Ero sivun ”Black Sabbath (albumi)” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 70: Rivi 70:
"Behind the Wall of Sleep" perustuu H.P. Lovecraftin Beyond the Wall of Sleep-nimiseen tieteistarinaan<ref name="deluxe"/>, ja jolla nimellä Osbourne esitteli usein kappaleen konserteissa. Musiikillisesti se sisältää säkeistöissä Wardin jazz-henkisen rumpukompin. Live-versioissa kappaleen lopusta muodostui nopea jazz-improvisaatio. Kappaleen nopeatempoisampi intro on Pohjois-Amerikan painoksessa nimetty "Wasp"-nimiseksi.
"Behind the Wall of Sleep" perustuu H.P. Lovecraftin Beyond the Wall of Sleep-nimiseen tieteistarinaan<ref name="deluxe"/>, ja jolla nimellä Osbourne esitteli usein kappaleen konserteissa. Musiikillisesti se sisältää säkeistöissä Wardin jazz-henkisen rumpukompin. Live-versioissa kappaleen lopusta muodostui nopea jazz-improvisaatio. Kappaleen nopeatempoisampi intro on Pohjois-Amerikan painoksessa nimetty "Wasp"-nimiseksi.


Albumin tunnetuimpiin kappaleisiin kuuluu avauspuolen päättävä "N.I.B", jonka kitarariffi on yksi Iommin tunnetuimmista. Kappaleen alussa on Butlerin lyhyt bassoimprovisaatio, joka on amerikkalaisessa versiossa nimetty nimellä "Bassically". Nimi N.I.B. tulee sanasta nib (suom. kärki). Iommin mukaan yhtye kutsui rumpali Wardia nimellä nib, koska hänen partansa muistutti kynän kärkeä (pen nib)<ref name="iommi"/><ref name="ozzy"/>. Kappaleen kirjainten on myöhemmin sanottu tulevan sanoista Nativity In Black (suom. paholaisen syntymä) mutta tämän huhun on yhtye kumonnut ja Iommi on todennut koko jutun olevan "amerikkalaisten keksintöä, koska nämä aina luulevat kaiken tulevan jostain saatanallisesta"<ref name="iommi"/>. Kappaleen aiheena tosin on Butlerin mukaan "rakastunut piru, joka muuttuu totaalisesti kunnon kansalaiseksi"<ref>'''The Black Sabbath Story Vol. 1'''-video</ref>.
Albumin tunnetuimpiin kappaleisiin kuuluu avauspuolen päättävä "N.I.B", jonka kitarariffi on yksi Iommin tunnetuimmista. Kappaleen alussa on Butlerin lyhyt bassoimprovisaatio, joka on amerikkalaisessa versiossa nimetty nimellä "Bassically". Nimi N.I.B. tulee sanasta nib (suom. kärki). Iommin mukaan yhtye kutsui rumpali Wardia nimellä nib, koska hänen partansa muistutti kynän kärkeä (pen nib)<ref name="iommi"/><ref name="ozzy"/>. Kappaleen kirjainten on myöhemmin sanottu tulevan sanoista Nativity In Black (suom. paholaisen syntymä) mutta tämän huhun on yhtye kumonnut ja Iommi on todennut koko jutun olevan "amerikkalaisten keksintöä, koska nämä aina luulevat kaiken tulevan jostain saatanallisesta"<ref name="iommi"/>. Kappaleen aiheena tosin on Butlerin mukaan "rakastunut piru, joka muuttuu totaalisesti kunnon kansalaiseksi"<ref>''The Black Sabbath Story Vol. 1''-video</ref>.


"Evil Woman (Don't Play Your Games with Me)" on toinen albumin covereista ja se on alunperin amerikkalaisen Crow-yhtyeen materiaalia. Kappale on selvästi albumin kaupallisin kappale ja se myös julkaistiin singlenä. Kuten aiemmin on mainittu, kappale nauhoitettiin viikkoa aiemmin kuin muut kappaleet. Pohjois-Amerikan painoksesta kappale jätettiin pois, koska se oli ollut siellä tuoreeltaan hitti Crow:n esittämänä ja sen tilalla oli yhtyeen oma sävellys, vahvasti jazz-henkinen sekä Iommin blues-soolon sisältävä "Wicked World", jonka aiheena oli sodanvastaisuus ja poliitikkojen päätökset<ref name="faq">Martin Popoff: Black Sabbath FAQ, Backbeat Books 2011</ref>. "Wicked World"ista tuli alusta jammailulle ja sooloille yhtyeen konserteissa muutamaksi vuodeksi eteenpäin.
"Evil Woman (Don't Play Your Games with Me)" on toinen albumin covereista ja se on alunperin amerikkalaisen Crow-yhtyeen materiaalia. Kappale on selvästi albumin kaupallisin kappale ja se myös julkaistiin singlenä. Kuten aiemmin on mainittu, kappale nauhoitettiin viikkoa aiemmin kuin muut kappaleet. Pohjois-Amerikan painoksesta kappale jätettiin pois, koska se oli ollut siellä tuoreeltaan hitti Crow:n esittämänä ja sen tilalla oli yhtyeen oma sävellys, vahvasti jazz-henkinen sekä Iommin blues-soolon sisältävä "Wicked World", jonka aiheena oli sodanvastaisuus ja poliitikkojen päätökset<ref name="faq">Martin Popoff: Black Sabbath FAQ, Backbeat Books 2011</ref>. "Wicked World"ista tuli alusta jammailulle ja sooloille yhtyeen konserteissa muutamaksi vuodeksi eteenpäin.

Versio 19. huhtikuuta 2012 kello 23.32

Black Sabbath
Black Sabbath
Studioalbumin Black Sabbath kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  10. marraskuuta 1969 Trident-studiot, Lontoo
17.-18. marraskuuta 1969 Regent Sound-studiot, Lontoo[1]
 Julkaistu Yhdistynyt kuningaskunta 13. helmikuuta 1970
Yhdysvallat 1. kesäkuuta 1970 [1]
 Formaatti LP, MC, CD
 Tuottaja(t) Rodger Bain
 Tyylilaji heavy metal, hard rock, blues rock
 Kesto 40.36
 Levy-yhtiö Yhdistynyt kuningaskunta Vertigo Records
Yhdysvallat Warner Bros.
Listasijoitukset

Yhdistynyt kuningaskunta 8. (maaliskuu 1970)[2]
Saksa 8. (1970)[3]
Ranska 10. (1970)[4]
Yhdysvallat 23. (1970)[5]

Black Sabbathin muut julkaisut

Black Sabbath
1970 		Paranoid
1970

Black Sabbath on samannimisen birminghamilaisen heavy metal -yhtyeen debyyttialbumi. Se julkaistiin vuonna 1970.

Taustaa

Yhtyeen perustaminen

Birminghamin Astonista kotoisin olleet kitaristi Tony Iommi ja rumpali Bill Ward olivat soittaneet aiemmin yhdessä top-20-materiaalia esittäneessä The Rest -yhtyeessä ja sittemmin carlislelaisessa bluesyhtyeessä nimeltä Mythology. Vuonna 1968 Mythology kuitenkin hajosi huumepidätyksen jälkeen[6]. Ward ja Iommi päättivät koota uuden yhtyeen, ja he näkivät paikallisen musiikkiliikkeen ikkunassa ilmoituksen "Ozzy Zig requires gig, owns his own PA" (suom. "Ozzy Zig tarvii keikkaa, omistaa oman PA:n")[6][7]. Iommi tiesi Ozzy Osbourne -nimisen henkilön ennestään muttei uskonut, että kyseessä on sama ihminen, ennen kuin he menivät tapaamaan häntä[6]. Iommi oli ollut samassa koulussa Osbournen kanssa, ja Iommi oli kuulunut koulun kovanaamoihin kiusaten Osbournea, jota pidettiin koulun pellenä[6][7]. Tapaamisen aluksi Iommi olisi halunnut unohtaa koko jutun, mutta Wardin taivuttelun jälkeen kolmikko alkoi keskustella mahdollisesta yhteistyöstä[6][7]. John "Ozzy" Osbourne oli nuoresta iästään huolimatta tehnyt monenlaisia hanttihommia ja istunut jo vankilassa murtovarkauksien takia. Hän halusi epätoivoisesti elättää itsensä laulamalla[7].

Yhteissoittoa päätettiin kokeilla, ja mukaan liittyi Osbournen ystävä Terence "Geezer" Butler, jonka kanssa hän oli soittanut aiemmin Rare Breed -nimisessä yhtyeessä[7]. Butler oli alunperin kitaristi, mutta basistin puuttuessa hän alkoi soittaa bassoa. Hippimäisen elämäntyylin omaava Butler oli myös korkeammin kouluttautunut ja kiinnostunut muun muassa kirjallisuudesta ja politiikasta. Hänestä tulikin myöhemmin yhtyeen pääsanoittaja[7]. Alkuvaiheessa mukana oli toinenkin kitaristi ja saksofonisti, mutta he jäivät pian pois kokoonpanosta[6]. Yhtyeen nimeksi tuli aluksi The Polka Tulk Blues Band, sittemmin Earth Blues Band ja lopulta pelkkä Earth. Tyylisuunnaksi tuli perinteinen blues, ja mukaan tuli myös jazzvaikutteita, sillä rumpali Ward oli jazzfanaatikko[6].

Yhtyeen hajoaminen oli lähellä joulukuussa 1968, kun Iommia pyydettiin uudeksi kitaristiksi nousussa olevaan Jethro Tulliin, jonka kitaristi Mick Abrahams oli jättänyt yhtyeen. Iommi pysyi Tullissa noin kahden viikon ajan, kunnes palasi Earthiin. Iommin mukaan laulaja Ian Andersonin johtamistyyli oli liian tiukka hänelle eikä hän halunnut olla "pelkkä palkkalistoilla oleva soittaja"[6][7]. Toisaalta Iommi on sanonut oppineensa Jethro Tullissa kuinka ammattimainen yhtye harjoittelee. Hän halusi myös Earthin treenaavan samalla tavalla[6][7].

Nimenvaihto ja musiikillisen suunnan löytyminen

Birminghamilainen promoottori ja manageri Jim Simpson kiinnostui yhtyeestä haluten sen manageriksi. Ensi töikseen Simpson järjesti yhtyeelle keikkoja ympäri maata, ja tammikuussa 1969 yhtye esiintyi Lontoon legendaarisella Marquee-klubilla[6]. Yhtye pääsi esiintymään myös muualle Eurooppaan, muun muassa Hampurin kuuluisalle Star Clubille[6]. Näihin aikoihin yhtyeen jäsenet huomasivat, että mitä isommalla voluumilla soitetaan, sitä paremmin yleisö kuuntelee yhtyettä[8]. Yhtye vuokrasi harjoitustilat Birminghamin Astonista. Ensimmäiset omat sävellykset olivat "Wicked World" ja "Black Sabbath"[6]. Iommin mukaan tuohon aikaan monet yhtyeet soittivat bluesia, ja kun yhtye alkoi soittaa omia kappaleitaan erottuakseen massasta, reaktiot olivat positiivisia[9].

Yhtyeen musiikki oli muuttunut ajan hengen mukaisesti (Cream, Jeff Beck, Blue Cheer jne.) raskaammaksi. Led Zeppelinin blues- ja heavymusiikkia yhdistelevä ensilevy oli ilmestynyt samoihin aikoihin, ja Iommi halusi oman yhtyeensä levyn olevan vielä raskaamman[7]. Lisäksi yhtyeen soundiin oli vaikuttanut Iommille muutamaa vuotta aiemmin sattunut työtapaturma, jossa hän menetti palaset oikean käden keski- ja nimettömästä sormesta[6]. Toivuttuaan tapaturmasta Iommi alkoi kehitellä uutta soittotapaa ja teki itse muovipullosta proteesit katkenneisiin sormiinsa[6]. Jotta soittaminen tunnottomilla proteeseilla olisi helpompaa, hän laittoi kitaraan kevytrakenteisemmat kielet ja käytti tavallisten sointujen sijaan voimasointuja, joiden takia kitarasoundista tuli tavallista raskaampi[6][9].

1960-luvun lopulla media alkoi kiinnostua myös henkimaailman pimeästä puolesta. Myös Earth-yhtyeen jäsenet, eteenkin Geezer Butler, olivat kiinnostuneet mystiikasta ja okkultismista[1]. Osbournen mukaan yhtye myös treenasi lähellä erästä elokuvateatteria, joka esitti kauhuelokuvia. Osbourne on muistellut seuraavasti: "Ehdotin, että jos ihmiset ovat kiinnostuneet kauhuelokuvista, miksemme mekin alkaisi tehdä pelottavaa musiikkia"[1]. Yhtyeen ollessa kiertueella Saksassa elokuussa 1969 Geezer Butler ehdotti nimeksi Black Sabbathia[1]. Nimi tuli Boris Karloffin vuoden 1963 samannimisestä kauhuelokuvasta[1]. Ensimmäinen keikka Black Sabbathin nimellä oli 30. elokuuta 1969[6]. Nimenvaihdosta vauhditti myös toisen, myöskin Earth-nimisen ja jo levyttäneen yhtyeen olemassaolo[6][7].

Iommin kehittäessä riffin "Black Sabbath" -kappaleeseen, hän tajusi heti kehittäneensä jotain ainutlaatuista[6]. Hän kuuli vasta myöhemmin, että kyseessä on ns. "Paholaisen intervalli", tritonus, jonka soittaminen oli keskiajalla kiellettyä[6]. "The Wizard" oli toinen varhainen sävellys. Omaa materiaalia alkoi tulla lisää ("N.I.B.", "Sleeping Village" ja "Behind the Wall of Sleep"). Levytyssopimuksen saanti tuli ajankohtaiseksi.

Albumin nauhoitus ja materiaali

Nauhoitukset

Manageri Jim Simpson järjesti elokuussa 1969 yhtyeen Trident-studioon Lontooseen, jossa he nauhoittivat demon "The Rebel"-nimisestä kevyestä pop-kappaleesta, jonka oli säveltänyt Simpsonin artisteihin kuulunut Norman Haines, joka myös soitti kosketinsoittimia kappaleessa[1]. Hän sävelsi myös yhtyeen toisen demon, blues-vaikutteisen "When I Came Down"-kappaleen[1]. Lisäksi yhtye oli aiemmin nauhoittanut "Song For Jim"-nimisen, jazz-henkisen kappaleen[1]. Näitä kappaleita ei ole vielä koskaan julkaistu virallisesti ja pätkiä niistä on julkaistu eri bootleg-levyillä.

Simpson oli kuitenkin sitä mieltä että yhtyeen kannattaisi tehdä kokonainen albumi ja hankkia sen avulla levytyssopimus kuin nauhoitella demoja loputtomiin[1]. Hän otti yhteyttä paikalliseen musiikkimoguliin Tony Halliin, joka lupasi rahoittaa levytyksen[1].

Marraskuun 10.tenä 1969 yhtye levytti vastahakoisesti Trident-studioilla cover-version amerikkalaisen Crow-yhtyeen top-20-hitistä "Evil Woman (Don't Play Your Games with Me)"[1]. Tuohon aikaan oli Britanniassa tyylinä levyttää nopea cover amerikkalaisesta listahitistä ennen sen ehtimistä vanhalle mantereelle, joten näin toinen yhtye saisi menestystä kappaleella Euroopassa[1]. Lisäksi Simpsonin mielestä yhtye tarvitsi singlen saadakseen näkyvyyttä[6].

Viikkoa myöhemmin varsinainen albumi levytettiin 12-tuntisessa studiosessiossa sekä miksattiin ja editoitiin 17.-18. marraskuuta 1969 Regent Sound-studioilla Lontoossa[1]. Yhtye käytti tuottajana Rodger Bainia, joka oli ollut nauhoittajana "The Rebel"-demon sessioissa sekä myös "Evil Woman"-kappaleen tuottajana ja hänen apulaisenaan äänittäjänä toimi Tom Allom, josta myöhemmin tuli menestynyt tuottaja (Judas Priest)[1].

Iommin mukaan Rodger Bain ymmärsi yhtyeen toimivan parhaiten, kun se soittaa yhdessä, eikä hän vaatinut ketään soittavan erikseen osuuksia[6]. Yhtye oli hionut kappaleet keikoillaan valmiiksi ja soitti ne nopeasti samalla tyylillä studiossa livenä. Geezer Butlerin mukaan yhtye vain käväisi studiossa keikkojen välillä eikä heillä ollut asiaa albumin miksaukseen[1]. Albumin lopulliset kustannukset olivat 600 puntaa[1]. Iommi: "Menimme vain studioon ja teimme sen päivässä. Soitimme keikkasettimme studiossa ja siinä se. Seuraavana päivänä lensimme Sveitsiin keikalle"[9]

Sisältö

Albumin kappaleet ovat merkitty koko yhtyeen nimiin. Lyriikoista vastasi pääasiassa basisti Geezer Butler.

Albumin avaa ukkosen, vesisateen ja kirkonkellojen myötä albumin nimikappale "Black Sabbath". Hidastempoinen kappale sisältää Iommin tritonusta käyttävän riffin ja nopeamman loppuosan. Lyriikat kappaleeseen kirjoitti Ozzy Osbourne ja ne pohjautuvat Butlerin yölliseen kokemukseen kun hän herätessään näki mustapukuisen hahmon sänkynsä edessä, joka kuitenkin hävisi samantien[1]. Kappaletta on pidetty myöskin ensimmäisenä ns. doom metal-kappaleena. Rodger Bain ja Tom Allom lisäsivät ukkos-, vesisade- ja kirkonkello-efektit jälkikäteen yhtyeen jo poistuttua studiosta[6][7].

"The Wizard"-kappaleen huuliharpusta vastaa Osbourne ja kappaleen riffiä on myöhemmin kierrättänyt Blue Öyster Cult kappaleessaan "Cities on Flame". Kappale kulkee hieman erikoisemman kompin myötä. Butlerin mukaan kappaleen inspiraationa on ollut Taru Sormusten Herrasta-kirja ja sen Gandalf-hahmo[10].

"Behind the Wall of Sleep" perustuu H.P. Lovecraftin Beyond the Wall of Sleep-nimiseen tieteistarinaan[1], ja jolla nimellä Osbourne esitteli usein kappaleen konserteissa. Musiikillisesti se sisältää säkeistöissä Wardin jazz-henkisen rumpukompin. Live-versioissa kappaleen lopusta muodostui nopea jazz-improvisaatio. Kappaleen nopeatempoisampi intro on Pohjois-Amerikan painoksessa nimetty "Wasp"-nimiseksi.

Albumin tunnetuimpiin kappaleisiin kuuluu avauspuolen päättävä "N.I.B", jonka kitarariffi on yksi Iommin tunnetuimmista. Kappaleen alussa on Butlerin lyhyt bassoimprovisaatio, joka on amerikkalaisessa versiossa nimetty nimellä "Bassically". Nimi N.I.B. tulee sanasta nib (suom. kärki). Iommin mukaan yhtye kutsui rumpali Wardia nimellä nib, koska hänen partansa muistutti kynän kärkeä (pen nib)[6][7]. Kappaleen kirjainten on myöhemmin sanottu tulevan sanoista Nativity In Black (suom. paholaisen syntymä) mutta tämän huhun on yhtye kumonnut ja Iommi on todennut koko jutun olevan "amerikkalaisten keksintöä, koska nämä aina luulevat kaiken tulevan jostain saatanallisesta"[6]. Kappaleen aiheena tosin on Butlerin mukaan "rakastunut piru, joka muuttuu totaalisesti kunnon kansalaiseksi"[11].

"Evil Woman (Don't Play Your Games with Me)" on toinen albumin covereista ja se on alunperin amerikkalaisen Crow-yhtyeen materiaalia. Kappale on selvästi albumin kaupallisin kappale ja se myös julkaistiin singlenä. Kuten aiemmin on mainittu, kappale nauhoitettiin viikkoa aiemmin kuin muut kappaleet. Pohjois-Amerikan painoksesta kappale jätettiin pois, koska se oli ollut siellä tuoreeltaan hitti Crow:n esittämänä ja sen tilalla oli yhtyeen oma sävellys, vahvasti jazz-henkinen sekä Iommin blues-soolon sisältävä "Wicked World", jonka aiheena oli sodanvastaisuus ja poliitikkojen päätökset[12]. "Wicked World"ista tuli alusta jammailulle ja sooloille yhtyeen konserteissa muutamaksi vuodeksi eteenpäin.

"Sleeping Village" muuttuu hitaan, akustisen alun jälkeen jazz/blues-improvisaatioksi, joka amerikkalaisessa painoksessa tunnetaan nimellä "A Bit of Finger". Kappale sulautuu albumin päättävään, 10-minuuttiseen "Warning"-kappaleeseen, jonka alkuperäinen esittäjä oli Aynsley Dunbar's Retaliation. Kappale on vahvasti blues-vaikutteinen ja se sisältää Iommin sooloilua sekä bändin yhteistä jammailua. "Warning" oli alunperin noin 15 minuutin pituinen, mutta se leikattiin 10-minuuttiseksi[6].

Albumin julkaisu

Levytyssopimus Vertigolta ja kansitaide

Philips-yhtiö kiinnostui yhtyeestä ja sen alamerkki Fontana julkaisi "Evil Woman (Don't Play Your Games with Me)"-kappaleen (b-puolena "Wicked World") tammikuussa 1970[1]. Single ei ollut menestys eikä se saanut huomiota mediassa. Tämän jälkeen Philips siirsi yhtyeen toiselle alamerkilleen, vastaperustetulle progressiiviseen ja uuden aallon underground-musiikkiin satsaavaan Vertigo Recordsiin[1]. Vertigo julkaisi singlen uudelleen mutta pääpaino oli kuitenkin varsinaisen albumin julkaisemisessa ja promotoimisessa[1]. Olav Wyper, Philipsin henkilökuntaan kuulunut ja Vertigo Recordsin perustaja, oli nähnyt yhtyeen keikalla Birminghamissa, innostui näkemästään ja halusi yhtyeen merkilleen[12].

Vertigon markkinointiosasto ottikin kaiken irti yhtyeen osin tahattomasta musta magia- ja okkultismi-imagosta ja levyn etukanteen tuli kuva noitamaisesta, mustaan viittaan puetusta naisesta seisomassa karun syksyisessä maisemassa ja joka tiettävästi pitää sylissään mustaa kissaa. Kuva otettiin Mapledurhamin vanhalla myllyllä Oxfordshiressä[1]. Levy julkaistiin avattavilla kansilla ja mustapohjaisessa sisäkannessa oli yhtyeen logo ja lisäksi väärinpäin oleva risti, jonka sisään on kirjoitettu synkkäaiheinen "Still Falls the Rain"-niminen runo. Kannen suunnitteli Marcus Keef-niminen artisti. Lisäksi, kuin viimeiseksi silaukseksi, albumi julkaistiin 13. helmikuuta 1970, joka oli perjantai 13., jota perinteisesti taikauskoisesti on pidetty huonon onnen päivänä.

Yhtyeellä itsellään ei ollut mitään tekemistä kannen tai markkinoinnin kanssa saatika saatananpalvonnan kanssa[1]. Geezer Butler: "Lyriikat jotka minä tai Ozzy olemme kirjoittaneet ovat itseasiassa varoituksia satanismista, ihmisten tulisi olla varovaisia kyseisen aiheen kanssa. Emme ikinä promotoineet mustaa magiaa tai saatananpalvontaa. Se oli vain pieni viite tuotannossamme eikä todellakaan ainut aihepiirimme. Kirjoitimme science fictionista, sodanvastaisuudesta, saasteista, politiikasta... okkultismi oli aiheena vain kolmessa tai neljässä laulussa. Mutta jotkut ihmiset käsittivät ne väärin"[1].

Albumin menestys

Albumi oli välitön menestys. Se nousi Britannian listalla sijalle 8. vaikkakin sai pääasiassa huonoja arvosteluja ja se pysyi listalla peräti 42. viikkoa[1]. Kyseessä oli kova saavutus, sillä yhtyeellä ei ollut hittisingleä eikä minkäänlaista aiempaa menestystä[1]. Menestyksestä olikin kiittäminen yhtyeen kovaa keikkailua maan joka kolkassa, jonka avulla se oli kerännyt kannattajia[1]. Albumia voi sanoa myös ns. "underground"-menestykseksi. Yhtyettä ei tunnettu laajasti ennen albumin julkaisua eikä yhtye saanut mediajulkisuutta tai radiosoittoa (lukuunottamatta dj John Peelia joka suitsutti yhtyettä) ja myös kriitikot väheksyivät albumia ja yhtyettä[1].

Pohjois-Amerikassa albumin julkaisi Warner Bros. 1. kesäkuuta 1970 ja siellä se nousi Billboardin listan sijalle 23. ja möi vuodessa kultalevyn arvoisesti (myöhemmin myös platinaa)[1]. Sabbath ei ollut vielä albumin julkaisun aikaan tehnyt keikkoja Pohjois-Amerikassa, joten uuden mantereen menestys tuli "puskaradion" voimalla[1]. Sabbathin manageritoimisto teki sopimuksen Warner Brosin kanssa, koska Vertigon Pohjois-Amerikan kumppani Mercury Records ei ollut kiinnostunut yhtyeestä[12].

Albumin menestys yllätti yhtyeen itsensäkin. Butlerin mukaan "albumi tehtiin kesken keikkamatkaa, emme uskoneet sen myyvän yhtään mitään"[1].

Median reaktiot julkaisun aikaan ja albumin nykyinen arvostus

Ozzy Osbourne: "Kriitikoiden mielestä levy oli ihan paska"[7]

Vaikkakin yleisö osti albumia, se sai julkaisunsa aikaan lähes tyrmäävän vastaanoton musiikkilehdistössä. Yhtye liitettiin osin aiheettomasti saatananpalvontaan ja mustaan magiaan ja Brittiläinen Disc & Music Echo mm. kirjoitti albumin olevan "musiikkia sairaisiin messuihin"[1]. Amerikkalaisen Rolling Stone-lehden Lester Bangs kertoi soittajien olevan "ammattitaidottomia" ja lyriikoiden "typeriä" ja loppukaneetissaan hän sanoo "Black Sabbathin olevan kuin Cream, mutta vieläkin huonomman"[13]. Myös tunnettu The Village Voice-lehden amerikkalaiskriitikko Robert Christgau haukkui levyä huonoksi ja totesi sen olevan "vastakulttuurin surkeinta antia muoviläpyskällä"[14].

Tänä päivänä albumi arvostetaan korkealle heavy metal-musiikin historiassa ja sen on sanottu monissa yhteyksissä olevan ensimmäinen todellinen heavy metal-albumi[15][16], vaikkakin se sisältää viitteitä myös blues- sekä jazz-musiikistakin. Mm. julkaisun aikoihin kriittisesti suhtautunut Rolling Stone-lehti kelpuutti albumin "kaikkien aikojen top-500-albumit"-listalleen sijalle 241.[17] vuonna 2003 ja arvostettu heavy-julkaistu Kerrang! listasi albumin sijalle 31. "kaikkien aikojen top 100-metallialbumit"-listallaan[18]. Allmusic.com-sivuston arvostelija kirjoittaa "albumilla olevan runsaasti metalli-klassikoita"[19] ja Metalstorm.net-sivusto sanoo albumin olevan "merkittävä, koska se synnytti rakastetun metalli-genremme"[20]. Sputnicmusic.comin arvostelija kirjoittaa "albumilta löytyvän kuunneltavaa kaikille heavy metal- tai hard rock-genren fanille"[21].

Myös yhtyeen fanit nostavat albumin korkealle yhtyeen katalogissa ja albumilta on noussut klassikoiksi muodostuneita kappaleita kuten "Black Sabbath", "The Wizard" ja "N.I.B.", jotka ovat olleet lähes koko ajan tähän päivään asti yhtyeen keikkaseteissä. Geezer Butler on todennut yhtyeen "haluavan olla raskaampia kuin kukaan muu" siinä hyvin onnistuen ja rumpali Bill Ward on sanonut albumin olevan hänelle "kaikista albumeista arvokkaimman"[1].

CD-julkaisut

Black Sabbath on julkaistu CD-versiona useampaankin kertaan[22]. Sekä Vertigo että Warner Bros. ovat julkaisseet albumin CD-versiona jo 1980-luvulla. Myös Black Sabbathin katalogia julkaissut Castle Communications on julkaissut albumista useamman CD-version. Vuoden 1986 versio sisälsi bonuskappaleena "Tomorrows Dream"-kappaleen live-version, joka oli otettu vuoden 1980 Live at Last-albumilta.

Ensimmäinen varsinainen remasteroitu versio ilmestyi vuonna 1996 Castlen Essential-merkin toimesta ja se sisälsi bonuskappaleena vain Pohjois-Amerikan versiossa aiemmin olleen "Wicked World"-kappaleen, tosin monien ihmetykseksi heikkolaatuisena nauhoituksena. Vuonna 2004 Rhino Records julkaisi yhtyeen vuosien 1970-1978 kaikki albumit Black Box-nimisenä pakettina. Tämä painos käytti Pohjois-Amerikan Warner Bros.-yhtiön masternauhoja.

Vuonna 2009 Universal Music Group yhdessä Sanctuary Recordsin kanssa julkaisi albumista "Deluxe Edition"-version, joka sisälsi varsinaisen albumin lisäksi bonus-cd:n, jossa oli ennenjulkaisemattomia studio-versioita kappaleista.

Kappaleet

Britannian ja Euroopan versio

A-puoli

  1. Black Sabbath – 6.16
  2. The Wizard – 4.24
  3. Behind the Wall of Sleep – 3.38
  4. N.I.B. – 6.06

B-puoli

  2. Evil Woman (Don't Play Your Games With Me) – 3.25 (säv. Dave Wagner/Dick Weigand/Larry Weigand)
  3. Sleeping Village – 3.46
  4. Warning – 10.32 (säv. Aynsley Dunbar/John Moorshead/Alex Dmochowski/Victor Hickling)
  • kaikki kappaleet säv., san. ja sov. Iommi, Ward, Butler ja Osbourne ellei toisin mainita

Pohjois-Amerikan versio

A-puoli

  1. Black Sabbath – 6.20
  2. The Wizard – 4.22
  3. Wasp / Behind The Wall of Sleep / Bassically / N.I.B. – 9.44

B-puoli

  2. Wicked World – 4.30
  3. A Bit of Finger / Sleeping Village / Warning – 14.32
  • Pohjois-Amerikan versioissa esiintyvät "Wasp" (intro kappaleessa "Behind The Wall of Sleep"), "Bassically" (bassosoolo "N.I.B."n alussa) ja "A Bit of Finger" (akustinen osa kappaleesta "Sleeping Village") ovat erikseen nimettyjä kappaleiden osia. Kappaleet eivät muuten erotu mitenkään Euroopan ja Britannian painoksista. Syyt eri nimeämiseen ovat epäselvät. On väitetty, että yhtye saisi enemmän rojalti-maksuja mikäli kappaleita on "enemmän" albumilla. On myöskin mahdollista, että Warner Bros. on ottanut kappaleiden nimet suoraan yhtyeen tekemistä muistiinpanoista master-nauhalaatikoista. Pohjois-Amerikan painoksissa kappalejako on myös hieman erilainen.

Vuoden 1996 remasteroitu versio

  1. Black Sabbath – 6.21
  2. The Wizard – 4.24
  3. Behind the Wall of Sleep – 3.37
  4. N.I.B. – 6.07
  5. Evil Woman (Don't Play Your Games With Me) – 3.25
  6. Sleeping Village – 3.46
  7. The Warning – 10.32
  8. Wicked World – 4.43

Vuoden 2004 ”Black Box” -versio

  1. Black Sabbath – 6.19
  2. The Wizard – 4.23
  3. Wasp / Behind the Wall of Sleep / Bassically / N.I.B. – 9.44
  4. Wicked World – 4.47
  5. A Bit of Finger / Sleeping Village / Warning – 4.47
  6. Evil Woman (Don't Play Your Games With Me) – 3.23

Vuoden 2009 "Deluxe Edition" CD 2

  1. Wicked World - 4:44
  2. Black Sabbath (vaihtoehtoinen sanoitus ja ilman "sadetta") - 6:20
  3. Black Sabbath (instrumentaali) - 6:10
  4. The Wizard (vaihtoehtoinen studioversio "keskustelun" kanssa) - 4:44
  5. Behind The Wall of Sleep (vaihtoehtoinen studioversio, "kuiva" vokaali) - 3:41
  6. N.I.B. (vaihtoehtoinen miksaus) - 6:06
  7. Evil Woman (Don't Play Your Games with Me) (versio huilun ja puhallinsovituksen kanssa) - 3:44
  8. Sleeping Village (vaihtoehtoinen miksaus) - 3:45
  9. Warning (Part I) - 6:58
  • Deluxe Editionin CD 1 sisältää varsinaisen albumin Britannian version

Kokoonpano

Tuotanto

  • Rodger Bain - tuottaja
  • Tom Allom - nauhoitus (kappaleet 1-4, 6-7)[1])
  • Barry Sheffield - nauhoitus (kappale 5)([1])
  • Marcus Keef - kansitaide

Julkaisuhistoria

  • 1970: Vertigo (VO 6), UK, LP
  • 1970: Warner Bros (WS 1871), US, LP ("Wicked World" "Evil Woman"in tilalla)
  • 1973: WWA (006), UK, LP
  • 1976: NEMS (NEL 6002), EU, LP
  • 1986: Castle Communications (NELCD 6002), EU, CD (sisältää "Tomorrows Dream"-kappaleen live-version bonuksena)
  • 1988: Warner Bros (1871-2), US, CD ("Wicked World" "Evil Woman"in tilalla)
  • 1989: Vertigo (832 702-2), EU, CD
  • 1996: Castle / Essential (ESM CD 301, GAS 0000301ESM), EU, CD (mukana "Wicked World" ja "Evil Woman")
  • 2004: Warner / Rhino (R2 73923-A) osana Black Box-boksia, US, CD (mukana "Wicked World" ja "Evil Woman")
  • 2004: Sanctuary (SMRCD031), EU, CD (mukana "Wicked World" ja "Evil Woman")
  • 2009: Universal / Sanctuary (2700817), EU, 2 CD "Deluxe Edition"

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj Black Sabbath-albumin Deluxe Edition-version tekstiliite
  2. ↑ http://www.everyhit.com/
  3. ↑ http://www.charts-surfer.de/musiksearch.php
  4. ↑ Les Albums (CD) de 1970 par InfoDisc infodisc.fr. Viitattu 1. maaliskuuta 2009. (ranskaksi)
  5. ↑ http://wm02.allmusic.com/cg/amg.dll?p=amg&searchlink=BLACK%7CSABBATH&sql=11:gifoxqw5ldse~T5
  6. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y Tony Iommi: My Journey Through Heaven and Hell with Black Sabbath, Da Capo Press 2011
  7. ↑ a b c d e f g h i j k l m Ozzy Osbourne ja Chris Ayres: Minä, Ozzy, Like Kustannus 2010
  8. ↑ J-V Sappinen, Heavy Rock, Soundi-Kirja 5 1979
  9. ↑ a b c http://www.musicweek.com/story.asp?sectioncode=2&storycode=1037239 Artikkeli yhtyeestä Musicweek-sivustolla
  10. ↑ http://www.metalsludge.tv/home/index.php?option=com_content&task=view&id=256&Itemid=52 Geezer Butlerin haastattelu Metal Sludge-sivustolla
  11. ↑ The Black Sabbath Story Vol. 1-video
  12. ↑ a b c Martin Popoff: Black Sabbath FAQ, Backbeat Books 2011
  13. ↑ http://www.rollingstone.com/music/albumreviews/black-sabbath-19700917 Arvostelu Rolling Stone-lehdessä
  14. ↑ http://www.robertchristgau.com/get_album.php?id=6408 Christgaun arvostelu
  15. ↑ http://www.mesta.net/musa/uutiset/?aid=18484 Mesta.net
  16. ↑ http://rockhall.com/inductees/black-sabbath/bio/ Rock And Roll Hall of Fame
  17. ↑ http://www.rollingstone.com/music/lists/500-greatest-albums-of-all-time-19691231/black-sabbath-black-sabbath-19691231 Rolling Stonen lista
  18. ↑ Artikkeli Kerrang-lehdessä 1989
  19. ↑ http://www.allmusic.com/album/r1998 Arvostelu Allmusic.com-sivustolla
  20. ↑ http://www.metalstorm.net/bands/album.php?album_id=268 Arvostelu Metal Storm.net-sivustolla
  21. ↑ http://www.sputnikmusic.com/review/8742/Black-Sabbath-Black-Sabbath/ Arvostelu Sputnikmusic.com-sivustolla
  22. ↑ http://www.discogs.com/Black-Sabbath-Black-Sabbath/master/723 Julkaisuhistoria Discogs.com-sivustolla


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Black_Sabbath_(albumi)&oldid=11527389”