Kristillinen pasifismi

Kristillinen pasifismi on vakaumus, jossa koetaan, että väkivalta ei kuulu kristilliseen uskoon. Kristilliset pasifistit julistavat, että Jeesus Kristus oli pasifisti, joka opetti ja harjoitti pasifismia, ja hänen seuraajansa tekevät kuten hän teki.

Jeesuksen pasifistinen opetus

Carl Heinrich Bloch: Vuorisaarna

"Te olette kuulleet sanotuksi: 'Silmä silmästä ja hammas hampaasta'. Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa; vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin." Matt.5:38-39
"Te olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi'. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa." Matt:5:43-45
"Mutta teille, jotka kuulette, minä sanon: rakastakaa vihollisianne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat, siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden edestä, jotka teitä parjaavat." Luuk.6:27-28
"Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: 'Älä tapa', ja: 'Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion'. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: 'Sinä tyhjänpäiväinen', on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen." Matt.5:21-22

Jeesus puhuu meidän pahoja ajatuksiamme vastaan. Hän opettaa omilleen mielenmuutosta, joka tekee tappamisen meille mahdottomaksi. Vihaiset ja halveksivat ajatukset ovat syntiä, saati sitten tappaminen. Jumala rakasti Jeesuksessa kaikkien kansojen kaikkia ihmisiä. Jeesus kuoli kaikkien puolesta. Siksi Jumalan rakkaudessa pysyvät eivät kanna vihaa ketään kohtaan, eivätkä tee väkivaltaista vastarintaa, tapahtui mitä tahansa. Jumalan Kuningaskunnan moraali eroaa täysin maailman kansojen moraalista.

Alkuseurakunta toteutti Jeesuksen pasifismia

Raamattu ei kerro, että Jeesuksen apostolit olisivat Herransa ylösnousemuksen jälkeen koskaan turvautuneet väkivaltaan. Heillä ei ollut aseita, eikä henkivartijoita. Heitä vainottiin ja lyötiin, mutta he eivät tehneet vastarintaa. On ilmeistä, että heidät kaikki tapettiin heidän uskonsa tähden. He toteuttivat kristillistä pasifismia. Apostolit toteuttivat Jeesuksen käskyä: "opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää." Matt.28:20
Apostoli Paavali: "Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa. Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: ’Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra’. Vaan ’jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano, juota häntä, sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle.’ Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä." Room.12:17-21
Apostoli Johannes: "Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi." 1Joh.3:15

Apostolit kokivat olevansa Kristuksen sotilaita, jotka sotivat hengellisin asein pahuutta vastaan. "Vaikka me vaellammekin lihassa, emme kuitenkaan lihan mukaan sodi; sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia. Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle." 2Kor.10:3-5
Kukaan ei voi yhtä aikaa olla Kristuksen ja maallisen vallan sotilas, koska turvauduttaessa lihallisiin aseisiin kadotetaan hengelliset aseet.

Pasifismi oli alkuseurakunnassa vallitseva käytäntö. Se ilmenee esim. kirkkoisien kirjeistä.
Arnobius on kirjoittanut näin: "Me, suuri joukko miehiä, olemme oppineet Hänen käskyistään, että pahaa ei tulisi kostaa pahalla ja, että on parempi kärsiä pahaa kuin aiheuttaa sitä ja, että meidän tulisi mieluummin vuodattaa omaa vertamme kuin tahrata kätemme ja omatuntomme muiden verellä, ..."

Hippolytus kirjoittaa näin: "Siviiliviranomaisen sotilasta pitää opettaa, ettei saa tappaa ketään ja täytyy kieltäytyä tottelemasta, jos käsketään tappamaan, ja täytyy kieltäytyä valasta. Jos sotilas ei suostu tähän, häntä ei saa kastaa. Sotilaskomentajan tai poliisituomarin täytyy erota tai hänet torjutaan. Jos uskovainen haluaa tulla sotilaaksi, hänet pitää torjua, sillä hän on halveksinut Jumalaa."

Kirkon ja valtion liitto vastustaa kristittyjen pasifismia

Kun Rooman keisari Konstantinus Suuri poisti kristittyjen vainon vuonna 313, kristityille avautui mahdollisuus palvella Rooman armeijassa. Kun keisari Theodosius I teki kristinuskosta ainoan sallitun uskonnon vuonna 392, monet kristityt katsoivat velvollisuudekseen puolustaa "kristillistä uskoa" asein. Tuosta ajasta alkaen pasifismi ei enää ole ollut vallitseva käytäntö kristillisyydessä. Siitä huolimatta kautta aikain on ollut monia yksityisiä uskovia ja kristittyjen yhteisöjä, jotka ovat seuranneet Jeesuksen esimerkkiä tässä asiassa.

Pasifismin hylkääminen johti miekkalähetykseen ja ristiretkiin. Rooman kirkon jakautuminen johti kristittyjen sotiin toisiaan vastaan. Nimikristillisyyden historia ei tunne pasifismia. Siksi monet eivät osaa yhdistää pasifismia kristillisyyteen. Silti kristillistä pasifismia on aina esiintynyt siellä, missä Jumalan evankeliumi on lävistänyt syntisten sydämiä tuoden mukanaan rauhan Jumalan kanssa.

Enemmistö 1500 -luvun anabaptisteista oli pasifisteja. Anabaptismi syntyi Sveitsissä ja levisi ainakin Saksaan ja Hollantiin. Menno Simons (1496 - 1561) eli siihen aikaan. Hänen nimensä mukaan on syntynyt kristillinen yhteisö nimeltään mennoniitat. Hän on kirjoittanut näin: "Raamattu opettaa, että on olemassa kaksi toisiaan vastustavaa ruhtinasta ja kaksi toisiaan vastustavaa kuningaskuntaa: ensimmäinen on Rauhan ruhtinas, toinen Riidan ruhtinas. Molemmilla näistä ruhtinaista on oma valtakuntansa, ja sellainen kuin on ruhtinas, sellainen on hänen valtakuntansa. Rauhan ruhtinas on Kristus Jeesus. Hänen kuningaskuntansa on rauhan valtakunta, joka on Hänen seurakuntansa. Hänen lähettiläänsä ovat rauhan lähettiläitä. Hänen Sanansa on rauhan sana. Hänen ruumiinsa on rauhan ruumis. Hänen lapsensa ovat rauhan siemeniä."

Nykyäänkin on muutamia kristillisiä yhteisöjä, jotka edellyttävät jäseniltään kristillistä pasifismia, kuten mennoniitat ja kveekarit. Useimmat kristilliset yhteisöt pitävät pasifismia sellaisena asiana, että sallivat jäsenilleen sekä pasifismin että aseellisen maanpuolustuksen. Suomessa pasifismi on yleistä helluntailaisten, baptistien ja vapaakirkollisten parissa, mutta myös luterilaisen kirkon uskovissa on pasifisteja.

Pasifismin motiivit

Maailmassa on ollut monenlaisia pasifisteja, kuten Gautama Buddha, Mahatma Gandhi, Albert Einstein ja Martin Luther King Jr.. Väkivallattomuudelle ja sodanvastaisuudelle on olemassa monia motiiveja. Tavallisimmat ei-kristilliset motiivit ovat sodan älyllinen järjettömyys ja kaiken elämän kunnioittaminen. Jokainen pasifisti on omalla tavallaan ottanut kantaa pahuuden olemassaoloon ja etsinyt keinoja sen voittamiseksi. He ovat halunneet vastustaa sortoa ilman väkivaltaa ja saavuttaa rauhanomaisin keinoin poliittisia päämääriä.

Kristillisessä pasifismissa esiintyy kaksi eri motiivia: Jumalan laki ja evankeliumissa esiin tuleva Jumalan rakkaus. Raamatullisessa mielessä vain rakkaus Jumalaan on oikea motiivi kristilliselle pasifismille, koska vain se voi antaa voiman suhtautua rauhanomaisesti pahimpiinkin ihmisiin.

Jotkut kristillistä uskoa tunnustavat pasifistit ovat saaneet motiivinsa Jumalan käskystä: "Älä tapa!" He pelkäävät ja kunnioittavat Jumalaa, eivätkä siksi tahdo rikkoa Jumalan käskyä. Heidän motiivinsa on pelko. He pelkäävät enemmän Jumalaa kuin sotatuomaria. Aidon kristillisen pasifismin harjoittajat ovat saaneet motiivinsa evankeliumista. Jumalan evankeliumi on sanoma rauhasta. Rauha Jumalan kanssa vaikuttaa alttiutta elää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa. Koska uskoon tulleet ovat saaneet syntinsä anteeksi Jeesukselta, he rakastavat Häntä. Kun he Jumalaan rakastuneina lukevat vuorisaarnaa, he ymmärtävät, että heidän Rakkaansa haluaa pasifismia. Rakkaus ei laskelmoi vaan toimii ja tekee Rakkaansa iloiseksi. Jeesus elää omissaan ja antaa heille voiman kestää pasifismin seuraukset.

Kristillisen pasifismin vastustajat

Kun keisari kääntyi kristityksi, alettiin kyseistä kansaa pitää Jumalan kansana. Silloin oli helppo rinnastaa kristillinen kansa Israelin kansaan. Oikeutus sotaan haettiin Vanhasta Testamentista. Tältä pohjalta monet kristillistä uskoa tunnustavat katsovat, että sodassa kristillisen isänmaan puolesta ei murhata ihmisiä, vaan suoritetaan Jumalan tuomioita. He katsovat, että Jumalan käskyt ja Jeesuksen vuorisaarnassa opettamat asiat koskevat vain yksilön elämää siviilissä. Jos kyseiset kristityt saisivat armon noudattaa Jeesuksen vuorisaarnaa siviilissä, he pian huomaisivat, että he eivät voi muuttua eri ihmisiksi sodassa.

Kokemukset siitä, mitä Jeesus tarkoittaa "vihollisen rakastamisella" jakavat kristityt. Rakkaus isänmaahan ja kunnioitus esivaltaa kohtaan saavat monet kuulemaan Jeesuksen opetukset eri tavalla kuin ne, jotka rakastavat Jeesusta enemmän kuin mitään muuta ja kunnioittavat Jumalan kuningaskuntaa enemmän kuin maallista isänmaataan.

Ulkoiset linkit

• Suomen kristillinen rauhanliike
  
• Kirkon kiväärit
  
• Jeesuksen Kristuksen pasifismi