Ero sivun ”Laulu” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 2: Rivi 2:
{{tämä artikkeli|käsittelee laulamista. Lauluista on oma artikkelinsa [[Laulu (teos)]].}}
{{tämä artikkeli|käsittelee laulamista. Lauluista on oma artikkelinsa [[Laulu (teos)]].}}


[[Kuva:Bjork Hurricane.jpg|thumb|300px|Islantilainen laulaja [[Björk]]. Laulaja käyttää [[mikrofoni]]a, jotta hänen äänensä kuuluisi kauemmas.]]
[[Kuva:Bjork Hurricane.jpg|thumb|300px|Islantilainen laulaja [[Björk]]. Laulaja käyttää [[vahvistin]]laitteisiin liitettyä [[mikrofoni]]a, jotta hänen äänensä kuuluisi kauemmas.]]
'''Laulu''' on ihmisäänellä aikaansaatua [[musiikki]]a. Sen erottaa [[puhe]]esta äänen pysyminen tarkoituksellisesti valituissa [[sävel]]korkeuksissa. [[Muusikko]]a, joka laulaa eli käyttää omaa ääntään musiikinteon ja -esittämisen instrumenttina, kutsutaan laulajaksi eli vokalistiksi.
'''Laulu''' on ihmisäänellä aikaansaatua [[musiikki]]a. Sen erottaa [[puhe]]esta äänen pysyminen tarkoituksellisesti valituissa [[sävel]]korkeuksissa. [[Muusikko]]a, joka laulaa eli käyttää omaa ääntään musiikinteon ja -esittämisen instrumenttina, kutsutaan laulajaksi eli vokalistiksi.



Versio 22. huhtikuuta 2012 kello 10.42

Tämä artikkeli käsittelee laulamista. Lauluista on oma artikkelinsa Laulu (teos).
Islantilainen laulaja Björk. Laulaja käyttää vahvistinlaitteisiin liitettyä mikrofonia, jotta hänen äänensä kuuluisi kauemmas.

Laulu on ihmisäänellä aikaansaatua musiikkia. Sen erottaa puheesta äänen pysyminen tarkoituksellisesti valituissa sävelkorkeuksissa. Muusikkoa, joka laulaa eli käyttää omaa ääntään musiikinteon ja -esittämisen instrumenttina, kutsutaan laulajaksi eli vokalistiksi.

Laulu on aina ollut kiinteässä yhteydessä sanojen tuottamiseen, ja niinpä se on myös usein rajoittunut kielellisiin ominaisuuksiin. Laulaminen voi tapahtua esimerkiksi yksinlauluna ja monofonisena tai polyfonisena kuorolauluna. Laululla voidaan myös tarkoittaa laulamalla esitettyä taideteosta.

Laulaja

Laulajat voidaan jakaa äänialan mukaan useampaan alaluokkaan, kuten sopraanoihin, alttoihin, tenoreihin, baritoneihin ja bassoihin.

Laulaja voi esiintyä yksin tai osana yhtyettä tai kuoroa.

Laulumusiikin historia

Laulu on todennäköisesti ollut olemassa niin kauan kuin musiikkikin, esihistoriallisista ajoista lähtien. Se tunnetaan kaikissa kulttuureissa, ja sen synty on ilmeisesti yhtä väistämätön tapahtuma kuin puhekielenkin kehitys. Länsimaisessa musiikissa laulu oli merkittävin osa musiikkiesityksiä keskiajalta renessanssiin, jonka jälkeen soitinten kehitys johti instrumentaalisuuden nousuun vähintään yhtä merkitykselliseksi sävelten tuottamisen tavaksi.

Keskiajalla laulumusiikki oli aluksi monofonista (yksiäänistä) ja usein kiinteässä yhteydessä uskonnollisiin toimituksiin kirkon ollessa vallitsevassa asemassa kulttuurissa. Jo 400–600-luvulla vakiintui Gregoriaaninen laulu, jonka sävelmistö säilyi useiden vuosisatojen ajan lähes muuttumattomana. Koska kirkkomusiikin säveltäjillä ei ollut juuri mahdollisuuksia käyttää luovuuttaan sävelissä, lisäsivät he niihin uudenlaisia sanoja ja tekstiosia, kuten trooppeja ja sekvenssejä. 1200-luvulla alkoi kehittyä myös polyfoninen laulu, jossa gregoriaanisten sävelten pohjalta luodussa melodiassa yksi tai useampi ääni liikkui kontrapunktisesti melodian yläpuolella. Maallisessa musiikissa yksinkertaisia, usein kertosäkeellisiä lauluja esittivät Ranskassa trubaduurit ja truveerit sekä Saksassa minnelaulajat ja myöhemmin mestarilaulajat.

Renessanssin aikana laulumusiikin ääniala laajentui huomattavasti, ja samalla melodiat vuoroin yksinkertaistuivat ja monimutkaistuivat tyylien muuttuessa. Tunnetuimpia ajan laulumusiikin säveltäjiä olivat Giovanni Pierluigi da Palestrina ja Josquin des Prez. 1550–1610-luvuilla Venetsiassa syntyi polykoraalinen musiikkityyli, joka oli aikansa kehittyneintä musiikkia ja levisi vähitellen muuallekin Eurooppaan merkiten samalla barokkiin siirtymistä musiikissa. 1600-luvulla puhdas tai laulun säestämä soitinmusiikki alkoi olla vallitseva tyyli maallisessa musiikissa lukuun ottamatta oopperoita, jotka olivat kehittyneet renessanssin aikana suosituiksi viihdetapahtumiksi ja joita muun muassa Händel ja Alessandro Scarlatti kehittivät edelleen. Kirkkomusiikissa vokaaliteokset, kuten oratoriot, messut, motetit ja kantaatit jatkoivat suosiotaan erityisesti Bachin ja Händelin myötä.

Klassismin suuret säveltäjänimet Haydn, Mozart ja Beethoven sävelsivät myös vokaaliteoksia, joista tunnetuimpia ovat Haydnin oratoriot Luominen ja Vuodenajat, Mozartin oopperat ja Requiem sekä Beethovenin yhdeksännen sinfonian finaaliosa. Taidemusiikissa pelkistä vokaaliosista koostuvat teokset olivat jo hyvin harvinaisia. Romantiikan aikana laulumusiikin merkitys kasvoi monien säveltäjien tuotannossa, erityisesti Franz Schubertin liedeissä, joita hän sävelsi useita satoja. Myös oopperoiden suosio jatkui suurena esimerkiksi Wagnerin ja Verdin myötä. Sitä vastoin suuressa osassa musiikista laulusta oli luovuttu kokonaan.

1900-luvulla laulun merkitys tasavertaisena musiikin osana soitinten kanssa korostui. Eri musiikkityyleissä, kuten popmusiikissa ja rockissa, selvänä enemmistönä ovat juuri soitetut kappaleet, joissa laulu johdattelee melodian kulkua.

Laulutyylejä

  Malline:Link FA