Ero sivun ”Rengastus” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
RedBot (keskustelu | muokkaukset)
p r2.7.2) (Botti lisäsi: hr:Znanstveno prstenovanje ptica
Luckas-bot (keskustelu | muokkaukset)
p r2.7.1) (Botti lisäsi: ar:متابعة الطيور
Rivi 62: Rivi 62:
[[Luokka:Ornitologia]]
[[Luokka:Ornitologia]]


[[ar:متابعة الطيور]]
[[be:Кальцаванне птушак]]
[[be:Кальцаванне птушак]]
[[bg:Опръстеняване]]
[[bg:Опръстеняване]]

Versio 5. toukokuuta 2012 kello 17.09

Lintuverkolla pyydystetty rubiinihippiäinen (Regulus calendula). Lintuverkoissa lintu jää ansaan verkon muodostamaan ”pussiin”, eikä takerru verkon säikeisiin kuten esimerkiksi kalat kalaverkoissa

Rengastus on ornitologian eli lintutieteen apukeino, jonka avulla tutkitaan monia lintujen elämään liittyviä kysymyksiä, kuten esimerkiksi muuttoa ja talvehtimista, ikää, pesimäpaikkauskollisuutta ja kuolevuutta. Myös lepakoita rengastetaan.

Rengastuksen historiaa

Tanskalainen Hans Christian Cornelius Mortensen rengasti alumiinirenkailla ensimmäiset kottaraiset 5. kesäkuuta 1899. Tuosta päivästä alkaen maailmassa on merkitty renkailla satoja miljoonia lintuja. Suomessa rengastus alkoi vuonna 1913 professori Johan Axel Palménin toimesta. Vuodesta 1926 lähtien toimintaa on johtanut ja organisoinut Helsingin yliopiston eläinmuseo (nykyään osa Luonnontieteellistä keskusmuseota), ja siellä erityisesti rengastusta varten aikoinaan perustettu Rengastustoimisto.

Renkaat

Perinteinen rengas
Lukurengas

Renkaita valmistetaan sekä alumiinista että teräksestä. Teräsrenkaita käytetään linnuille, jotka viettävät elämänsä suolaisessa merivedessä tai louhikkoisessa maastossa. Viime vuosina on siirrytty teräksen käyttöön myös vahvanokkaisilla varislinnuilla. Renkaita on Suomessa nykyisin 36 eri tyyppistä ja läpimittoja on 26 kokoa.

Rengas on avoin ja se puristetaan pihdeillä linnun jalkaan varpaiden yläpuolelle eli jalkapöydän ympärille. Eri lintulajeille käytetään eri kokoisia renkaita, jolloin rengas istuu hyvin, ei purista jalkaa, mutta pääsee silti vapaasti liikkumaan. Rengas painaa suhteessa linnun ruumiinpainoon suunnilleen saman verran kuin rannekello aikuisen ihmisen ranteessa.

Renkaassa on juokseva numerointi ja kirjaintunnus. Erityyppisille renkaille on oma kirjaintunnuksensa, millä tavoin ne voidaan tietojenkäsittelyssä erottaa toisistaan. Tyypillinen merkkisarja on esimerkiksi 123456X tai HT123456. Renkaan löytäjä ilmoittaa tämän merkkisarjan, tai mieluiten lähettää renkaan Rengastustoimistoon, josta hän saa linnun henkilötiedot. Löytöilmoituksessa pitää mainita myös linnun löytöpaikka, löytötapa (jos kuollut, niin miten kuollut), päivämäärä, sekä löytäjän nimi ja osoite. Viimeksi mainitut, jotta löytöilmoitus päätyisi perille.

Tutkimustarkoituksiin lintuja voidaan merkitä myös niin sanotulla lukurenkaalla, joka on muovinen 10-30 mm korkea rengas, joka suljetaan liimalla, ja johon on kaiverrettu lyhyt merkkikoodi. Lukurenkaita on useita kokoja ja värejä eri lintulajeille. Kaukoputkella tai kiikarilla renkaan pystyy hyvissä olosuhteissa lukemaan kymmenien, jopa satojen metrien päästä. Suomessa toimintaa johtaa ja renkaat valmistaa Risto Juvaste. Muovisia värirenkaita ilman merkkikoodia käytetään tutkittaessa tietyn, tavallisesti rajoitetun alueen, lintupopulaatiota. Värirenkaita voidaan käyttää erilaisina yhdistelminä.

Rengastajat

Rengastettu naurulokki lennossa

Rengastus on saavuttanut tavoitteensa vasta silloin, kun rengas löytyy. Tutkimusta tehdään pääasiassa vain löytöjen perusteella. Mitä pienempi ja vaatimattomampi lintu on kyseessä, sitä vähemmän niitä löydetään. Rengastetuista hippiäisistä ja pajulinnuista löydetään vain noin joka tuhannes. Kotkista ja muista suurista linnuista sekä metsästettävistä lajeista löytöjä tulee paljon enemmän, niistä noin joka kymmenes rengastettu lintu löydetään. Tilastollisten menetelmien käyttö tutkimuksessa edellyttää suuria löytömääriä. Siksi lintuja on rengastettava paljon.

Monet tutkijat ovat myös rengastajia. Biologiaa opiskelevista nuorista moni ryhtyy rengastajaksi. Heidän lisäkseen tarvitaan vielä suuri joukko lintuharrastajia avustamaan. Pääosa suomalaisista rengastajista, joita on noin 700, onkin aktiivisia lintuharrastajia. Rengastajat eivät yleensä saa palkkaa tai muuta rahallista korvausta työstään, ainoastaan joihinkin erikoisprojekteihin on ollut mahdollista saada avustusta. Joillakin lintuasemilla maksetaan rengastajalle päivärahaa.

Renkaat ovat rengastajalle Suomessa ilmaisia. Rengastuksensa rengastaja ilmoittaa itse Rengastustoimistoon, valtaosa sähköisessä muodossa Rengas-ohjelmalla. Löydöistä rengastaja saa löytöilmoituksen, josta ilmenevät niin löytöpaikka, -tapa ja -aika kuin myös löytäjän nimi. Kaikki rengastukset ja löydöt kootaan Luonnontieteellisen museon keskustietokoneelle. Kerran vuodessa on järjestetty rengastajien yhteinen viikonlopputapaaminen, Rengastajakokous, jossakin päin Suomea.

Kuva selkälokista, jolla on lukurengas CPU2. Lintu on rengastettu poikasena 14. heinäkuuta 1999 Helsingissä ja kuvattu Helsingin Tokoinrannassa 23. huhtikuuta 2006

Rengastajan työkalupakki

Rengastusmäärät ja löydöt

Suomessa oli rengastettu lähes kymmenen miljoonaa lintua vuoden 2008 loppuun mennessä. Kymmenen kautta aikain eniten rengastettua suomalaista lintulajia (1913-2008) olivat: talitiainen 895 000, kirjosieppo 619 000, pajulintu 585 000, sinitiainen 399 000, hippiäinen 374 000, punarinta 347 000, naurulokki 328 000, ruokokerttunen 319 000, haarapääsky 261 000 ja urpiainen 257 000 yksilöä.

Löytöjä oli vastaavana aikana tehty lähes miljoona, joista 480 000 on niin sanottua mielenkiintoista löytöä. Eniten näitä mielenkiintoisia löytöjä on tehty seuraavista lajeista: harmaalokki 76 000, talitiainen 40 300, haahka 35 000, naurulokki 28 000, selkälokki 17 500, sinitiainen 17 400, viirupöllö 13 300, lehtopöllö 12 000, kalalokki 10 000 ja kirjosieppo 9 700 löytöä. Isoista linnuista löydetään siis huomattavasti suurempi osa kuin pienistä.

Muita lintujen merkintätapoja

Joutsenia ja hanhia on merkitty kaularenkaalla, joka on muovinen 5-10 cm korkea rengas, johon on kaiverrettu suurikokoiset merkit, joko kirjaimia ja/tai numeroita. Värejä on useita erilaisia. Kaularenkaan pystyy lukemaan kiikarilla tai kaukoputkella satojen metrien päästä, jopa lentäviltä linnuilta.

Satelliittiseuranta on uusi, erittäin tehokas merkintätapa. Siinä täysikasvuisen linnun selkään kiinnitetään "reppu", joka sisältää pienen radiolähettimen, jonka lähettämää signaalia seurataan satelliitin välityksellä. Merkintätapa ei vielä toistaiseksi sovi pienille linnuille.

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rengastus.
  • Rengastustoimisto
  • Lukurengastus - Risto Juvaste (englanniksi)
  • Sääksien satelliittiseuranta
  • EURING
  • Rengastusta Pennsylvaniassa
    • Balmer, D.; Coiffait, L.; Clark, J. & Robinson, R. 2008: Bird Ringing. A Concise Guide. - BTO. Reflex Litho, Thetford. ISBN 978-1-906204-45-7
    • Hildén, Olavi & Saurola, Pertti 1982: Suomessa rengastettujen lintujen syysmuuttonopeudesta. - Ornis Fennica 59:140-143.
    • Kania, Wojciech 1992: Safety of catching adult European birds at the nest. Ringer´s opinions. - Ring 14, 1-2:5-50.
    • Laaksonen, Matti, Lehikoinen, Esa & Myrsky, Hannu 1974: Miksi, miten ja missä laajuudessa aikuislintuja rengastavien tulisi suorittaa lintujen mittausta? - Lintumies 3-4.1976 s. 65-76. SLY.
    • Linkola, Pentti 1958: Muuton nopeutta osoittavia Signilskärin lintujen rengaslöytöjä. - Ornis Fennica 35:125-126.
    • Saurola, Pertti 1980: Lintujen rengastus Euroopassa. - Lintumies 2.1980 s. 70-73. LYL.
    • Saurola, Pertti 1982: Vaikutelmia lintujen rengastuksesta Pohjois-Amerikassa. - Lintumies 2.1982 s. 73-78. LYL.
    • Saurola, Pertti 1982: Suomalaisten isokuovien muutto ja metsästys rengastusaineiston perusteella. - Lintumies 3.1982 s. 110-115. LYL.
    • Saurola, Pertti 1988: Näköaloja rengastustyön 75. virstanpyväältä. - Lintumies 6.1988 s. 234-248. LYL.
    • Stén, Ilkka 1988: Rengastajan vastuu. - Lintumies 6.1988 s. 249-251. LYL.
    • Stjernberg, Torsten 1988: Johannes Snellman - rengastuksen edelläkävijä Suomessa. - Lintumies 6.1988 s. 268-277. LYL.
    • Stolt, Bengt-Olof 1988: Ruotsin rengastuskeskus ennen ja nyt. - Lintumies 6.1988 s. 254-257. LYL.