Ero sivun ”Suomen keskiaikaiset kivikirkot” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p fix |
|||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
{{lupaava artikkeli -ehdotus}} |
{{lupaava artikkeli -ehdotus}} |
||
[[Tiedosto:Church of Hollola in Finland.JPG|thumb|300px|[[Tiekirkko]]na toimiva [[Hollolan keskiaikainen kivikirkko]], joka valmistui eri osiltaan noin 1490-1515]] |
[[Tiedosto:Church of Hollola in Finland.JPG|thumb|300px|[[Tiekirkko]]na toimiva [[Hollolan keskiaikainen kivikirkko]], joka valmistui eri osiltaan noin 1490-1515]] |
||
'''Suomen keskiaikaiset kivikirkot |
'''Suomen keskiaikaiset kivikirkot''' ovat luonnonkivestä rakennettuja [[keskiaika]]isia [[kirkko]]ja, joiden pohjakaava on useimmiten suorakaiteen muotoinen. Rakennusaineena on yleensä ollut [[graniitti]]. Suomen vanhimmat kivikirkot on rakennettu [[Ahvenanmaa]]lle [[1200-luku|1200-luvun]] lopussa. Vanhin niistä on 1275–1285 rakennettu [[Jomalan kirkko]], joka on samalla koko Suomen vanhin kivirakennus.<ref>Hiekkanen 2007, s. 24.</ref> Manner-Suomessa ryhdyttiin rakentamaan kivikirkkoja [[1400-luku|1400-luvun]] alussa, aluksi [[Varsinais-Suomi|Varsinais-Suomeen]] ja [[Uusimaa|Uudellemaalle]]. |
||
== Kivikirkkojen ajoitus == |
== Kivikirkkojen ajoitus == |
||
Aikalaislähteet kertovat Suomen keskiaikaisista kivikirkoista mitättömän vähän. Ainoastaan muutamia kirjallisia tietoja on säilynyt, joista useimmat ovat kirkkojen rakenteissa itsessään. Yli 95 prosenttia kirkoista joudutaan ajoittamaan muilla keinoilla. Luonnontieteellisten keinojen lisäksi rakennuksia voidaan ajoittaa rakennusten tyyli- ja muiden piirteiden perusteella, mikä vaatii kirkkojen huolellista tarkastelua. Ilman tätä tuntemusta rakennuksista ei voi myöskään ottaa tieteellisesti perusteltuja näytteitä luonnontieteellisen ajoituksen pohjaksi.<ref name=Hie21>Hiekkanen 2007, s. 21–24.</ref> |
Aikalaislähteet kertovat Suomen keskiaikaisista kivikirkoista mitättömän vähän. Ainoastaan muutamia kirjallisia tietoja on säilynyt, joista useimmat ovat kirkkojen rakenteissa itsessään. Yli 95 prosenttia kirkoista joudutaan ajoittamaan muilla keinoilla. Luonnontieteellisten keinojen lisäksi rakennuksia voidaan ajoittaa rakennusten tyyli- ja muiden piirteiden perusteella, mikä vaatii kirkkojen huolellista tarkastelua. Ilman tätä tuntemusta rakennuksista ei voi myöskään ottaa tieteellisesti perusteltuja näytteitä luonnontieteellisen ajoituksen pohjaksi.<ref name=Hie21>Hiekkanen 2007, s. 21–24.</ref> |
||
Ensimmäisen kerran kirkkoja tutki [[Suomen muinaismuistoyhdistys]], jonka retkikunta tarkasteli Varsinais-Suomen ja Ahvenanmaan kirkkoja vuonna 1871. Retkikunnan johtaja [[Emil Nervander]] julkaisi myöhemmin esityksen, jossa hän jakoi kirkkoja ryhmiin kansainväliseen tyylitutkimukseen tukeutuen. Hänen mukaansa pyörökaariaukkoiset kirkot edustivat vanhaa [[Romaaninen tyyli|romaanista]] tyyliä, kun taas suippokaariaukot edustivat uudempaa [[gotiikka]]a. Nervander antoi kirkoille vuosilukuajoituksen tämän jaon perusteella. Hämmennystä tosin aiheutti se, että esimerkiksi hänen vanhimpina pitämissään [[Nousiaisten kirkko|Nousiaisten]] ja [[Maarian kirkko|Maarian kirkoissa]] oli vääränmuotoisia, suippokaarisia aukkoja. Nousiaisten kirkko oli Nervanderin mukaan rakennettu [[piispa Henrik]]in ajalla 1150-luvulla.<ref name=Hie21/> |
Ensimmäisen kerran kirkkoja tutki [[Suomen muinaismuistoyhdistys]], jonka retkikunta tarkasteli Varsinais-Suomen ja Ahvenanmaan kirkkoja vuonna 1871. Retkikunnan johtaja [[Emil Nervander]] julkaisi myöhemmin esityksen, jossa hän jakoi kirkkoja ryhmiin kansainväliseen tyylitutkimukseen tukeutuen. Hänen mukaansa pyörökaariaukkoiset kirkot edustivat vanhaa [[Romaaninen tyyli|romaanista]] tyyliä, kun taas suippokaariaukot edustivat uudempaa [[gotiikka]]a. Nervander antoi kirkoille vuosilukuajoituksen tämän jaon perusteella. Hämmennystä tosin aiheutti se, että esimerkiksi hänen vanhimpina pitämissään [[Nousiaisten kirkko|Nousiaisten]] ja [[Maarian kirkko|Maarian kirkoissa]] oli vääränmuotoisia, suippokaarisia aukkoja. Nousiaisten kirkko oli Nervanderin mukaan rakennettu [[piispa Henrik]]in ajalla 1150-luvulla.<ref name=Hie21/> |
||
Keskiaikaisista kirkoista tuli 1800- ja 1900-luvun taitteessa kansallisia muistomerkkejä, joilla oli kansallisen identiteetin kannalta merkitystä vertailtaessa sivistyksen tasoa [[länsi]]maiden ja erityisesti [[Skandinavia]]n maiden kanssa. Markus Hiekkasen mukaan [[nationalismi|nationalistisista]] syistä kivikirkkojen oli suotavaa olla mahdollisimman vanhoja, ellei ollut täysin kiistattomia perusteita sille, että jotkut kirkot osoittautuivat nuoremmiksi. Jo 1800-luvulla oli pyritty todistamaan suurimman osan kivikirkoista kuuluvan 1100- ja 1200-luvuille.<ref name=Hie21/> |
Keskiaikaisista kirkoista tuli 1800- ja 1900-luvun taitteessa kansallisia muistomerkkejä, joilla oli kansallisen identiteetin kannalta merkitystä vertailtaessa sivistyksen tasoa [[länsi]]maiden ja erityisesti [[Skandinavia]]n maiden kanssa. Markus Hiekkasen mukaan [[nationalismi|nationalistisista]] syistä kivikirkkojen oli suotavaa olla mahdollisimman vanhoja, ellei ollut täysin kiistattomia perusteita sille, että jotkut kirkot osoittautuivat nuoremmiksi. Jo 1800-luvulla oli pyritty todistamaan suurimman osan kivikirkoista kuuluvan 1100- ja 1200-luvuille.<ref name=Hie21/> |
||
[[Iikka Kronqvist]] tutki Suomen keskiaikaista rakentamista 1920-luvulta 1940-luvun alkuun hyvin paljon. Hän arvosteli voimakkaasti aikaisempaa tutkimusta ja toi esiin oman tulkintansa. Kronqvistin mukaan kirkoissa näkyvät rakennussaumat olisivat olleet osoituksia erittäin pitkistä rakennusajoista ja rakennustyö olisi alkanut monella paikkakunnalla jo vuoden 1300 paikkeilla. Kronqvistin teoria julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1948, eikä teoriasta esitetty juuri lainkaan arvostelua, vaan se oli 1990-luvun alkuun asti yleisesti hyväksytty malli. Vasta myöhemmät tutkimukset ovat osoittaneet, että muuraussaumat merkitsivät ainoastaan sitä, että kivikirkon rakentaminen oli jaettu teknisiin osiin, jotka kuitenkin oli tehty nopeasti toisensa jälkeen. Myös luotettavat ajoitusmenetelmät, kuten [[vuosirengasajoitus]] ovat osoittaneet monet kirkot luultua nuoremmiksi.<ref name=Hie21/> |
[[Iikka Kronqvist]] tutki Suomen keskiaikaista rakentamista 1920-luvulta 1940-luvun alkuun hyvin paljon. Hän arvosteli voimakkaasti aikaisempaa tutkimusta ja toi esiin oman tulkintansa. Kronqvistin mukaan kirkoissa näkyvät rakennussaumat olisivat olleet osoituksia erittäin pitkistä rakennusajoista ja rakennustyö olisi alkanut monella paikkakunnalla jo vuoden 1300 paikkeilla. Kronqvistin teoria julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1948, eikä teoriasta esitetty juuri lainkaan arvostelua, vaan se oli 1990-luvun alkuun asti yleisesti hyväksytty malli. Vasta myöhemmät tutkimukset ovat osoittaneet, että muuraussaumat merkitsivät ainoastaan sitä, että kivikirkon rakentaminen oli jaettu teknisiin osiin, jotka kuitenkin oli tehty nopeasti toisensa jälkeen. Myös luotettavat ajoitusmenetelmät, kuten [[vuosirengasajoitus]] ovat osoittaneet monet kirkot luultua nuoremmiksi.<ref name=Hie21/> |
||
| Rivi 27: | Rivi 27: | ||
== Aiheesta muualla == |
== Aiheesta muualla == |
||
* Juha Sinivaara: [http://www.juhasinivaara.fi/kirkot/kirkotke.htm Suomen keskiaikaiset kivikirkot]. |
* Juha Sinivaara: [http://www.juhasinivaara.fi/kirkot/kirkotke.htm Suomen keskiaikaiset kivikirkot]. |
||
*[http://www.rakennusperinto.fi/rakennusperintomme/artikkelit/fi_FI/keskiajankivikirkot/ Keskiajan kivikirkot kertovat pitkään jatkuneesta asutuksesta - Rakennusperintö.fi]. |
*[http://www.rakennusperinto.fi/rakennusperintomme/artikkelit/fi_FI/keskiajankivikirkot/ Keskiajan kivikirkot kertovat pitkään jatkuneesta asutuksesta - Rakennusperintö.fi]. |
||
| Rivi 34: | Rivi 34: | ||
[[Luokka:Suomen keskiaikaiset kivikirkot|*]] |
[[Luokka:Suomen keskiaikaiset kivikirkot|*]] |
||
[[de:Mittelalterliche Steinkirchen in Finnland]] |
[[de:Mittelalterliche Steinkirchen in Finnland]] |
||
{{Link GA|de}} |
|||
Versio 13. toukokuuta 2012 kello 16.29
 |
Tätä artikkelia on ehdotettu lupaavaksi artikkeliksi. Lupaava artikkeli -laatumerkinnän on tarkoitus kertoa, että yhteisön mielestä artikkeli sisältää selkeät perustiedot aiheestaan ja on muutenkin kunnossa. Artikkelin keskustelusivulla voit ottaa asiaan kantaa.
|
Suomen keskiaikaiset kivikirkot ovat luonnonkivestä rakennettuja keskiaikaisia kirkkoja, joiden pohjakaava on useimmiten suorakaiteen muotoinen. Rakennusaineena on yleensä ollut graniitti. Suomen vanhimmat kivikirkot on rakennettu Ahvenanmaalle 1200-luvun lopussa. Vanhin niistä on 1275–1285 rakennettu Jomalan kirkko, joka on samalla koko Suomen vanhin kivirakennus.[1] Manner-Suomessa ryhdyttiin rakentamaan kivikirkkoja 1400-luvun alussa, aluksi Varsinais-Suomeen ja Uudellemaalle.
Kivikirkkojen ajoitus
Aikalaislähteet kertovat Suomen keskiaikaisista kivikirkoista mitättömän vähän. Ainoastaan muutamia kirjallisia tietoja on säilynyt, joista useimmat ovat kirkkojen rakenteissa itsessään. Yli 95 prosenttia kirkoista joudutaan ajoittamaan muilla keinoilla. Luonnontieteellisten keinojen lisäksi rakennuksia voidaan ajoittaa rakennusten tyyli- ja muiden piirteiden perusteella, mikä vaatii kirkkojen huolellista tarkastelua. Ilman tätä tuntemusta rakennuksista ei voi myöskään ottaa tieteellisesti perusteltuja näytteitä luonnontieteellisen ajoituksen pohjaksi.[2]
Ensimmäisen kerran kirkkoja tutki Suomen muinaismuistoyhdistys, jonka retkikunta tarkasteli Varsinais-Suomen ja Ahvenanmaan kirkkoja vuonna 1871. Retkikunnan johtaja Emil Nervander julkaisi myöhemmin esityksen, jossa hän jakoi kirkkoja ryhmiin kansainväliseen tyylitutkimukseen tukeutuen. Hänen mukaansa pyörökaariaukkoiset kirkot edustivat vanhaa romaanista tyyliä, kun taas suippokaariaukot edustivat uudempaa gotiikkaa. Nervander antoi kirkoille vuosilukuajoituksen tämän jaon perusteella. Hämmennystä tosin aiheutti se, että esimerkiksi hänen vanhimpina pitämissään Nousiaisten ja Maarian kirkoissa oli vääränmuotoisia, suippokaarisia aukkoja. Nousiaisten kirkko oli Nervanderin mukaan rakennettu piispa Henrikin ajalla 1150-luvulla.[2]
Keskiaikaisista kirkoista tuli 1800- ja 1900-luvun taitteessa kansallisia muistomerkkejä, joilla oli kansallisen identiteetin kannalta merkitystä vertailtaessa sivistyksen tasoa länsimaiden ja erityisesti Skandinavian maiden kanssa. Markus Hiekkasen mukaan nationalistisista syistä kivikirkkojen oli suotavaa olla mahdollisimman vanhoja, ellei ollut täysin kiistattomia perusteita sille, että jotkut kirkot osoittautuivat nuoremmiksi. Jo 1800-luvulla oli pyritty todistamaan suurimman osan kivikirkoista kuuluvan 1100- ja 1200-luvuille.[2]
Iikka Kronqvist tutki Suomen keskiaikaista rakentamista 1920-luvulta 1940-luvun alkuun hyvin paljon. Hän arvosteli voimakkaasti aikaisempaa tutkimusta ja toi esiin oman tulkintansa. Kronqvistin mukaan kirkoissa näkyvät rakennussaumat olisivat olleet osoituksia erittäin pitkistä rakennusajoista ja rakennustyö olisi alkanut monella paikkakunnalla jo vuoden 1300 paikkeilla. Kronqvistin teoria julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1948, eikä teoriasta esitetty juuri lainkaan arvostelua, vaan se oli 1990-luvun alkuun asti yleisesti hyväksytty malli. Vasta myöhemmät tutkimukset ovat osoittaneet, että muuraussaumat merkitsivät ainoastaan sitä, että kivikirkon rakentaminen oli jaettu teknisiin osiin, jotka kuitenkin oli tehty nopeasti toisensa jälkeen. Myös luotettavat ajoitusmenetelmät, kuten vuosirengasajoitus ovat osoittaneet monet kirkot luultua nuoremmiksi.[2]
Arkeologi ja keskiajan tutkija Markus Hiekkanen on 1990-luvun puolivälistä lähtien esittänyt kivikirkoille ajoituksia, joiden mukaan kivikirkot ovat huomattavasti nuorempia kuin aikaisemmin on arvioitu. Hiekkanen on koonnut kivikirkkojen rakennuselementeistä uudenlaisen, kattavan typologian ja perustellut arvionsa vuosirengasajoituksella. Hiekkanen on saanut osakseen arvostelua muun muassa Åsa Ringbomilta, joka on ajoittanut Ahvenanmaan kirkkoja suhteellisen uudella kalkkilaastimenetelmällä. Ålands kyrkor -hankkeessa on menetelmän avulla jotkut kirkot ajoitettu Hiekkasen esittämiä arvioita vanhemmiksi. Laastiajoitusmenetelmä on kuitenkin vielä kehitysasteella, eikä sitä toistaiseksi voida pitää varmana luonnontieteellisenä ajoitusmenetelmänä.[3]
Katso myös
Lähteet
- Hiekkanen, Markus: Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1117. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-861-9.