Urheilun ja liikunnan kulttuurikeskus Tahto

Suomen Urheilumuseo on valtakunnallinen erikoismuseo, joka on avattu vuonna 1943. Urheilumuseo sijaitsee Helsingin Olympiastadionin siipirakennuksessa yhteisissä tiloissa Suomen Urheilukirjaston ja Urheiluarkiston kanssa. Lisäksi Urheilumuseo ylläpitää Turussa sijaitsevaa Paavo Nurmen kotitaloa.

Historia

"Urheilumuseon isäksi" kutsutaan usein maisteri Toivo Okkolaa, joka vuonna 1925 alkoi vetää urheilumuseon perustamishanketta. Ensimmäisen kerran ajatus urheilumuseon perustamisesta oli nostettu esiin jo vuonna 1923. Perustan museon kokoelmille muodostivat valtion urheilulautakunnan 20-luvun lopulla järjestämä leikkivälinekeräys ja vuosina 1930-31 järjestetty suksikeräys.

Museon kokoelma oli sijoitettu alkuun yhteen Helsingin II suomalaisen tyttökoulun luokkahuoneeseen, mutta valtion urheilulautakunta päätti jo 20-luvun lopulla, että urheilumuseolle ja kirjastolle varattaisiin tilat suunnitteilla olleen stadionin siipirakennuksesta. Stadionille museon oli tarkoitus muuttaa heti sen valmistumisvuonna 1938, mutta Helsingin saatua vuoden 1940 olympialaiset muutto viivästyi. Museon tilat luovutettiin olympialaisten valmistelukomitean käyttöön. Olympialaisten peruunnuttua Toisen maailmansodan vuoksi museo pääsi muuttamaan tiloihin 1940. Museon ovet avattiin yleisölle ensimmäisen kerran elokuussa vuonna 1943.

Alkuvuosina urheilumuseon toimintaa hallinnoi valtion urheilulautakunta, mutta tätä järjestelmää ei pidetty pidemmän päälle kannattavana. Siihen tehtävään perustettiin vuonna 1938 Suomen urheilumuseosäätiö. Tällöin kokoelman väliaikaisena hoitajana toiminut Toivo Okkola kutsuttiin museonhoitajaksi. Museon avajaisiin mennessä Okkola oli onnistunut keräämään museolle useita merkittäviä esineitä, kuten Paavo Nurmen kullatun piikkarin ja painija Verner Weckmanin voittaman Suomen ensimmäisen olympiakultamitalin, jotka saatettiin asettaa yleisön nähtäväksi.

Museo jouduttiin sulkemaan vain puolen vuoden jälkeen keväällä 1944 jatkosodan käynnistyttyä, sillä museon tilat otettiin sotilasviranomaisten käyttöön. Uudelleen museo avautui vasta loppuvuodesta 1945, kun pommituksista kärsinyt museotila oli saatu kunnostettua ja museoesineet palautettu stadionille. Vuonna 1952 museo joutui toistamiseen evakkoon, tosin tällä kertaa Helsingin olympialaisten vuoksi. Museon tiloissa toimi kisojen lehdistökeskus ja museo oli pystyttänyt näyttelyn Suomalaisen yhteiskoulun aulaan.

Vuonna 1963 museon ja kirjaston siipeä laajennettiin ja tilat peräti kolminkertaistuivat. Tämän jälkeen museon tiloja on laajennettu yhteensä kolme kertaa vuosina 1982–83, 1991–92 sekä 1997–98. 80-luvun remontin jälkeen näyttelytila jaettiin kahtia perusnäyttelylle ja vaihtuville näyttelyille. Museon ensimmäinen vaihtuva näyttely järjestettiin kuitenkin jo vuonna 1954 Ivar Wilskmanin syntymän 100-vuotisjuhlan kunniaksi. 50-luvun loppupuolella käynnistyi museoaineiston luettelointi, joka jatkui läpi 60-luvun aina, kun säätiöllä oli varaa palkata opiskelija tekemään työtä. Ensimmäiset päätoimiset työntekijänsä museo sai vuonna 1977.

Vuonna 1993 opetusministeriö nimesi Suomen Urheilumuseon valtakunnalliseksi erikoismuseoksi, jolla on päävastuu urheiluun liittyvän aineiston tallennuksesta ja sen koordinoinnista Suomessa.

Kokoelmat

Museon kokoelmissa on lähes 30 000 esinettä ja 2 000 julistetta, jotka edustavat urheilun ja liikuntakulttuurin eri osa-alueita. Tuoreimmat esineet kokelmissa ovat tämän päivän liikuntavarusteita, kun taas vanhin esine on noin 2500 vuotta vanha muinaissuksi. Kokoelmista löytyy myös useiden suomalaisten huippu-urheilijoiden pelivälineitä ja -paitoja, kuten Mikael Forssellin jalkapallokengät ja Teemu Selänteen pelipaita. Tunnetuimpiin esineisiin lukeutuvat Paavo Nurmen kullattu piikkari ja Matti Nykäsen mitalikokoelma. Lisäksi museolla on erittäin kattava kokoelma Helsingin olympiakisoihin liittyvää esineistöä.

Julistekokoelman vanhimmat julisteet ovat 1900-luvun alusta. Painopisteenä kokoelmassa ovat arvokisoihin liittyvät julisteet sekä kotimaiset julisteet. Eri olympiakisoihin liittyviä julisteita on kymmeniä.

Pääosin esineet saadaan museoon lahjoituksina, ja lahjoittajien joukossa on ollut paljon tunnettuja urheilijoita Jari Kurrista Hannes Kolehmaiseen. Museo ottaa vastaan lahjoituksia myös tavallisilta ihmisiltä, sillä kokoelmiin pyritään tallettamaan myös peruskuntoilijan varusteita ja asuja.

Museon perusnäyttely esittelee yli 1 000 museoesinettä vierailijoille, mikä on kuitenkin vain murto-osa museon kokoelmista. Museon esineistöön on mahdollista tutustua myös museon verkkosivuilta löytyvän virtuaalinäyttelyn kautta..

Valokuvakokoelma

Urheilumuseo ylläpitää myös valokuva-arkistoa, johon on koottu yhteensä yli 200 000 kuvaa 1800-luvun lopulta alkaen aina nykypäivään asti. Painopiste on pääasiassa ennen 1970-lukua kuvatuissa otoksissa, mutta kokoelmissa on myös nykykuvaajien kuvia.

Valokuvakokoelmien erityinen painopiste ovat Helsingin olympialaisiin liittyvät valokuvat. Niitä löytyy kokoelmasta yli 10 000 kappaletta.

Hallinto

Suomen Urheilumuseon omistaa Suomen Urheilumuseosäätiö, joka on perustettu vuonna 1938. Säätiön taustalla ovat opetusministeriö, useat urheilujärjestöt ja Museoliitto. Urheilumuseon yhteydessä toimivat valtakunnallinen urheiluarkisto ja urheilukirjasto, jotka myös ovat säätiön hallinnon alaisia.

Urheilumuseolla on ollut päätoiminen johtaja vuodesta 1977. Museonjohtajana ovat työskennelleet Antti O. Arponen 1977–1979, Risto Nieminen 1980–1986 ja Pekka Honkanen vuodesta 1986 lähtien. Säätiön hallituksen puheenjohtajana on filosofian tohtori Keijo K. Kulha.

Aiheesta muualla

• Suomen Urheilumuseon verkkosivut