Ero sivun ”Jääkarhu” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti lisäsi: lez:Лацу сев |
p r2.7.2) (Botti muokkasi: th:หมีขาว |
||
| Rivi 174: | Rivi 174: | ||
[[tt:Ак аю]] |
[[tt:Ак аю]] |
||
[[te:ధృవపు ఎలుగుబంటి]] |
[[te:ధృవపు ఎలుగుబంటి]] |
||
[[th:หมี |
[[th:หมีขาว]] |
||
[[vi:Gấu trắng Bắc Cực]] |
[[vi:Gấu trắng Bắc Cực]] |
||
[[chy:Vohpenahkohe]] |
[[chy:Vohpenahkohe]] |
||
Versio 30. maaliskuuta 2012 kello 20.02
| Jääkarhu | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Alaluokka: | Theria |
| Osaluokka: | Istukkanisäkkäät Eutheria |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Alalahko: | Caniformia |
| Heimo: | Karhut Ursidae |
| Suku: | Karhut Ursus |
| Laji: | maritimus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Ursus maritimus |
|
| Synonyymit | |
|
|
 Jääkarhun levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Jääkarhu (Ursus maritimus) on pohjoisen pallonpuoliskon arktisella alueella tavattava karhulaji. Se on suurin maalla elävä lihansyöjä.
Levinneisyys
Jääkarhuja elää Venäjän pohjoisosissa, Länsi- ja Pohjois-Alaskassa, Kanadan arktisilla alueilla, Grönlannissa, Huippuvuorilla ja Pohjois-Siperiassa.[1]
Viime jääkaudella ja sen jälkeisinä kylminä aikoina jääkarhun levinneisyys oli nykyistä laajempi. Esihistoriallisten jääkarhujen jäänteitä on löydetty esimerkiksi Ruotsista ja Tanskasta.[2] Lajin arvellaan eläneen tuolloin myös Suomessa, vaikkakaan asiasta ei ole mitään varmoja todisteita.[2]
Alaskan ABC-saarilla elävä ruskeakarhu on läheisempää sukua jääkarhulle kuin muualla maailmassa eläville ruskeakarhuille.[3]
Ruumiinrakenne
Ruumiinrakenteeltaan jääkarhu on muita karhuja pidempi ja hoikempi vedessä liikkumisen helpottamiseksi. Jääkarhut ovat pituudeltaan runsaasta kahdesta metristä jopa 2,8 metriin,[2] ja niiden säkä yltää 120 cm:stä 150 cm:n korkeuteen. Häntä on noin 18 cm pituinen.[2] Naaraat painavat 175–300 kg[2] ja urokset 350–700 kg, vaikkakin suurimmat yksilöt voivat painaa jopa yli 800 kg. Jääkarhun nahka on musta, karvat ovat kirkkaita (eli niissä ei ole lainkaan pigmenttiä), vaikka näyttävätkin valkoisen eri sävyiltä. Karvat ovat putkilomaisia ja ne heijastavat ja imevät auringonvaloa taittaen sen valkoisen väriseksi. Silmät, kirsu ja kynnet ovat tummat.
Luonnossa jääkarhut elävät noin 30 vuotta, vankeudessa pidempäänkin. Vanhin oli Detroitin eläintarhan Doris (1948–1991), joka saavutti 43 vuoden ja 8 kuukauden iän.[4]
Saalistus
Jääkarhu käyttää ravinnokseen pääasiassa hylkeitä.[2] Niiden puuttuessa se syö myös muita eläimiä ja marjoja.[2] Vaikka jääkarhu on hyvä uimaan, niin se voi sukeltaa enintään kahden minuutin ajan, joka on vain kymmenesosa siitä mihin sen saalis, hylje, pystyy. Tästä syystä se ei voi pyydystää saalistaan uimalla. Sen sijaan se onnistuu yllättämään hylkeen jäältä tai kun se nousee jäällä olevaan hengitysreikään. Jääkarhu lähestyy saalistaan hiipien kuin kissa. Kun se pääsee lähelle, se ensin piiloutuu jäälohkareen taakse ja sen jälkeen katkaisee hylkeen peräytymisreitin muutamalla nopealla ja voimakkaalla hypyllä. Kun jääkarhu hyökkää vedestä, se ui melkein kokonaan veden alla, vain kuono veden yllä. Viimeiset metrit se sitten ui kokonaan veden alla ja hyppää suoraan vedestä jäälle, jossa hylje paistattelee auringossa. Jääkarhun lempimenetelmä on kuitenkin maata vaanimassa hylkeiden jäässä olevien hengitysreikien kohdalla. Jääkarhun osoittama kestävyys näissä tilanteissa on uskomaton. Se voi olla käytännöllisesti katsoen liikkumatta useita tunteja. Kun hylje tulee aukolle, se lyö sitä käpälällään ja ottaa hampaillaan kiinni saalistaan vetäen sen sitten jäälle. Joskus jääkarhu ja napakettu saalistavat yhdessä, vaikka todellisuudessa napakettu käyttää jääkarhua hyväkseen. Kun napakettu havaitsee hylkeen pesän jääkarhua paremmalla hajuaistillaan, se kiinnittää jääkarhun huomion löytöönsä. Jääkarhu jättää pesään kaivauduttuaan yleensä osan saalistaan syömättä ja näin myös napakettu saa ravintoa. Jääkarhua auttavat uimisessa pienet räpylät.
Uhat
Vuonna 1973 Kanada, Yhdysvallat, Tanska, Norja ja silloinen Neuvostoliitto allekirjoittivat sopimuksen jääkarhun pyyntirajoituksista ja elinympäristön suojelusta. Jääkarhujen määrä on vakiintunut sittemmin noin 25 000 yksilöön. Elinympäristön saastuminen saattaa haitata jääkarhujen lisääntymistä.
Ilmastonmuutoksesta johtuvasta arktisten jäälauttojen sulamisesta on ennustettu ongelmia jääkarhuille, jotka saalistavat riistansa jäällä. Riittävä kylmyys on edellytys myös niiden lisääntymiselle, sillä jääkarhuemo synnyttää poikasensa talvella lumeen kaivamaansa luolaan[2]. Vuonna 2005 tiedemiehet havaitsivat hukkuneiden jääkarhujen määrän lisääntyneen. Vaikka jääkarhut ovat hyviä uimareita, ovat etäisyydet ahtojäälauttojen välillä joskus liian suuria lauttojen sulaessa napa-alueiden ilmaston lämmetessä. Vuonna 2006 IUCN luokitteli jääkarhun lajeihin, joita uhkaa sukupuutto, perusteina ennusteet joiden mukaan jääkarhujen määrä vähenee 50–100 vuodessa 50–100 %.[5] Jääkarhujen vaikeutunut ruoansaanti on johtanut kannibalismitapauksiin jääkarhujen keskuudessa.[6]
Uusimpien ennusteiden mukaan kaksi kolmasosaa jääkarhuista, ja kaikkien Alaskan ja Venäjän jääkarhujen, ennustetaan kuolevan ilmaston lämpenemisen seurauksiin 2050 mennessä. Laajan tutkimuksen teki Yhdysvaltain sisäministeriön (USGS) yksikkö. Jääkarhuja on 16000. Jääkarhut kehittyivät 40 000 vuotta sitten.[7]
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN lisäsi jääkarhun vuonna 2007 uuteen uhanalaisten lajien luetteloon, sillä arvellaan sen elinalueiden supistuvan seuraavan 45 vuoden aikana 30% ilmastonmuutoksen seurauksena.[8] Nykyisin laji on uhanalaisuusluokituksessa arvioitu vaarantuneeksi[1].
Jääkarhuja on useissa maailman eläintarhoissa. Korkeasaaren eläintarhassa on ollut ainakin 1890-luvulta 1980-luvun alkuun asti jääkarhuja, mutta nykyään Suomessa voi nähdä eläviä jääkarhuja vain Ranuan eläinpuistossa.
Uskomuksia
Eskimot kunnioittivat suuresti Nanukia, jääkarhua. Sitä pidettiin älykkäänä, vahvana ja lähes ihmismäisenä. Tarussa kerrotaan kummallisista pystyssä kävelevistä ja puhuvista, igluissa asuvista jääkarhuihmisistä.
Ihmisuhrit
Yksi ihminen kuoli ja neljä loukkaantui vakavasti, kun jääkarhu hyökkäsi brittiläisen turistiryhmän kimppuun 5. elokuuta 2011 Van Postin jäätiköllä noin neljänkymmenen kilometrin päässä Longyearbyenistä Norjan Huippuvuorilla.[9] Edellinen vastaava tapaus sattui vuonna 1995, kun kaksi ihmistä kuoli jääkarhun kynsissä. Jääkarhut ovat surmanneet neljä ihmistä neljänkymmenen viime vuoden aikana.
Lähteet
- ↑ a b c d Ursus maritimus IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Nuorteva, Pekka; Henttonen, Heikki: Eläimiä värikuvina: Nisäkkäät, matelijat, sammakkoeläimet, s. 98–99. Porvoo: WSOY, 1989. ISBN 951-0-13603-4.
- ↑ Ned Rozell, The Brown Bear: Father of the Polar Bear?
- ↑ Debby, A Short History The Zoo Society's Weblog: Blogging About the Assiniboine Park Zoo. 27. marraskuuta 2008. The Zoological Society of Manitoba. Viitattu 17. syyskuuta 2009. (englanniksi)
- ↑ More species slide to extinction BCC, 2006.
- ↑ Steven Amstrup et al: Recent observations of intraspecific predation and cannibalism among polar bears in the southern Beaufort Sea Polar Biology. Lokakuu 2006. Springer. Viitattu 1. elokuuta 2007. (englanniksi)
- ↑ Ilmastonmuutos ajaa jääkarhut ahtaalle Yle uutiset 8.9.2007
- ↑ Mitä missä milloin junior 2007, s. 47, Otava 2006, ISBN 951-1-20459-9]
- ↑ YLE:n radiouutiset, 5. elokuuta 2011
Aiheesta muualla
- WWF: Jääkarhu
- USA pohtii: Onko jääkarhu sittenkään uhanalainen? YLE 8.1.2008
- Jääkarhu pääsi uhanalaisten listalle Yhdysvalloissa YLE 14.5.2008
- Jääkarhujen suojelu ontuu Kanadassa YLE 16.5.2008
- Jääkarhu (Ursus maritimus eli Thalarctos maritimus) Nalle.fi
Malline:Link GA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link GA Malline:Link FA Malline:Link GA Malline:Link FA Malline:Link FA