 1939 Daugavpils, Latvia[1])[2] oli Suomessa syntynyt venäläinen virkamies, joka toimi toisen sortokauden aikana Suomen kenraalikuvernöörin kanslian johtajana, senaattorina niin sanotussa amiraalisenaatissa sekä ministerivaltiosihteerin apulaisena.

Ivanovin vanhemmat olivat Helsingin junkkarikoulun opettaja, eversti Ivan Ivanov ja Maria Molozemova. Vaikka Ivanov olikin syntynyt Suomessa ja osasi suomea sekä ruotsia, hän ei ollut Suomen kansalainen.[2] Hän pääsi ylioppilaaksi Helsingin ruotsalaisesta yksityislyseosta 1881, opiskeli venäjää Moskovassa 1884–1886, sai tykistöaliluutnantin arvon 1889 ja suoritti Pietarin oikeuslyseon kurssin.[3]

Ivanov oli keisarin Suomen asiain kanslian ylimääräinen virkamies 1901 ja vanhempi apulaistoimitussihteeri 1903. Hän oli Vaasan läänin lääninsihteerinä 1903 ja sitten ministerivaltiosihteerinviraston avustavana virkamiehenä erityistehtävissä 1904–1909 sekä Helsingin yliopiston vt. kanslerinsihteerinä 1905–1909. Ivanovista tuli kenraalikuvernöörinkanslian varajohtaja 1909 ja johtaja 1911. Kun Markovin senaattia haluttiin samana vuonna täydentää, kenraalikuvernööri F. A. Seyn järjesti Ivanovin senaattoriksi vedoten vuodelta 1858 olevaan asetukseen, jota oli mahdollista tulkita siten että Suomessa virassa toimineet venäläiset olivat saaneet Suomen kansalaisuuden. Ivanov toimi senaatin talousosaston jäsenenä ja kamaritoimituskunnan vt. päällikkönä 1911–1913. Sen jälkeen hän oli ministerivaltiosihteeriksi siirtyneen Markovin apulaisena Pietarissa aina helmikuun vallankumoukseen asti. Hän sai valtioneuvoksen arvon 1906 ja todellisen valtioneuvoksen arvon 1910.[2][3]

Venäjän vallankumouksen jälkeen Ivanov oli Kone ja Silta Oy:n konttoristina 1920–1924 ja vuodesta 1924 alkaen kirjailijana ja toimittajana Latvian Daugavpilsissa. Hänen ensimmäisen vaimonsa isä oli ollut siellä kaupunginjohtajana. Ivanov oli naimisissa 1895–1932 Olga Moltšanovan kanssa ja vuodesta 1938 Sofie Bersenovan kanssa.[2]

Lähteet

  1. ↑ Yliopiston virkamiesmatrikkelin mukaan kuolinpaikka on Helsinki.
  2. ↑ a b c d Kristiina Kalleinen: Ivanov, Platon (1863 - 1939) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 13.10.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  3. ↑ a b IVANOFF (1938− Iivola), Platon Helsingin yliopiston opettaja- ja virkamiesmatrikkeli 1640–1917.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Platon_Ivanov&oldid=11672264”