Rovastikunta

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa rovastikunta on hiippakunnan hallinnollinen osa. Hiippakunnan seurakunnat on jaettu rovastikuntiin, jotka ovat seurakuntaa suurempia hallinnollisia yksiköitä.

Rovastikunnan merkitys on varsin vähäinen. Sillä on suurempi merkitys hiippakunnalle kuin seurakunnille. Tuomiokapitulin ja piispan apuna rovastikunnan hallinnossa on lääninrovasti. Lääninrovastina toimii joku rovastikunnan seurakuntien kirkkoherroista. Hiippakunnan tuomiokapituli nimittää lääninrovastiksi jonkun kolmesta vaalissa eniten ääniä saaneesta kirkkoherrasta. Toimikausi on kuusi vuotta. Yleinen käytäntö on ollut, että tuomiokapituli ei poikkea vaalin tuloksesta. Lääninrovastin vaalissa ovat äänivaltaisia rovastikunnan papit ja lehtorit.

Rovastikunnalla ei ole muuta pakollista hallintoa kuin lääninrovasti ja lääninrovastin vaali. Tosin eräät muutkin hiippakunnalliset vaalit toimitetaan rovastikunnittain (piispan, kirkolliskokousedustajien ja hiippakuntavaltuuston jäsenten vaalit).

Rovastikunnan seurakunnilla voi olla rovastikunnittain järjestettyä yhteistyötä. Muilta osin rovastikunnan toiminta pelkistyy lääninrovastin toimivaltaan. Lääninrovasti

• tukee ja edistää seurakuntien työtä
• asettaa rovastikunnallisia yhteistyöelimiä ja johtaa rovastikunnallista toimintaa
• valvoo seurakuntien toimintaa
• suorittaa piispan ja tuomiokapitulin hänelle antamat tehtävät