Ero sivun ”Vokaali” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
kaksoisvokaali ei tarkoita diftongia vaan pitkää vokaalia; IPA-merkintöjen yksityiskohtaiset lukuohjeet eivät ehkä kuulu tähän artikkeliin; selvennyksiä suomen vokaalitaulukon merkintöihin
Rivi 1: Rivi 1:
[[Kuva:Cardinal vowels-Jones x-ray.jpg|thumb|Röntgenkuvia fonetiikan­tutkija Daniel Jonesista ääntämässä suppeita kardinaali­vokaaleja {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[u]}} sekä väljiä kardinaali­vokaaleja {{IPA|[a]}} (lähinnä vastaa suomen ä-kirjainta) ja {{IPA|[ɑ]}} (vastaa suomen a-kirjainta).]]
[[Kuva:Cardinal vowels-Jones x-ray.jpg|thumb|Röntgenkuvia fonetiikan­tutkija Daniel Jonesista ääntämässä suppeita kardinaali­vokaaleja {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[u]}} sekä väljiä kardinaali­vokaaleja {{IPA|[a]}} (lähinnä vastaa suomen ä-kirjainta) ja {{IPA|[ɑ]}} (vastaa suomen a-kirjainta).]]


'''Vokaali''' eli '''ääntiö''' on [[äänne]], jota muodostettaessa [[ääntöväylä]] on avoin ja äännearvo riippuu ensisijaisesti [[leuka|leuan]] ja [[kieli (anatomia)|kielen]] sekä [[huulet|huulten]] asennosta. Tällöin keuhkoista tuleva ilmavirta pääsee kulkemaan jatkuvasti ja esteettä suun (tai joskus nenän) kautta ulos eikä ilmanpainetta keräänny [[äänirako|ääniraon]] yläpuolelle. Sitä vastoin [[konsonantti]]a eli keraketta muodostettaessa jokin tai jotkin ääntöväylän osat supistetaan tai suljetaan.
'''Vokaali''' eli '''ääntiö''' on [[äänne]], jota muodostettaessa [[ääntöväylä]] on avoin ja äännearvo riippuu ensisijaisesti [[Leuka|leuan]] ja [[Kieli (anatomia)|kielen]] sekä [[Huulet|huulten]] asennosta. Tällöin keuhkoista tuleva ilmavirta pääsee kulkemaan jatkuvasti ja esteettä suun (tai joskus nenän) kautta ulos eikä ilmanpainetta keräänny [[Äänirako|ääniraon]] yläpuolelle. Sitä vastoin [[konsonantti]]a eli keraketta muodostettaessa jokin tai jotkin ääntöväylän osat supistetaan tai suljetaan.


Sana ''vokaali'' tulee [[latina]]n sanasta ''vocalis'' ’puhuva’, koska useimmissa kielissä sanat ja täten puhe eivät olisi mahdollisia ilman vokaaleja. Monissa kielissä vokaaleja on viisi, ja niiden voi sanoa karkeasti vastaavan [[suomen kieli|suomen]] etuvokaaleja {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[e]}} sekä takavokaaleja {{IPA|[u]}}, {{IPA|[o]}} ja {{IPA|[ɑ]}} (suomen [[oikeinkirjoitus|oikeinkirjoituksessa]] a). Melko yleisiä ovat myös {{IPA|[u]}}:n etuvokaalinen vastine {{IPA|[y]}} (joidenkin kielten oikeinkirjoituksessa ü) ja {{IPA|[o]}}:n etuvokaalinen vastine {{IPA|[ø]}} (ö). Suomessa esiintyy lisäksi {{IPA|[ɑ]}}:n etuvokaalinen vastine {{IPA|[æ]}} tai {{IPA|[a]}} (ä), joka on yleisesti ottaen melko harvinainen. Vielä harvinaisempia ovat esimerkiksi [[ruotsin kieli|ruotsissa]] esiintyvä {{IPA|[u]}}:n keskinen vastine {{IPA|[ʉ]}} (ruotsin oikeinkirjoituksessa u) ja [[viron kieli|virossa]] tavattava {{IPA|[o]}}:n laveana ääntyvä vastine {{IPA|[ɤ]}} (viron oikeinkirjoituksessa õ).
Sana ''vokaali'' tulee [[latina]]n sanasta ''vocalis'' ’puhuva’, sillä useimmissa kielissä sanat ja täten puhe eivät olisi mahdollisia ilman vokaaleja. Monissa kielissä vokaaleja on viisi, ja niiden voi sanoa karkeasti vastaavan [[Suomen kieli|suomen]] etuvokaaleja {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[e]}} sekä takavokaaleja {{IPA|[u]}}, {{IPA|[o]}} ja {{IPA|[ɑ]}} (suomen [[Oikeinkirjoitus|oikeinkirjoituksessa]] a). Melko yleisiä ovat myös {{IPA|[u]}}:n etuvokaalinen vastine {{IPA|[y]}} (joidenkin kielten oikeinkirjoituksessa ü) ja {{IPA|[o]}}:n etuvokaalinen vastine {{IPA|[ø]}} (ö). Suomessa esiintyy lisäksi {{IPA|[ɑ]}}:n etuvokaalinen vastine {{IPA|[æ]}} tai {{IPA|[a]}} (ä), joka on yleisesti ottaen melko harvinainen. Vielä harvinaisempia ovat esimerkiksi [[Ruotsin kieli|ruotsissa]] esiintyvä {{IPA|[u]}}:n keskinen vastine {{IPA|[ʉ]}} (ruotsin oikeinkirjoituksessa u) ja [[Viron kieli|virossa]] tavattava {{IPA|[o]}}:n laveana ääntyvä vastine {{IPA|[ɤ]}} (viron oikeinkirjoituksessa õ).


Vokaali on syllabinen äänne, joka muodostaa [[tavu]]n ytimen, kun taas konsonantti voi ääntyä ytimen edellä ja joissakin kielissä myös sen perässä. Epäsyllabista äännettä, jota muodostettaessa ääntöväylä on kuitenkin avoin, kutsutaan [[puolivokaali]]ksi. Suomen kielessä tavun ytimenä on aina vokaali, mutta joissakin muissa kielissä konsonanttikin voi toisinaan olla tavun ytimenä, kuten {{IPA|[l]}} [[englannin kieli|englannin]] sanassa ''table'' {{IPA|[ˈteɪ.bl̩]}} (viiva l-kirjaimen alla on [[yhdistyvä tarke]], joka osoittaa äänteen olevan syllabinen, ja piste erottaa tavut toisistaan) sekä {{IPA|[r]}} [[serbian kieli|serbian]] sanassa ''vrba'' {{IPA|[vr̩.ba]}} tai tšekin sanassa ''krk'' (’kurkku’ ruumiinosana).
Vokaali on syllabinen äänne, joka muodostaa [[tavu]]n ytimen, kun taas konsonantti voi ääntyä ytimen edellä ja joissakin kielissä myös sen perässä. Epäsyllabista äännettä, jota muodostettaessa ääntöväylä on kuitenkin avoin, kutsutaan [[puolivokaali]]ksi. Suomen kielessä tavun ytimenä on aina vokaali, mutta joissakin muissa kielissä konsonanttikin voi toisinaan olla tavun ytimenä, kuten {{IPA|[l]}} [[Englannin kieli|englannin]] sanassa ''table'' {{IPA|[ˈteɪ.bl̩]}} sekä {{IPA|[r]}} [[Serbian kieli|serbian]] sanassa ''vrba'' {{IPA|[vr̩.ba]}} tai [[Tšekin kieli|tšekin]] sanassa ''krk'' (’kurkku’ ruumiinosana).


== Artikulaatio ==
== Artikulaatio ==
Rivi 93: Rivi 93:
* laveus tai pyöreys (huulten asento).
* laveus tai pyöreys (huulten asento).


Nämä perusominaisuudet ilmenevät [[kansainvälinen foneettinen aakkosto|kansainvälisen foneettisen aakkoston]] (IPA) vokaalikaaviosta. Vokaaleilla voi kuitenkin olla myös muita ominaisuuksia, kuten [[kitapurje]]en asento (nasaalius), [[äänihuulet|äänihuulten]] värähtelyn laji ([[fonaatio]]) ja kielen tyven asento.
Nämä perusominaisuudet ilmenevät [[Kansainvälinen foneettinen kirjaimisto|kansainvälisen foneettisen kirjaimiston]] (IPA) vokaalikaaviosta. Vokaaleilla voi kuitenkin olla myös muita ominaisuuksia, kuten [[kitapurje]]en asento (nasaalius), [[Äänihuulet|äänihuulten]] värähtelyn laji ([[fonaatio]]) ja kielen tyven asento.


=== Suppeus tai väljyys ===
=== Suppeus tai väljyys ===
Suppeus tai väljyys tarkoittaa kielen pystysuuntaista sijaintia suhteessa [[kitalaki|kitalakeen]]. Suppeat eli korkeat vokaalit, kuten {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[u]}}, ääntyvät kieli lähellä kitalakea, kun taas väljät eli matalat vokaalit, kuten {{IPA|[a]}}, ääntyvät kieli kaukana kitalaesta. Kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa määritellään seitsemän väljyysastetta, mutta tiettävästi yksikään kieli ei tee eroa niiden kaikkien välillä; yleensä väljyysasteita on neljä.
Suppeus tai väljyys tarkoittaa kielen pystysuuntaista sijaintia suhteessa [[Kitalaki|kitalakeen]]. Suppeat eli korkeat vokaalit, kuten {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[u]}}, ääntyvät kieli lähellä kitalakea, kun taas väljät eli matalat vokaalit, kuten {{IPA|[a]}}, ääntyvät kieli etäällä kitalaesta. Kansainvälisessä foneettisessa kirjaimistossa määritellään seitsemän väljyysastetta, mutta tiettävästi yksikään kieli ei tee eroa niiden kaikkien välillä.


Yleiskaaviossa erotellaan tavallisesti viisi väljyysastetta:
Yleiskaaviossa erotellaan tavallisesti viisi väljyysastetta:
Rivi 106: Rivi 106:
* [[väljä vokaali]] (avoin, matala vokaali).
* [[väljä vokaali]] (avoin, matala vokaali).


Näiden lisäksi kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa tunnistetaan väljyysasteet suppean ja puolisuppean vokaalin sekä väljän ja puoliväljän vokaalin väliltä.
Näiden lisäksi kansainvälinen foneettinen kirjaimisto huomioi väljyysasteet suppean ja puolisuppean vokaalin sekä väljän ja puoliväljän vokaalin väliltä.


Väljyys näyttäisi olevan vokaalin perustavanlaatuisin ominaisuus, sillä kaikissa kielissä vokaaleja erotellaan niiden väljyyden perusteella. Muita ominaisuuksia, kuten takaisuutta tai pyöreyttä, ei käytetä vokaalien erotteluun kaikissa kielissä, ja joissakin kielissä väljyys on ainoa vokaaleja erottava ominaisuus.
Väljyys näyttäisi olevan vokaalin perustavanlaatuisin ominaisuus, sillä kaikissa kielissä vokaaleja erotellaan niiden väljyyden perusteella. Muita ominaisuuksia, kuten takaisuutta tai pyöreyttä, ei käytetä vokaalien erotteluun kaikissa kielissä, ja joissakin kielissä väljyys on ainoa vokaaleja erottava ominaisuus.


=== Etisyys tai takaisuus ===
=== Etisyys tai takaisuus ===
Etisyys tai takaisuus tarkoittaa kielen vaakasuuntaista sijaintia suhteessa suun takaosaan. Etuvokaalit, kuten {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[y]}}, ääntyvät kieli suun etuosassa, kun taas takavokaalit, kuten {{IPA|[u]}}, ääntyvät kieli lähempänä suun takaosaa. Kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa määritellään viisi takaisuuden astetta, mutta tiettävästi yksikään kieli ei tee eroa niiden kaikkien välillä; enimmillään yhdessä kielessä on havaittu esiintyvän kolmea takaisuuden astetta.
Etisyys tai takaisuus tarkoittaa kielen vaakasuuntaista sijaintia suhteessa suun takaosaan. Etuvokaalit, kuten {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[y]}}, ääntyvät kieli suun etuosassa, kun taas takavokaalit, kuten {{IPA|[u]}}, ääntyvät kieli lähempänä suun takaosaa. Kansainvälisessä foneettisessa kirjaimistossa määritellään viisi takaisuuden astetta, mutta tiettävästi yksikään kieli ei tee eroa niiden kaikkien välillä; enimmillään yhdessä kielessä on havaittu esiintyvän kolmea takaisuuden astetta.


Foneettisissa yleiskaavioissa erotellaan tavallisesti kolme takaisuuden astetta:
Foneettisissa yleiskaavioissa erotellaan tavallisesti kolme takaisuuden astetta:
Rivi 119: Rivi 119:
* [[takavokaali]] (velaarivokaali, takainen vokaali)
* [[takavokaali]] (velaarivokaali, takainen vokaali)


Näiden lisäksi kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa tunnistetaan takaisuuden asteet etisen ja keskisen sekä keskisen ja takaisen vokaalin väliltä.
Näiden lisäksi kansainvälisessä foneettisessa kirjaimistossa tunnistetaan takaisuuden asteet etisen ja keskisen sekä keskisen ja takaisen vokaalin väliltä.


=== Laveus tai pyöreys ===
=== Laveus tai pyöreys ===
Laveus tai pyöreys tarkoittaa huulten asentoa äännettäessä. [[Suomen kieli|Suomen kielessä]] vokaalin laveus tai pyöreys on ainoa erottava piirre {{IPA|[i]}}:n ja {{IPA|[y]}}:n välillä sekä {{IPA|[e]}}:n ja {{IPA|[ø]}}:n (ö:n) välillä. Useimmissa kielissä pyöreys on täydentävä ominaisuus, eikä niinkään selvästi erottuva ominaisuus.{{lähde}} Yleensä pyöreys on sitä voimakkaampaa, mitä suppeampi takavokaali on. Joissain kielissä, kuten [[ranskan kieli|ranskassa]] ja [[saksan kieli|saksassa]] (pyöreitä etuvokaaleja), useimmissa [[uralilaiset kielet|uralilaisissa kielissä]], [[turkkilaiset kielet|turkkilaisissa kielissä]], [[vietnamin kieli|vietnamissa]] ja [[korean kieli|koreassa]], pyöreyttä ja takaisuutta käsitellään erikseen.{{selvennä}}
Laveus tai pyöreys tarkoittaa huulten asentoa äännettäessä. [[Suomen kieli|Suomen kielessä]] vokaalin laveus tai pyöreys on ainoa erottava piirre {{IPA|[i]}}:n ja {{IPA|[y]}}:n välillä sekä {{IPA|[e]}}:n ja {{IPA|[ø]}}:n (ö:n) välillä. Useimmissa kielissä pyöreys on täydentävä ominaisuus, eikä niinkään selvästi erottuva ominaisuus.{{lähde}} Yleensä pyöreys on sitä voimakkaampaa, mitä suppeampi takavokaali on. Joissain kielissä, kuten [[Ranskan kieli|ranskassa]] ja [[Saksan kieli|saksassa]] (pyöreitä etuvokaaleja), useimmissa [[Uralilaiset kielet|uralilaisissa kielissä]], [[Turkkilaiset kielet|turkkilaisissa kielissä]], [[Vietnamin kieli|vietnamissa]] ja [[Korean kieli|koreassa]], pyöreyttä ja takaisuutta käsitellään erikseen.{{selvennä}}


== Pituus ==
== Pituus ==


Vokaali voi olla pituudeltaan ylilyhyt, vajaalyhyt, lyhyt, puolipitkä, pitkä tai ylipitkä, mutta esimerkiksi suomessa erotetaan vain kaksi perusastetta eli lyhyt ja pitkä. Pitkää vokaalia, jonka aikana äännearvo muuttuu, kuten {{IPA|[uo]}} sanassa {{IPA|[suomi]}}, kutsutaan [[kaksoisvokaali]]ksi eli pariääntiöksi, vrt. [[Diftongi|diftongi]].
Vokaali voi olla pituudeltaan ylilyhyt, vajaalyhyt, lyhyt, puolipitkä, pitkä tai ylipitkä, mutta esimerkiksi suomessa erotetaan vain kaksi perusastetta eli lyhyt ja pitkä. Suomen oikeinkirjoituksessa pitkää vokaalia merkitään kahdella peräkkäisellä vokaalikirjaimella, ja sitä voidaan joskus kutsua myös kaksoisvokaaliksi.<ref name="Savolainen 2001"/> Pitkää vokaalia, jonka aikana äännearvo muuttuu, kuten {{IPA|[uo]}} sanassa {{IPA|[suomi]}}, kutsutaan [[Diftongi|diftongiksi]] eli pariääntiöksi, ja suomen oikeinkirjoituksessa sitä merkitään kahdella erilaisella vokaalikirjaimella, jotka ilmentävät äänteen alku- ja loppuarvoa.


== Monoftongit, diftongit ja triftongit ==
== Monoftongit, diftongit ja triftongit ==
:''Pääartikkelit: [[Monoftongi]], [[Diftongi]], [[Triftongi]]
:''Pääartikkelit: [[Monoftongi]], [[Diftongi]], [[Triftongi]]


Vokaaliäännettä, jonka ominaisuudet eivät muutu vokaalin keston aikana, kutsutaan [[monoftongi]]ksi. Monoftongeja kutsutaan joskus "puhtaiksi" vokaaleiksi. Vokaaliäännettä, joka koostuu kahdesta ominaisuuksiltaan erilaisesta, samaan tavuun kuuluvasta vokaalielementistä, kutsutaan [[diftongi]]ksi eli pariääntiöksi. Samoin kolmesta ominaisuuksiltaan erilaisesta, samaan tavuun kuuluvasta vokaalielementistä koostuvaa äännettä kutsutaan [[triftongi]]ksi.
Vokaaliäännettä, jonka ominaisuudet eivät muutu vokaalin keston aikana, kutsutaan [[monoftongi]]ksi. Monoftongeja kutsutaan joskus puhtaiksi vokaaleiksi. Vokaaliäännettä, joka koostuu kahdesta ominaisuuksiltaan erilaisesta, samaan tavuun kuuluvasta vokaalielementistä, kutsutaan [[diftongi]]ksi eli pariääntiöksi. Samoin kolmesta ominaisuuksiltaan erilaisesta, samaan tavuun kuuluvasta vokaalielementistä koostuvaa äännettä kutsutaan [[triftongi]]ksi.


Kaikissa tunnetuissa kielissä on monoftongeja ja useissa kielissä on diftongeja, mutta triftongit tai jopa kolmea useammasta vokaalielementistä koostuvat äännesarjat ovat melko harvinaisia. Suomen kielessä on monoftongeja ja diftongeja (''ai'', ''ei'', ''oi'', ''ui'', ''yi'', ''äi'', ''öi'', ''au'', ''eu'', ''iu'', ''ou'', ''äy'', ''öy'', ''uo'', ''yö'', ''iy'', ''ey'' ja ''ie''), mutta triftongeja ei esiinny paitsi ehkä [[onomatopoeettinen|onomatopoeettisessa]] sanassa ''miau''.
Kaikissa tunnetuissa kielissä on monoftongeja ja useissa kielissä on diftongeja, mutta triftongit tai jopa kolmea useammasta vokaalielementistä koostuvat äännesarjat ovat melko harvinaisia. Suomen kielessä on monoftongeja ja diftongeja (''ai'', ''ei'', ''oi'', ''ui'', ''yi'', ''äi'', ''öi'', ''au'', ''eu'', ''iu'', ''ou'', ''äy'', ''öy'', ''uo'', ''yö'', ''iy'', ''ey'' ja ''ie''), mutta triftongeja ei esiinny paitsi ehkä [[Onomatopoeettinen|onomatopoeettisessa]] sanassa ''miau''.


[[Fonologia]]ssa diftongit ja triftongit erotellaan sarjasta monoftongeja sen perusteella, voiko vokaaliäänteen jakaa eri [[foneemi|foneemeihin]]. Esimerkiksi [[englannin kieli|englannin]] sanan ''flower'' ’kukka’ kaksitavuisen ääntämisen vokaaliäänteet (britannianenglannin {{IPA|[flaʊə]}} ja amerikanenglannin {{IPA|[flaʊɚ]}} muodostavat foneettisesti kaksitavuisen triftongin, mutta ovat fonologisesti diftongin (jota kirjoitetussa kielessä edustavat kirjaimet <ow>) ja monoftongin (<er>) sarja.{{selvennä|Edellisessä kappaleessa triftongi määriteltiin yksitavuiseksi kokonaisuudeksi. Jos triftongi voi olla myös kaksitavuinen, mikä erottaa sen vaikkapa suomen sanasta "vuoan", jossa diftongia [uo] seuraa eri tavuun kuuluva monoftongi [ɑ]?}} Jotkut kielitieteilijät käyttävät sanoja diftongi ja triftongi vain tässä foneemisessa mielessä.
[[Fonologia]]ssa diftongit ja triftongit erotellaan sarjasta monoftongeja sen perusteella, voiko vokaaliäänteen jakaa eri [[Foneemi|foneemeihin]]. Esimerkiksi [[Englannin kieli|englannin]] sanan ''flower'' ’kukka’ kaksitavuisen ääntämisen vokaaliäänteet (britannianenglannin {{IPA|[flaʊə]}} ja amerikanenglannin {{IPA|[flaʊɚ]}} muodostavat foneettisesti kaksitavuisen triftongin, mutta ovat fonologisesti diftongin (jota kirjoitetussa kielessä edustavat kirjaimet <ow>) ja monoftongin (<er>) sarja.{{selvennä|Edellisessä kappaleessa triftongi määriteltiin yksitavuiseksi kokonaisuudeksi. Jos triftongi voi olla myös kaksitavuinen, mikä erottaa sen vaikkapa suomen sanasta "vuoan", jossa diftongia [uo] seuraa eri tavuun kuuluva monoftongi [ɑ]?}} Jotkut kielitieteilijät käyttävät sanoja diftongi ja triftongi vain tässä foneemisessa mielessä.


== Kirjoitetut vokaalit ==
== Kirjoitetut vokaalit ==
Sanaa vokaali käytetään usein tarkoitettaessa kielen kirjoitusjärjestelmässä vokaaliäännettä kuvaavaa kirjainta, varsinkin jos kieli käyttää omia kirjaimia.{{selvennä|Missä mielessä kirjaimet ovat "omia"?}} [[Latinalaiset aakkoset|Latinalaisessa aakkostossa]] vokaalikirjaimia ovat A, E, I, O, U ja Y. Lisäksi siihen kuuluu lisäyksiä, kuten Ä, Ö, Ü, Å, Æ ja Ø. Näiden kirjainten foneettiset arvot vaihtelevat eri kielissä, ja joissakin kielissä kirjaimia I ja Y käytetään kuvaamaan konsonanttia {{IPA|[j]}}. Jotkin latinalaisia kirjaimia käyttävät kielet käyttävät kirjoitusjärjestelmässään myös muita kirjaimia esittämään vokaaliäänteitä. Esimerkiksi [[kymri]]ssä kirjain W tarkoittaa äännettä {{IPA|[u]}} tai {{IPA|[ʊ]}}, kun taas [[creekin kieli|creek]]issä kirjain V tarkoittaa äännettä {{IPA|[ə]}}.
Sanaa vokaali käytetään usein tarkoitettaessa kielen kirjoitusjärjestelmässä vokaaliäännettä kuvaavaa kirjainta, varsinkin jos kieli käyttää omia kirjaimia.{{selvennä|Missä mielessä kirjaimet ovat "omia"?}} [[Latinalainen kirjaimisto|Latinalaisessa kirjaimistossa]] vokaalikirjaimia ovat A, E, I, O, U ja Y. Lisäksi siihen kuuluu lisäyksiä, kuten Ä, Ö, Ü, Å, Æ ja Ø. Näiden kirjainten foneettiset arvot vaihtelevat eri kielissä, ja joissakin kielissä kirjaimia I ja Y käytetään kuvaamaan konsonanttia {{IPA|[j]}}. Jotkin latinalaisia kirjaimia käyttävät kielet käyttävät kirjoitusjärjestelmässään myös muita kirjaimia esittämään vokaaliäänteitä. Esimerkiksi [[kymri]]ssä kirjain W tarkoittaa äännettä {{IPA|[u]}} tai {{IPA|[ʊ]}}, kun taas [[Creekin kieli|creek]]issä kirjain V on välisen keskivokaalin {{IPA|[ə]}} merkki.


Usein kielen kirjoitusjärjestelmän vokaalit eivät vastaa tarkalleen vokaaliäänteitä. Esimerkiksi monissa latinalaisia kirjaimia käyttävissä kielissä on enemmän vokaaleja kuin latinalaisten kirjainten vokaalimerkeillä voi esittää. Näin ollen esimerkiksi englannin viisi vokaalimerkkiä voivat kukin edustaa useita vokaaleja. Monissä kielissä yhtä vokaaliäännettä vastaa usean kirjoitetun vokaalin yhdistelmä kirjoitettujen vokaalien vähäisyyden takia, ja vakiinnuttuaan kirjainparit ovat joskus sulautua [[ligatuuri|ligatuureiksi]], kuten [[tanskan kieli|tanskassa]] ja [[norjan kieli|norjassa]] esiintyvät Æ ja Ø, jotka ovat alkujaan syntyneet kirjainpareista AE ja OE. Toisissa kielissä kantakirjaimiin lisätään [[tarke|tarkkeita]], kuten suomen Ä:n ja Ö:n pisteet. [[Kansainvälinen foneettinen aakkosto|Kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa]] on 28 vokaalien perusominaisuuksia kuvaavaa merkkiä, sekä lisäksi useita näiden äänteiden muunnelmia kuvaavia tarkkeita.
Usein kielen kirjoitusjärjestelmän vokaalit eivät vastaa tarkalleen vokaaliäänteitä. Esimerkiksi monissa latinalaisia kirjaimia käyttävissä kielissä on enemmän vokaaleja kuin latinalaisten kirjainten vokaalimerkeillä voi esittää. Näin ollen esimerkiksi englannin viisi vokaalimerkkiä voivat kukin edustaa useita vokaaleja. Monissä kielissä yhtä vokaaliäännettä vastaa usean kirjoitetun vokaalin yhdistelmä kirjoitettujen vokaalien vähäisyyden takia, ja vakiinnuttuaan kirjainparit ovat joskus sulautua [[Ligatuuri|ligatuureiksi]], kuten [[Tanskan kieli|tanskassa]] ja [[Norjan kieli|norjassa]] esiintyvät Æ ja Ø, jotka ovat alkujaan syntyneet kirjainpareista AE ja OE. Toisissa kielissä kantakirjaimiin lisätään [[Tarke|tarkkeita]], kuten suomen Ä:n ja Ö:n pisteet. Kansainvälisessä foneettisessa kirjaimistossa on vokaalien perusominaisuuksien kuvaamiseksi 28 kantamerkkiä, joihin voidaan liittää tarkkeita, jos kuvausta on tarpeen täsmentää.


== Suomen kielen vokaalit ==
== Suomen kielen vokaalit ==
Kardinaalivokaalit, kuten {{IPA|[ɑ]}}, {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[ø]}}, eivät suoraan vastaa niitä vokaaleja, jotka esiintyvät esimerkiksi suomen kielessä. Kaikki [[fonetiikka|foneettiset]] tai kielikohtaisesti määrittyvät eli [[foneemi]]set puhutun kielen kuvaukset ovat enemmän tai vähemmän summittaisia, ja kardinaalivokaalien ensisijaisena tarkoituksena on tarjota kiintopisteet, joihin eri kielten todelliset vokaaliäänteet voidaan suhteuttaa. Etenkin foneemisen kuvailun tasolla kuitenkin usein riittää, että viitataan lähimpään kardinaalivokaaliin.
Kardinaalivokaalit, kuten {{IPA|[ɑ]}}, {{IPA|[i]}} ja {{IPA|[ø]}}, eivät suoraan vastaa niitä vokaaleja, jotka esiintyvät esimerkiksi suomen kielessä. Kaikki [[Fonetiikka|foneettiset]] tai kielikohtaisesti määrittyvät eli [[foneemi]]set puhutun kielen kuvaukset ovat enemmän tai vähemmän summittaisia, ja kardinaalivokaalien ensisijaisena tarkoituksena on tarjota kiintopisteet, joihin eri kielten todelliset vokaaliäänteet voidaan suhteuttaa. Etenkin foneemisen kuvailun tasolla kuitenkin usein riittää, että viitataan lähimpään kardinaalivokaaliin.


Seuraavassa taulukossa luetellaan suomen kielen vokaalit ja annetaan kullekin sekä likiarvoinen foneeminen että [[yhdistyvä tarke|yhdistyvällä tarkkeella]] täydennetty foneettinen kuvaus. [[Kansainvälinen foneettinen aakkosto|Kansainvälisen foneettisen aakkoston]] (IPA) merkintöjen lisäksi taulukko näyttää vastaavat [[suomalais-ugrilainen tarkekirjoitus|suomalais-ugrilaisen tarkekirjoituksen]] (SUT) merkinnät.
Seuraavassa taulukossa luetellaan suomen kielen vokaalit ja annetaan kullekin sekä foneeminen että [[Yhdistyvä tarke|yhdistyvällä tarkkeella]] täydennetty foneettinen kuvaus (niinpä foneettinen kuvaus tässä hahmottuu täsmällisemmäksi kuin foneeminen, mutta käytännössä foneettinen kuvaus ei välttämättä ole juuri foneemista tarkempi). Kansainvälisen foneettisen kirjaimiston (IPA) merkintöjen lisäksi taulukko näyttää vastaavat [[Suomalais-ugrilainen tarkekirjoitus|suomalais-ugrilaisen tarkekirjoituksen]] (SUT) merkinnät. IPA:n ohjeistuksen mukaan foneemiset kuvaukset kirjoitetaan kahden [[vinoviiva]]n väliin ja foneettiset [[Hakasulkeet|hakasulkeiden]] sisään. SUT:n kuvaukset puolestaan on tapana kursivoida.


{| class="wikitable"
{| class="wikitable"
Rivi 163: Rivi 163:
|align=center style="font-size:large"|a
|align=center style="font-size:large"|a
|align=center style="font-size:large"|{{IPA|/ɑ/}}
|align=center style="font-size:large"|{{IPA|/ɑ/}}
|align=center style="font-size:large"|{{Unicode|/''a''/}}
|align=center style="font-size:large"|{{Unicode|''a''}}
|lavea väljä takavokaali
|lavea väljä takavokaali
|align=center style="font-size:large"|{{IPA|[ɑ&#x31F;]}}
|align=center style="font-size:large"|{{IPA|[ɑ&#x31F;]}}
|align=center style="font-size:large"|{{Unicode|[''a&#x355;'']}}
|align=center style="font-size:large"|{{Unicode|''a&#x355;''}}
|etisempi
|etisempi
|takavokaalin {{IPA|[ɑ]}} ja keskivokaalin {{IPA|[ä]}} välimuoto
|takavokaalin {{IPA|[ɑ]}} ja keskivokaalin {{IPA|[ä]}} välimuoto
Rivi 172: Rivi 172:
|align=center style="font-size:large"|e
|align=center style="font-size:large"|e
|align=center style="font-size:large"|{{IPA|/e/}}
|align=center style="font-size:large"|{{IPA|/e/}}
|align=center style="font-size:large"|{{Unicode|/''e''/}}
|align=center style="font-size:large"|{{Unicode|''e''}}
|lavea puolisuppea etuvokaali
|lavea puolisuppea etuvokaali
|align=center style="font-size:large"|{{IPA|[e&#x31E;]}}
|align=center style="font-size:large"|{{IPA|[e&#x31E;]}}
|align=center style="font-size:large"|{{Unicode|[''e&#x32C;'']}}
|align=center style="font-size:large"|{{Unicode|''e&#x32C;''}}
|väljempi
|väljempi
|puolisuppean {{IPA|[e]}}:n ja puoliväljän {{IPA|[ɛ]}}:n välimuoto
|puolisuppean {{IPA|[e]}}:n ja puoliväljän {{IPA|[ɛ]}}:n välimuoto
Rivi 181: Rivi 181:
|align=center style="font-size:large"|i
|align=center style="font-size:large"|i
|align=center style="font-size:large"|{{IPA|/i/}}
|align=center style="font-size:large"|{{IPA|/i/}}
|align=center style="font-size:large"|{{Unicode|/''i''/}}
|align=center style="font-size:large"|{{Unicode|''i''}}
|lavea suppea etuvokaali
|lavea suppea etuvokaali
|align=center style="font-size:large"|{{IPA|[i&#x31E;]}}
|align=center style="font-size:large"|{{IPA|[i&#x31E;]}}
|align=center style="font-size:large"|{{Unicode|[''i&#x32C;'']}}
|align=center style="font-size:large"|{{Unicode|''i&#x32C;''}}
|väljempi
|väljempi
|suppean {{IPA|[i]}}:n ja puolisuppean {{IPA|[e]}}:n välimuoto
|suppean {{IPA|[i]}}:n ja puolisuppean {{IPA|[e]}}:n välimuoto
Rivi 190: Rivi 190:
|align=center style="font-size:large"|o
|align=center style="font-size:large"|o
|align=center style="font-size:large"|{{IPA|/o/}}
|align=center style="font-size:large"|{{IPA|/o/}}
|align=center style="font-size:large"|{{Unicode|/''o''/}}
|align=center style="font-size:large"|{{Unicode|''o''}}
|pyöreä puolisuppea takavokaali
|pyöreä puolisuppea takavokaali
|align=center style="font-size:large"|{{IPA|[o&#x31E;]}}
|align=center style="font-size:large"|{{IPA|[o&#x31E;]}}
|align=center style="font-size:large"|{{Unicode|[''o&#x32C;'']}}
|align=center style="font-size:large"|{{Unicode|''o&#x32C;''}}
|väljempi
|väljempi
|puolisuppean {{IPA|[o]}}:n ja puoliväljän {{IPA|[ɔ]}}:n välimuoto
|puolisuppean {{IPA|[o]}}:n ja puoliväljän {{IPA|[ɔ]}}:n välimuoto
Rivi 199: Rivi 199:
|align=center style="font-size:large"|u
|align=center style="font-size:large"|u
|align=center style="font-size:large"|{{IPA|/u/}}
|align=center style="font-size:large"|{{IPA|/u/}}
|align=center style="font-size:large"|{{Unicode|/''u''/}}
|align=center style="font-size:large"|{{Unicode|''u''}}
|pyöreä suppea takavokaali
|pyöreä suppea takavokaali
|align=center style="font-size:large"|{{IPA|[u&#x31E;]}}
|align=center style="font-size:large"|{{IPA|[u&#x31E;]}}
|align=center style="font-size:large"|{{Unicode|[''u&#x32C;'']}}
|align=center style="font-size:large"|{{Unicode|''u&#x32C;''}}
|väljempi
|väljempi
|suppean {{IPA|[u]}}:n ja puolisuppean {{IPA|[o]}}:n välimuoto
|suppean {{IPA|[u]}}:n ja puolisuppean {{IPA|[o]}}:n välimuoto
Rivi 208: Rivi 208:
|align=center style="font-size:large"|y
|align=center style="font-size:large"|y
|align=center style="font-size:large"|{{IPA|/y/}}
|align=center style="font-size:large"|{{IPA|/y/}}
|align=center style="font-size:large"|{{Unicode|/''ü''/}}
|align=center style="font-size:large"|{{Unicode|''ü''}}
|pyöreä suppea etuvokaali
|pyöreä suppea etuvokaali
|align=center style="font-size:large"|{{IPA|[y&#x31E;]}}
|align=center style="font-size:large"|{{IPA|[y&#x31E;]}}
|align=center style="font-size:large"|{{Unicode|[''ü&#x32C;'']}}
|align=center style="font-size:large"|{{Unicode|''ü&#x32C;''}}
|väljempi
|väljempi
|suppean {{IPA|[y]}}:n ja puolisuppean {{IPA|[ø]}}:n välimuoto
|suppean {{IPA|[y]}}:n ja puolisuppean {{IPA|[ø]}}:n välimuoto
Rivi 217: Rivi 217:
|align=center style="font-size:large"|ä
|align=center style="font-size:large"|ä
|align=center style="font-size:large"|{{IPA|/æ/}}
|align=center style="font-size:large"|{{IPA|/æ/}}
|align=center style="font-size:large"|{{Unicode|/''ä''/}}
|align=center style="font-size:large"|{{Unicode|''ä''}}
|lavea (lähes) väljä etuvokaali
|lavea (lähes) väljä etuvokaali
|align=center style="font-size:large"|{{IPA|[æ]}}
|align=center style="font-size:large"|{{IPA|[æ]}}
|align=center style="font-size:large"|{{Unicode|[''ä&#x32D;'']}}
|align=center style="font-size:large"|{{Unicode|''ä&#x32D;''}}
|SUT: suppeampi
|SUT: suppeampi
|puoliväljän {{IPA|[ɛ]}}:n ja väljän {{IPA|[a]}}:n välimuoto
|puoliväljän {{IPA|[ɛ]}}:n ja väljän {{IPA|[a]}}:n välimuoto
Rivi 226: Rivi 226:
|align=center style="font-size:large"|ö
|align=center style="font-size:large"|ö
|align=center style="font-size:large"|{{IPA|/ø/}}
|align=center style="font-size:large"|{{IPA|/ø/}}
|align=center style="font-size:large"|{{Unicode|/''ö''/}}
|align=center style="font-size:large"|{{Unicode|''ö''}}
|pyöreä puolisuppea etuvokaali
|pyöreä puolisuppea etuvokaali
|align=center style="font-size:large"|{{IPA|[ø&#x31E;]}}
|align=center style="font-size:large"|{{IPA|[ø&#x31E;]}}
|align=center style="font-size:large"|{{Unicode|[''ö&#x32C;'']}}
|align=center style="font-size:large"|{{Unicode|''ö&#x32C;''}}
|väljempi
|väljempi
|puolisuppean {{IPA|[ø]}}:n ja puoliväljän {{IPA|[œ]}}:n välimuoto
|puolisuppean {{IPA|[ø]}}:n ja puoliväljän {{IPA|[œ]}}:n välimuoto
Rivi 245: Rivi 245:
== Muuta ==
== Muuta ==


Täysvokaalien lisäksi maailman kielissä esiintyy [[vokaalireduktio|reduktiovokaaleja]]. Niiden ääntymispaikka on tavallisesti keskellä suuonteloa eli ne ovat yleensä välisiä keskivokaaleja eli [[švaa]]-vokaaleja. Usein niillä on kuitenkin lisäksi jokin täysvokaalia muistuttava vivahde.
Täysvokaalien lisäksi maailman kielissä esiintyy [[Vokaalireduktio|reduktiovokaaleja]]. Niiden ääntymispaikka on tavallisesti keskellä suuonteloa eli ne ovat yleensä välisiä keskivokaaleja eli [[švaa]]-vokaaleja. Usein niillä on kuitenkin lisäksi jokin täysvokaalia muistuttava vivahde.


Joskus likvida (lateraali tai tremulantti) voi ottaa vokaalin tehtävän ja toimia tavua muodostavana elementtinä, esimerkiksi [[t&scaron;ekin_kieli|t&scaron;ekin]] ''vlk'' 'susi', jossa ''l'' (lateraali) sallii ilmavirran kulkea kielen laidoitse.
Joskus likvida (lateraali tai tremulantti) voi ottaa vokaalin tehtävän ja toimia tavua muodostavana elementtinä, esimerkiksi [[T&scaron;ekin_kieli|t&scaron;ekin]] ''vlk'' 'susi', jossa ''l'' (lateraali) sallii ilmavirran kulkea kielen laidoitse.


== Lähteet ==
== Lähteet ==
Rivi 253: Rivi 253:
*{{Kirjaviite | Tekijä=Häkkinen, Kaisa | Nimike=Kielitieteen perusteet | Sivu = | Selite= | Julkaisija=Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Vuosi=2001 | Tunniste=ISBN 951-717-820-4 }}
*{{Kirjaviite | Tekijä=Häkkinen, Kaisa | Nimike=Kielitieteen perusteet | Sivu = | Selite= | Julkaisija=Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Vuosi=2001 | Tunniste=ISBN 951-717-820-4 }}
*{{Verkkoviite | Tekijä=Iivonen, Antti; Horppila, Mari; Heikkonen, Miika; Rissanen, Olli | Nimeke=Fonetiikan termit | Ajankohta=2000 | Osoite=http://www.opiskelijakirjasto.lib.helsinki.fi/fonterm/ | Julkaisija=Helsingin yliopisto &ndash; Fonetiikan laitos | Luettu=12. helmikuuta 2007 | Kieli=Suomi }}
*{{Verkkoviite | Tekijä=Iivonen, Antti; Horppila, Mari; Heikkonen, Miika; Rissanen, Olli | Nimeke=Fonetiikan termit | Ajankohta=2000 | Osoite=http://www.opiskelijakirjasto.lib.helsinki.fi/fonterm/ | Julkaisija=Helsingin yliopisto &ndash; Fonetiikan laitos | Luettu=12. helmikuuta 2007 | Kieli=Suomi }}

=== Viitteet ===
{{Viitteet|viitteet=

<ref name="Savolainen 2001">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.finnlectura.fi/verkkosuomi/Fonologia/sivu181.htm | Nimeke = Vokaalien fonotaksi | Tekijä = Savolainen, Erkki | Julkaisu = Verkkokielioppi: suomen kielen äänne-, muoto- ja lauseoppia| Ajankohta = 2001 | Julkaisija = Finn Lectura| Viitattu = 17.5.2012 }}</ref>

}}


[[Luokka:Fonetiikka]]
[[Luokka:Fonetiikka]]

Versio 17. toukokuuta 2012 kello 16.52

Röntgenkuvia fonetiikan­tutkija Daniel Jonesista ääntämässä suppeita kardinaali­vokaaleja [i] ja [u] sekä väljiä kardinaali­vokaaleja [a] (lähinnä vastaa suomen ä-kirjainta) ja [ɑ] (vastaa suomen a-kirjainta).

Vokaali eli ääntiö on äänne, jota muodostettaessa ääntöväylä on avoin ja äännearvo riippuu ensisijaisesti leuan ja kielen sekä huulten asennosta. Tällöin keuhkoista tuleva ilmavirta pääsee kulkemaan jatkuvasti ja esteettä suun (tai joskus nenän) kautta ulos eikä ilmanpainetta keräänny ääniraon yläpuolelle. Sitä vastoin konsonanttia eli keraketta muodostettaessa jokin tai jotkin ääntöväylän osat supistetaan tai suljetaan.

Sana vokaali tulee latinan sanasta vocalis ’puhuva’, sillä useimmissa kielissä sanat ja täten puhe eivät olisi mahdollisia ilman vokaaleja. Monissa kielissä vokaaleja on viisi, ja niiden voi sanoa karkeasti vastaavan suomen etuvokaaleja [i] ja [e] sekä takavokaaleja [u], [o] ja [ɑ] (suomen oikeinkirjoituksessa a). Melko yleisiä ovat myös [u]:n etuvokaalinen vastine [y] (joidenkin kielten oikeinkirjoituksessa ü) ja [o]:n etuvokaalinen vastine [ø] (ö). Suomessa esiintyy lisäksi [ɑ]:n etuvokaalinen vastine [æ] tai [a] (ä), joka on yleisesti ottaen melko harvinainen. Vielä harvinaisempia ovat esimerkiksi ruotsissa esiintyvä [u]:n keskinen vastine [ʉ] (ruotsin oikeinkirjoituksessa u) ja virossa tavattava [o]:n laveana ääntyvä vastine [ɤ] (viron oikeinkirjoituksessa õ).

Vokaali on syllabinen äänne, joka muodostaa tavun ytimen, kun taas konsonantti voi ääntyä ytimen edellä ja joissakin kielissä myös sen perässä. Epäsyllabista äännettä, jota muodostettaessa ääntöväylä on kuitenkin avoin, kutsutaan puolivokaaliksi. Suomen kielessä tavun ytimenä on aina vokaali, mutta joissakin muissa kielissä konsonanttikin voi toisinaan olla tavun ytimenä, kuten [l] englannin sanassa table [ˈteɪ.bl̩] sekä [r] serbian sanassa vrba [vr̩.ba] tai tšekin sanassa krk (’kurkku’ ruumiinosana).

Artikulaatio

etinen keskinen takainen
suppea
i • y
ɨ • ʉ
ɯ • u
ɪ • ʏ
• ʊ
e • ø
ɘ • ɵ
ɤ • o
ə
ɛ • œ
ɜ • ɞ
ʌ • ɔ
æ
ɐ
a • ɶ
ɑ • ɒ
Kohdissa, joissa esiintyy kaksi vokaalia rinnakkain, vasemmanpuoleinen on lavea ja oikeanpuoleinen pyöreä.
puolisuppea
välinen
puoliväljä
väljä

Vokaalit lajitellaan niitä erottavien artikulaatio-ominaisuuksien perusteella. Daniel Jones kehitti kardinaalivokaalijärjestelmän, joka käyttää luokitteluperusteina vokaalien kolmea perusominaisuutta:

  • suppeus tai väljyys (pystysuuntainen ulottuvuus)
  • etisyys tai takaisuus (vaakasuuntainen ulottuvuus)
  • laveus tai pyöreys (huulten asento).

Nämä perusominaisuudet ilmenevät kansainvälisen foneettisen kirjaimiston (IPA) vokaalikaaviosta. Vokaaleilla voi kuitenkin olla myös muita ominaisuuksia, kuten kitapurjeen asento (nasaalius), äänihuulten värähtelyn laji (fonaatio) ja kielen tyven asento.

Suppeus tai väljyys

Suppeus tai väljyys tarkoittaa kielen pystysuuntaista sijaintia suhteessa kitalakeen. Suppeat eli korkeat vokaalit, kuten [i] ja [u], ääntyvät kieli lähellä kitalakea, kun taas väljät eli matalat vokaalit, kuten [a], ääntyvät kieli etäällä kitalaesta. Kansainvälisessä foneettisessa kirjaimistossa määritellään seitsemän väljyysastetta, mutta tiettävästi yksikään kieli ei tee eroa niiden kaikkien välillä.

Yleiskaaviossa erotellaan tavallisesti viisi väljyysastetta:

Näiden lisäksi kansainvälinen foneettinen kirjaimisto huomioi väljyysasteet suppean ja puolisuppean vokaalin sekä väljän ja puoliväljän vokaalin väliltä.

Väljyys näyttäisi olevan vokaalin perustavanlaatuisin ominaisuus, sillä kaikissa kielissä vokaaleja erotellaan niiden väljyyden perusteella. Muita ominaisuuksia, kuten takaisuutta tai pyöreyttä, ei käytetä vokaalien erotteluun kaikissa kielissä, ja joissakin kielissä väljyys on ainoa vokaaleja erottava ominaisuus.

Etisyys tai takaisuus

Etisyys tai takaisuus tarkoittaa kielen vaakasuuntaista sijaintia suhteessa suun takaosaan. Etuvokaalit, kuten [i] ja [y], ääntyvät kieli suun etuosassa, kun taas takavokaalit, kuten [u], ääntyvät kieli lähempänä suun takaosaa. Kansainvälisessä foneettisessa kirjaimistossa määritellään viisi takaisuuden astetta, mutta tiettävästi yksikään kieli ei tee eroa niiden kaikkien välillä; enimmillään yhdessä kielessä on havaittu esiintyvän kolmea takaisuuden astetta.

Foneettisissa yleiskaavioissa erotellaan tavallisesti kolme takaisuuden astetta:

Näiden lisäksi kansainvälisessä foneettisessa kirjaimistossa tunnistetaan takaisuuden asteet etisen ja keskisen sekä keskisen ja takaisen vokaalin väliltä.

Laveus tai pyöreys

Laveus tai pyöreys tarkoittaa huulten asentoa äännettäessä. Suomen kielessä vokaalin laveus tai pyöreys on ainoa erottava piirre [i]:n ja [y]:n välillä sekä [e]:n ja [ø]:n (ö:n) välillä. Useimmissa kielissä pyöreys on täydentävä ominaisuus, eikä niinkään selvästi erottuva ominaisuus.lähde? Yleensä pyöreys on sitä voimakkaampaa, mitä suppeampi takavokaali on. Joissain kielissä, kuten ranskassa ja saksassa (pyöreitä etuvokaaleja), useimmissa uralilaisissa kielissä, turkkilaisissa kielissä, vietnamissa ja koreassa, pyöreyttä ja takaisuutta käsitellään erikseen.selvennä

Pituus

Vokaali voi olla pituudeltaan ylilyhyt, vajaalyhyt, lyhyt, puolipitkä, pitkä tai ylipitkä, mutta esimerkiksi suomessa erotetaan vain kaksi perusastetta eli lyhyt ja pitkä. Suomen oikeinkirjoituksessa pitkää vokaalia merkitään kahdella peräkkäisellä vokaalikirjaimella, ja sitä voidaan joskus kutsua myös kaksoisvokaaliksi.[1] Pitkää vokaalia, jonka aikana äännearvo muuttuu, kuten [uo] sanassa [suomi], kutsutaan diftongiksi eli pariääntiöksi, ja suomen oikeinkirjoituksessa sitä merkitään kahdella erilaisella vokaalikirjaimella, jotka ilmentävät äänteen alku- ja loppuarvoa.

Monoftongit, diftongit ja triftongit

Pääartikkelit: Monoftongi, Diftongi, Triftongi

Vokaaliäännettä, jonka ominaisuudet eivät muutu vokaalin keston aikana, kutsutaan monoftongiksi. Monoftongeja kutsutaan joskus puhtaiksi vokaaleiksi. Vokaaliäännettä, joka koostuu kahdesta ominaisuuksiltaan erilaisesta, samaan tavuun kuuluvasta vokaalielementistä, kutsutaan diftongiksi eli pariääntiöksi. Samoin kolmesta ominaisuuksiltaan erilaisesta, samaan tavuun kuuluvasta vokaalielementistä koostuvaa äännettä kutsutaan triftongiksi.

Kaikissa tunnetuissa kielissä on monoftongeja ja useissa kielissä on diftongeja, mutta triftongit tai jopa kolmea useammasta vokaalielementistä koostuvat äännesarjat ovat melko harvinaisia. Suomen kielessä on monoftongeja ja diftongeja (ai, ei, oi, ui, yi, äi, öi, au, eu, iu, ou, äy, öy, uo, yö, iy, ey ja ie), mutta triftongeja ei esiinny paitsi ehkä onomatopoeettisessa sanassa miau.

Fonologiassa diftongit ja triftongit erotellaan sarjasta monoftongeja sen perusteella, voiko vokaaliäänteen jakaa eri foneemeihin. Esimerkiksi englannin sanan flower ’kukka’ kaksitavuisen ääntämisen vokaaliäänteet (britannianenglannin [flaʊə] ja amerikanenglannin [flaʊɚ] muodostavat foneettisesti kaksitavuisen triftongin, mutta ovat fonologisesti diftongin (jota kirjoitetussa kielessä edustavat kirjaimet <ow>) ja monoftongin (<er>) sarja.selvennä Jotkut kielitieteilijät käyttävät sanoja diftongi ja triftongi vain tässä foneemisessa mielessä.

Kirjoitetut vokaalit

Sanaa vokaali käytetään usein tarkoitettaessa kielen kirjoitusjärjestelmässä vokaaliäännettä kuvaavaa kirjainta, varsinkin jos kieli käyttää omia kirjaimia.selvennä Latinalaisessa kirjaimistossa vokaalikirjaimia ovat A, E, I, O, U ja Y. Lisäksi siihen kuuluu lisäyksiä, kuten Ä, Ö, Ü, Å, Æ ja Ø. Näiden kirjainten foneettiset arvot vaihtelevat eri kielissä, ja joissakin kielissä kirjaimia I ja Y käytetään kuvaamaan konsonanttia [j]. Jotkin latinalaisia kirjaimia käyttävät kielet käyttävät kirjoitusjärjestelmässään myös muita kirjaimia esittämään vokaaliäänteitä. Esimerkiksi kymrissä kirjain W tarkoittaa äännettä [u] tai [ʊ], kun taas creekissä kirjain V on välisen keskivokaalin [ə] merkki.

Usein kielen kirjoitusjärjestelmän vokaalit eivät vastaa tarkalleen vokaaliäänteitä. Esimerkiksi monissa latinalaisia kirjaimia käyttävissä kielissä on enemmän vokaaleja kuin latinalaisten kirjainten vokaalimerkeillä voi esittää. Näin ollen esimerkiksi englannin viisi vokaalimerkkiä voivat kukin edustaa useita vokaaleja. Monissä kielissä yhtä vokaaliäännettä vastaa usean kirjoitetun vokaalin yhdistelmä kirjoitettujen vokaalien vähäisyyden takia, ja vakiinnuttuaan kirjainparit ovat joskus sulautua ligatuureiksi, kuten tanskassa ja norjassa esiintyvät Æ ja Ø, jotka ovat alkujaan syntyneet kirjainpareista AE ja OE. Toisissa kielissä kantakirjaimiin lisätään tarkkeita, kuten suomen Ä:n ja Ö:n pisteet. Kansainvälisessä foneettisessa kirjaimistossa on vokaalien perusominaisuuksien kuvaamiseksi 28 kantamerkkiä, joihin voidaan liittää tarkkeita, jos kuvausta on tarpeen täsmentää.

Suomen kielen vokaalit

Kardinaalivokaalit, kuten [ɑ], [i] ja [ø], eivät suoraan vastaa niitä vokaaleja, jotka esiintyvät esimerkiksi suomen kielessä. Kaikki foneettiset tai kielikohtaisesti määrittyvät eli foneemiset puhutun kielen kuvaukset ovat enemmän tai vähemmän summittaisia, ja kardinaalivokaalien ensisijaisena tarkoituksena on tarjota kiintopisteet, joihin eri kielten todelliset vokaaliäänteet voidaan suhteuttaa. Etenkin foneemisen kuvailun tasolla kuitenkin usein riittää, että viitataan lähimpään kardinaalivokaaliin.

Seuraavassa taulukossa luetellaan suomen kielen vokaalit ja annetaan kullekin sekä foneeminen että yhdistyvällä tarkkeella täydennetty foneettinen kuvaus (niinpä foneettinen kuvaus tässä hahmottuu täsmällisemmäksi kuin foneeminen, mutta käytännössä foneettinen kuvaus ei välttämättä ole juuri foneemista tarkempi). Kansainvälisen foneettisen kirjaimiston (IPA) merkintöjen lisäksi taulukko näyttää vastaavat suomalais-ugrilaisen tarkekirjoituksen (SUT) merkinnät. IPA:n ohjeistuksen mukaan foneemiset kuvaukset kirjoitetaan kahden vinoviivan väliin ja foneettiset hakasulkeiden sisään. SUT:n kuvaukset puolestaan on tapana kursivoida.

Kirjoitusasu Foneeminen kuvailutaso Tarkka foneettinen kuvailutaso
IPA SUT luonnehdinta IPA SUT täsmennys selite (IPA-merkein)
a /ɑ/ a lavea väljä takavokaali [ɑ̟] a͕ etisempi takavokaalin [ɑ] ja keskivokaalin [ä] välimuoto
e /e/ e lavea puolisuppea etuvokaali [e̞] e̬ väljempi puolisuppean [e]:n ja puoliväljän [ɛ]:n välimuoto
i /i/ i lavea suppea etuvokaali [i̞] i̬ väljempi suppean [i]:n ja puolisuppean [e]:n välimuoto
o /o/ o pyöreä puolisuppea takavokaali [o̞] o̬ väljempi puolisuppean [o]:n ja puoliväljän [ɔ]:n välimuoto
u /u/ u pyöreä suppea takavokaali [u̞] u̬ väljempi suppean [u]:n ja puolisuppean [o]:n välimuoto
y /y/ ü pyöreä suppea etuvokaali [y̞] ü̬ väljempi suppean [y]:n ja puolisuppean [ø]:n välimuoto
ä /æ/ ä lavea (lähes) väljä etuvokaali [æ] ä̭ SUT: suppeampi puoliväljän [ɛ]:n ja väljän [a]:n välimuoto
ö /ø/ ö pyöreä puolisuppea etuvokaali [ø̞] ö̬ väljempi puolisuppean [ø]:n ja puoliväljän [œ]:n välimuoto

On syytä huomata, että kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa suomen a-kirjaimen äännearvoa edustaa [ɑ], kun taas foneettinen merkintä [a] varsinaisesti tarkoittaa äännettä, joka on hyvin lähellä [æ]:tä eli käytännössä vastaa lähinnä suomen ä-kirjainta. Foneettisissa merkinnöissä voi toisinaan esiintyä myös yläpuolisella pisteparilla eli treemalla varustettu [ä], jonka tarkoittama lavea avoin keskivokaali on [a]:n ja [ɑ]:n välimuoto ja käytännössä lähempänä suomen a-kirjainta kuin ä-kirjainta. Tilannetta sekoittaa entisestään se, että usein treema jää pois, jolloin [a] voikin merkitä keskivokaalia.

Suomalais-ugrilaisessa tarkekirjoituksessa treema on etuvokaalin merkki samalla tavalla kuin suomen kirjaimissa ä ja ö. Erityisesti suomenkielisissä yhteyksissä voidaan [ü]:n sijasta käyttää myös tutumpaa merkintää [y].

Vokaalisointu

Suomessa vallitsee vokaalisointu etu- ja takavokaalien suhteen: omaperäisissä sanoissa voi saman sanan sisällä olla vain joko takavokaaleja ([ɑ], [o], [u]) tai etuvokaaleja ([y], [æ], [ø]); etuvokaalit [e] ja [i] ovat neutraaleja eli voivat esiintyä myös yhdessä takavokaalien kanssa. Tämä merkitsee, että taivutuspäätteistä ja johtimista on oltava taka- ja etuvokaaliset variantit: kala-ssa, kylä-ssä; levo-ttom-uus, tyytymä-ttöm-yys.

Muuta

Täysvokaalien lisäksi maailman kielissä esiintyy reduktiovokaaleja. Niiden ääntymispaikka on tavallisesti keskellä suuonteloa eli ne ovat yleensä välisiä keskivokaaleja eli švaa-vokaaleja. Usein niillä on kuitenkin lisäksi jokin täysvokaalia muistuttava vivahde.

Joskus likvida (lateraali tai tremulantti) voi ottaa vokaalin tehtävän ja toimia tavua muodostavana elementtinä, esimerkiksi tšekin vlk 'susi', jossa l (lateraali) sallii ilmavirran kulkea kielen laidoitse.

Lähteet

  • Crystal, David: The Cambridge Encyclopedia of Language. Cambridge University Press, 1997. ISBN 0-521-55967-7.
  • Häkkinen, Kaisa: Kielitieteen perusteet. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2001. ISBN 951-717-820-4.
  • Iivonen, Antti; Horppila, Mari; Heikkonen, Miika; Rissanen, Olli: Fonetiikan termit 2000. Helsingin yliopisto – Fonetiikan laitos. Viitattu 12. helmikuuta 2007. Suomi

Viitteet

  1. ↑ Savolainen, Erkki: Vokaalien fonotaksi Verkkokielioppi: suomen kielen äänne-, muoto- ja lauseoppia. 2001. Finn Lectura. Viitattu 17.5.2012.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vokaali&oldid=11642650”