Ero sivun ”Kauvatsanjoki” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
pEi muokkausyhteenvetoa |
|||
| Rivi 53: | Rivi 53: | ||
===Viitteet=== |
===Viitteet=== |
||
{{viitteet|viitteet= |
{{viitteet|sarakkeet|viitteet= |
||
* <ref name=10jarjok>Kanoottiliitto: [http://www.kanoottiliitto.fi/harrastetoiminta/reitteja/jarvi-jokireitit/ Kymmenen joen ja kymmenen järven reitti]</ref> |
* <ref name=10jarjok>Kanoottiliitto: [http://www.kanoottiliitto.fi/harrastetoiminta/reitteja/jarvi-jokireitit/ Kymmenen joen ja kymmenen järven reitti]</ref> |
||
* <ref name=melontakartta>Kikoisten kunta: [http://www.kiikoinen.fi/kiikoinen/liitetiedostot/editori_materiaali/2248.pdf Kymmenen joen ja kymmenen järven reitti], pdf, (melonnan reittiohje)</ref> |
* <ref name=melontakartta>Kikoisten kunta: [http://www.kiikoinen.fi/kiikoinen/liitetiedostot/editori_materiaali/2248.pdf Kymmenen joen ja kymmenen järven reitti], pdf, (melonnan reittiohje)</ref> |
||
Versio 12. huhtikuuta 2012 kello 18.42
| Kauvatsanjoki | |
|---|---|
 Kauvatsanjoki |
|
| Alkulähde | Sääksjärvi, Kokemäki |
| Laskupaikka | Kokemäenjoki, Huittinen |
| Pituus | 12,5 [1] km |
| Alkulähteen korkeus | 49,0 m |
| Valuma-alue | 762 [1] km² |
Kauvatsanjoki virtaa Kauvatsan alueen läpi ja laskee pitkälle umpeenkasvaneeseen Puurijärveen, josta eteenpäin vesistö jatkuu Ala-Kauvatsanjokena, josta vedet purkautuvat Kokemäenjokeen[Rannikko 1] Kokemäen ja Huittisten kaupunkien puolivälissä. Vesistön valuma-alue on 805 km² ja valuma-alueen järvisyys 8,5 %. Vesistöalueen latvat ulottuvat Suodenniemelle saakka. Valuma-alueella sijaitsee pinta-alaltaan varsin suuri Kokemäen Sääksjärvi. Sääksjärveen laskee Piilijokea pitkin Kiikoisjärvi, johon edelleen laskee Mouhi- eli Kiikoisjokea pitkin Mouhijärvi ja tähän edelleen Kourajärvi ja Kirkkojärvi Suodenniemeltä.
Joen kuvailua
Kauvatsanjoki saa alkunsa Sääksjärvestä ja tyrskähtää heti vanhan sahanlahden jälkeen Sääkskoskeksi. Sääkskoski alkaa Kokemäki-Kiikoinen -tien sillalta ja sen pituus on noin 80 m. Kosken putouskorkeus on noin 1,4 m. Sääkskoski on kaunis ja rehevärantainen koski rantametsän siimeksessä. Koskessa on kaksi pitkänomaisen saaren erottamaa pääuomaa, joista alavirtaan katsottuna vasemmanpuoleinen jakautuu pienen saaren molemmin puolin vielä kahdeksi uomaksi, joista toinen on aikanaan toiminut myllyn tulovesikanavana.[Rannikko 2]
Lohennenä on pieni ja kaunis, mutta osittain perattu koskipaikka, joka sijaitsee Sääkskoskesta pari sataa metriä alavirtaan. Koskesta saatetaan käyttää myös nimitystä Toivosenkoski. Uoman keskellä on puustoinen saari, jonka yläpuolelle järvikorte muodostaa laajan ja tiheän kasvuston keskelle uomaa. Saareen nähden koski sijaitsee sen sivuilla ja alapuolella. Koskialueen pituus on noin 70 m. Ylävirrasta katsoen oikeanpuoleinen uoma on perattu raskaalla kauhalla, mutta pohja on edelleen kivikkoinen. Perkauskivikko on nostettu maalle uoman länsipuolelle sekä kasattu saaren rantaan. Vasemmanpuoleinen uoma on myös perattu, mutta kevyemmin kuin toinen uoma, sillä kivikkoa on edelleen paljon jäljellä ja myös uomassa on isoja kiviä. Saaren alareunan tasalla on koko uoman levyinen kivinen matala putous. Saaren alapuolella uoman oikeassa reunassa on mahdollisesti perkauskivikosta muodostunut kasauma, jonka oikealla puolella virtaa pieni kivikkoinen uoma.[Rannikko 3]
Joki kulkee vehmaassa metsämaisemassa hieman yli kilometrin matkan Sääkskoskesta alavirtaan. Laajat peltovainiot reunustavat Kauvatsanjokea koko loppumatkan Puurijärvelle saakka.
Lievikoski sijaitsee noin 4 km Sääkskoskesta alavirtaan. Lievikoskessa on kolme haaraa, alavirtaan katsoen oikeanpuoleinen pikku-uoma, keskimmäinen pääväylä ja vasemmanpuolinen ns. Marttilan myllyhaara. Sekä pääväylässä että myllyhaarassa on toiminut vesimyllyjä, joista pääväylän myllyä ei enää ole ja myllyhaaran myllykin on ilmeisesti rappeutunut ja pois käytöstä. Lievikoskessa on puinen neulapato. Padotusoikeus on annettu vesivoiman hyväksikäyttämiseksi. Muina aikoina padon tulee olla avattuna. Kosken vesivoimaa ei hyödynnetä, mutta neulapato on tästä huolimatta paikoillaan. Padon sivuilla on aukot ja sen päällä kulkee vanha puusilta. Padon alapuolella on vanha kivisilta, jossa on kolme virta-aukkoa. Alavirtaan oikeanpuoleisin pikkuhaara on ilmeisesti enimmän osan aikaa täysin kuivilla. Keskimmäinen pääväylä on perinpohjaisesti ruopattu koko kosken pituudelta (noin 100 m) ja vesi virtaa uomassa kuin ränniä pitkin. Perkauskivikkoa on pitkin kosken rantaa varsinkin uoman alapäässä valtavana noin 5 m leveänä röykkiöaumana. Koskikivikkoa on jäljellä hieman uoman keskivaiheilla rannan tuntumassa. Kosken pohja ja rannat ovat kiviset. Oikeanpuoleisin uoma on kivikkoinen pieni uoma.[Rannikko 4] Lievikoskea ympäröivät pieteetillä säilytetyt rakennukset ja kauniit puutarhat.
Lievikosken jälkeen joki rauhoittuu peltojen poikki vaeltavaksi virraksi, joka ohittaa vehreässä uomassaan Yttilän kirkonkylän ja Rutunan vanhan kirkonpaikan päätyen Puurijärveen. Ala-Kauvatsanjoki kulkee suomaisemassa.
Kauvatsanjoen valuma-alueella ei ole merkittäviä teollisuuslaitoksia; tärkeimmät vesistökuormittajat ovat maa- ja metsätalous.[Rannikko 5]
Melontaa
Järvi on osa Kymmenen joen ja kymmenen järven melontareittiä, joka alkaa Kauvatsanjoen vesistön latvoilta ja kulkee Suodenniemen, Jaaran kautta Sääksjärvelle ja vielä alas Puurijärvelle.[2][3]
Historia
Sääkskoskella on toiminut myllyjä 1500-luvulta saakka. Sääkskosken saha aloitti toimintansa 1700-luvulla. Sen rakentaminen aloitettiin vuonna 1756, ja privilegikirjan se sai vuonna 1757, ja sahaus oli aloitettu jo hieman aiemmin. Kaksi vuotta myöhemmin Poriin oli rahdattu neljän vuoden luvallista sahausta vastaava määrä lautoja. Saha toi työtä ja rahaa, mutta myös rasitti ympäristöä. Vuonna 1769 talonpojat valittivat, että "sahan tuhannet tukit ja sahausjätteet peittivät veden usean peninkulman alalta, saastuttivat sen ja estivät lohen ja siian nousun". Jo 1780-luvulla Lievikosken ja Kuoppakosken kylien isonjaon yhteydessä todettiin sahan melkoisesti harventaneen alueen metsiä. 1786 Jaakko Bremerin perunkirjassa mainittiin, että Kotkan tilalla, johon kuului suuri osa Sääksjärven pohjoispuolen alueista, oli metsiä jäljellä enää kotitarpeiksi, ja hänen muilla tiloillaan Kauvatsan alueella tuskin senkään vertaa. Moni ympäristön tila joutui sahan omistukseen, ja niiden torpparit ja lampuodit joutuivat tekemään päivätöitä sahalla. Saha oli osakeyhtiömuotoinen, mutta vuonna 1777 kauppias Jaakko Bremer sai haltuunsa koko sahan.[4] Nykyiset kauniisti entisöidyt rakennukset ovat kuuluneet sahaan, mutta ovat nyt yksityiskäytössä.
Lievikoskella joen alemmalla juoksulla on toiminut Marttilan saha.
Lähteet
- http://www.kalapaikka.net/r.asp?id=37279&iid=11554&map=2
- http://www.kokemaki.fi/matkailija/historia/kauvatsa_eramaajuuret/
Viitteet
- ↑ a b OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 2.1.2011.
- ↑ Kanoottiliitto: Kymmenen joen ja kymmenen järven reitti
- ↑ Kikoisten kunta: Kymmenen joen ja kymmenen järven reitti, pdf, (melonnan reittiohje)
- ↑ Raimo Viikki: Suur-Huittisten historia II, s. 94,256,258-259. Lauttakylä: Lauttapaino Ky, 1973.
- ↑ Leena Rannikko: Kokemäenjoen ja sen sivuhaarojen kalataloudelliset kunnostustarpeet s. 78 (pdf) Varsinais-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskus. Viitattu 11.7.2010.
- ↑ Leena Rannikko: Kokemäenjoen ja sen sivuhaarojen kalataloudelliset kunnostustarpeet s. 78-79 (81-82) (pdf) Varsinais-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskus. Viitattu 11.7.2010.
- ↑ Leena Rannikko: Kokemäenjoen ja sen sivuhaarojen kalataloudelliset kunnostustarpeet s. 79 (82) (pdf) Varsinais-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskus. Viitattu 11.7.2010.
- ↑ Leena Rannikko: Kokemäenjoen ja sen sivuhaarojen kalataloudelliset kunnostustarpeet s. 80,81 (83,84) (pdf) Varsinais-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskus. Viitattu 11.7.2010.
- ↑ Leena Rannikko: Kokemäenjoen ja sen sivuhaarojen kalataloudelliset kunnostustarpeet s. 78, 80 (pdf) Varsinais-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskus. Viitattu 11.7.2010.