Ero sivun ”Veto-oikeus” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
→Lähikäsitteitä: korjattu otsikko |
On kolmaskin homonyymi. |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
{{Tämä artikkeli|käsittelee kieltoa estää päätöksen toimeenpanoa. Sanan ”veto” muista merkityksistä kerrotaan [[veto|täsmennyssivulla]].}} |
|||
'''Veto-oikeus''' ({{K-la|veto}}, 'minä kiellän') on kielto tai tahdonilmaus, jolla valtionpäämies, muu valtioelin tai yhteisö taikka yksityinen toimija estää jonkin [[päätöksenteko|päätöksen]] syntymisen tai voimaantulon.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Aukio, Annukka (toim.) | Nimeke = Uusi sivistyssanakirja | Vuosi = 1983 | Luku = | Sivu = | Selite = 3. painos | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Otava | Tunniste = ISBN 951-1-06121-6 | Viitattu = 19.4.2012 | Kieli = }}</ref> Termi on peräisin [[Rooman valtakunta|Rooman valtakunnasta]], jossa [[kansantribuuni]]lla oli veto-oikeus [[Rooman senaatti|senaatin]] päätöksiin. Hänen tarvitsi vain sanoa sana ”veto” saadakseen päätöksen kumotuksi. |
'''Veto-oikeus''' ({{K-la|veto}}, 'minä kiellän') on kielto tai tahdonilmaus, jolla valtionpäämies, muu valtioelin tai yhteisö taikka yksityinen toimija estää jonkin [[päätöksenteko|päätöksen]] syntymisen tai voimaantulon.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Aukio, Annukka (toim.) | Nimeke = Uusi sivistyssanakirja | Vuosi = 1983 | Luku = | Sivu = | Selite = 3. painos | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Otava | Tunniste = ISBN 951-1-06121-6 | Viitattu = 19.4.2012 | Kieli = }}</ref> Termi on peräisin [[Rooman valtakunta|Rooman valtakunnasta]], jossa [[kansantribuuni]]lla oli veto-oikeus [[Rooman senaatti|senaatin]] päätöksiin. Hänen tarvitsi vain sanoa sana ”veto” saadakseen päätöksen kumotuksi. |
||
| Rivi 8: | Rivi 10: | ||
Klassisessa latinassa sana äännetään [ve'to:], mutta nykyaikaisten [[eurooppa]]laisten [[Kieli|kielten]] vaikutuksesta se [[Suomen kieli|suomessa]] äännetään usein [ve:to] tai jopa [ve:tto]. ''Veto'' taipuu [[astevaihtelu]]ttomana eli sen [[genetiivi]] on vahva-asteinen: ''veto'' : ''veton''<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Kielitoimiston sanakirja | Vuosi = 2004 | Kappale = | Sivu = | Selite = Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy | Tunniste = ISBN 952-5446-11-5 | www = http://www.kielikone.fi | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 25.5.2008 | Kieli = }}.</ref> |
Klassisessa latinassa sana äännetään [ve'to:], mutta nykyaikaisten [[eurooppa]]laisten [[Kieli|kielten]] vaikutuksesta se [[Suomen kieli|suomessa]] äännetään usein [ve:to] tai jopa [ve:tto]. ''Veto'' taipuu [[astevaihtelu]]ttomana eli sen [[genetiivi]] on vahva-asteinen: ''veto'' : ''veton''<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Kielitoimiston sanakirja | Vuosi = 2004 | Kappale = | Sivu = | Selite = Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy | Tunniste = ISBN 952-5446-11-5 | www = http://www.kielikone.fi | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 25.5.2008 | Kieli = }}.</ref> |
||
== Homonyymi == |
|||
Veto-oikeudella voidaan tarkoittaa myös Suomessa aiemmin käytössä ollutta oikeutta [[veto (oikeustiede)|vedota]] alioikeuden tekemästä ratkaisusta hovioikeuteen. |
|||
== Lähteet == |
== Lähteet == |
||
Versio 22. huhtikuuta 2012 kello 09.46
Veto-oikeus (lat. veto, 'minä kiellän') on kielto tai tahdonilmaus, jolla valtionpäämies, muu valtioelin tai yhteisö taikka yksityinen toimija estää jonkin päätöksen syntymisen tai voimaantulon.[1] Termi on peräisin Rooman valtakunnasta, jossa kansantribuunilla oli veto-oikeus senaatin päätöksiin. Hänen tarvitsi vain sanoa sana ”veto” saadakseen päätöksen kumotuksi.
Laaja veto-oikeus hidastaa päätöksentekoa tai tekee sen jopa mahdottomaksi, mutta veto-oikeus on toisaalta perusteltua asioissa, joissa yksimielisyys on erittäin tärkeää. Esimerkiksi Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostossa on käytössä veto-oikeus, mutta vain sen viidellä pysyvällä jäsenmaalla. Veto-oikeutta käyttämällä yksikin siihen oikeutettu jäsen voi halutessaan estää päätöksen toteutuksen ja muutoinkin vaikeuttaa YK:n toimintaa.
Veto-oikeus on käytössä YK:n turvallisuusneuvoston lisäksi muun muassa osassa Euroopan unionin päätöksentekoa. Suomessa tasavallan presidentillä on lykkäävä eli suspensiivinen veto-oikeus eli hän voi jättää vahvistamatta eduskunnan hyväksymän lain, jolloin laki palautuu eduskunnalle uudelleen käsittelyä varten. Jos eduskunta hyväksyy lain uudelleen asiasisällöltään muuttamattomana, se tulee voimaan ilman presidentin vahvistusta.
Puolan valtiopäivillä vuosina 1652–1791 päätöksenteko edellytti, että valtiopäivämiesten oli oltava asiasta yksimielisiä. Jokaisella heistä oli siis mahdollisuus estää päätöksen voimaantulo. Tämä järjestelmä tunnetaan nimellä liberum veto.
Klassisessa latinassa sana äännetään [ve'to:], mutta nykyaikaisten eurooppalaisten kielten vaikutuksesta se suomessa äännetään usein [ve:to] tai jopa [ve:tto]. Veto taipuu astevaihteluttomana eli sen genetiivi on vahva-asteinen: veto : veton[2]
Lähteet
- ↑ Aukio, Annukka (toim.): Uusi sivistyssanakirja. 3. painos. Helsinki: Otava, 1983. ISBN 951-1-06121-6.
- ↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5. Teoksen verkkoversio (viitattu 25.5.2008). .