Ero sivun ”Wallis ja Futuna” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p r2.7.2) (Botti lisäsi: tl:Wallis at Futuna |
p r2.7.2+) (Botti muokkasi: yo:Wallis àti Futuna |
||
| Rivi 143: | Rivi 143: | ||
[[war:Wallis ngan Futuna]] |
[[war:Wallis ngan Futuna]] |
||
[[wo:Wallis ak Futuna]] |
[[wo:Wallis ak Futuna]] |
||
[[yo:Wallis |
[[yo:Wallis àti Futuna]] |
||
[[zh:瓦利斯和富圖納群島]] |
[[zh:瓦利斯和富圖納群島]] |
||
Versio 13. toukokuuta 2012 kello 06.37
| {{{nimi}}} Territoire de Wallis-et-Futuna | ||
|---|---|---|
|
Tiedosto:Coa Wallis Futuna.svg | |
| lippu | vaakuna | |
| Sijainti | ||
| ||
| Hallintopääkaupunki | Mata-Utu | |
| viralliset kielet | ranska | |
| Pinta-ala1 | 142 km² | |
| Väkiluku | ||
| - 2011 arvio | 15 398 | |
Wallis ja Futuna eli virallisesti Wallisin ja Futunan yhteisö[1] on Ranskan merentakainen alue eteläisellä Tyynellä valtamerellä. Alue koostuu kolmesta pääsaaresta (Wallis (Uvéa), Futuna ja Alofi) ja noin kahdestakymmenestä pienemmästä saaresta ja luodosta. Saarista vain Wallis ja Futuna ovat asutettuja. Wallis ja sen pääkaupunki Mata-Utu on alueen hallinnollinen keskus.
Historia
Varhainen historia
Wallis ja Futuna asutettiin lapitakulttuurin edustajien toimesta 1500–500 eaa. Futunalta löydettyjä esineitä on ajoitettu 2800 vuoden päähän, mutta on todennäköistä että saarella on vielä vanhempia löytämättömiä merkkejä ihmisasutuksesta. Saarten asuttamisen jälkeen Futuna joutui Samoan vaikutusvallan piiriin ja 1400-luvulta jaa. eteenpäin Wallis kärsi Tongalaisten hyökkäyksistä. Hyökkäykset aiheuttivat paljon tuhoa ja osittain tämän takia Tongalaiset linnoitukset ovat saaren harvoja arkeologisia jäänteitä.[2]
Eurooppalaisten tulo
Alankomaalaiset tutkimusmatkaajat Jaques Le Maire ja Wilhelm Schouten saapuivat Futunalle vuonna 1616 ja antoivat sille nimen Hoorn Alankomaissa sijaitsevan Hoornin mukaan. Seuraava alueella käynyt eurooppalainen oli brittiläinen Samuel Wallis, joka kävi Uvealla vuonna 1767. Tämän jälkeen saari nimettiin Wallisiksi ja toisin kuin nimi Futunan nimi Hoorn, se on käytössä edelleen. 1800-luvun puolivälistä lähtien saarista tuli suosittu pysähdyspaikka valaanpyytäjien keskuudessa. Heitä seurasivat kauppiaat ja lähetyssaarnaajat, joista ensimmäiset olivat katolilaisia. Pierre Bataillon toimi Wallisilla ja Pierre Chanel Futunalla vuodesta 1837 lähtien. Paikallinen kuningas Niuluki surmasi Chanelin vuonna 1841 tehden tästä Tyynen valtameren alueen ensimmäisen pyhimyksen. 1800-luvun puolivälin jälkeen Wallis ja Futuna ajautuivat pikkuhiljaa Ranskan alaisuuteen. Virallisesti Ranska otti alueen haltuunsa vuosina 1886–1888.[2]
Myöhemmät vaiheet
Toisessa maailmansodassa Wallis ja Futuna asettuivat Vichyn Ranskan puolelle Vapaata Ranskaa vastaan. Yhdysvallat otti kuitenkin saaret haltuunsa toukokuussa 1942 noin 2 000 miehen voimin. Enimmillään amerikkalaisia oli saarilla 6 000 ja he rakensivat alueelle useita lentokenttiä. Sodan jälkeen 29. heinäkuuta 1961 Wallis ja Futunasta tuli Ranskan merentakainen alue.[2]
Maantiede
Wallis ja Futunan yhteenlaskettu maapinta-ala on 142 km²[3]. Suurimmalla saarella Wallisilla on pinta-alaa 77,9 km². Futunan pinta-ala on 64 km² ja Alofin 51 km².[4] Wallis on tuliperäinen ja pinnanmuodostukseltaan hyvin tasainen saari. Sen korkein kohta Lulu Fakahega on 145 metrin korkeudella merenpinnasta. Saarella on matala laguuni, jonka ympärillä on useita hiekkasärkkiä. Saarella on useita kraatterijärviä. Futuna ja sen naapuri Alofi sijaitsevat 230 kilometrin päässä lounaaseen Wallisista. Pinnanmuodostukseltaan ne ovat mäkisempiä kuin Wallis Futunan korkeimman kohdan Puken sijaitessa 524 metrin ja Alofin Kolofaun ollessa 417 metrin korkeudella merenpinnasta.[5] Wallisin ja Futunan alkuperäistä metsää on jäljellä enää vähän hakkuiden takia. Puuta käytetään polttoaineena. Metsien häviäminen on lisännyt eroosiota. Alofilla metsä on säilynyt lähes alkuperäisessä kunnossaan.[4]
Politiikka
Wallis ja Futunassa valtaa käyttää lähinnä aliki-niminen yläluokka. Yläluokan joukosta valitaan kuningas, joka voi nousta valtaan tai hävitä valtansa riippuen julkisesta tuesta. Futunalla on kaksi kuningasta kahdessa erillisessä kuningaskunnassa.[2] Yhteensä kuningaskuntia on kolme ja ne ovat nimeltään Alo, Sigave ja Wallis[3]. Kuningasjärjestelmästä on seurannut ongelmia Wallisilla, jossa paikallinen kuningas Tomasi Kulimoetoke II hallitsi itsevaltaisesti täyttäen tärkeimmät virat sukulaisillaan.[6] Hän myös muun muassa kumosi oikeuden kuolemantuottamuksesta langettaman 18 kuukauden vankilatuomion pojalleen. Myöhemmin kuningas yritettiin kaataa Ranskan tuella ja seuranneissa mellakoissa kuoli yksi. Tomasi Kulimoetokea ei saatu kaadetuksi, mutta hän kuoli vuonna 2007.[7]
Väestö
CIA:n The World Factbookin arvion mukaan Wallis ja Futunalla asui vuonna 2011 yhteensä 15 398 asukasta. Väestönkasvuprosentti oli samana vuonna 0,357 %. Alue menettää jatkuvasti asukkaita maastamuuton takia. Noin 99 % alueen asukkaista on katolilaisia. Alueella puhutaan tongalle sukua olevaa wallisin kieltä ja samoalle sukua olevaa futunaa. Alueen virallinen kieli on kuitenkin ranska.[3]
Lähteet
- South Pacific & Micronesia. Lonely Planet, 2006. ISBN 1741043042. (englanniksi)
Viitteet
- ↑ Maat, pääkaupungit ja kansalaisuudet Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 4.6.2011.
- ↑ a b c d Lonely Planet, s. 811
- ↑ a b c Wallis and Futuna The World Factbook. CIA. Viitattu 4.6.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Lonely Planet, s. 814
- ↑ Lonely Planet, s. 813
- ↑ Lonely Planet, s. 812
- ↑ Alex Duval Smith: King Tomasi Kulimoetoke II The Independent. Viitattu 4.6.2011. (englanniksi)
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Wallis ja Futuna Wikimedia Commonsissa
- French Colonies - Wallis and Futuna (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||||||||||
.svg)
