Ero sivun ”Martti Haavio” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa Merkkaus: huutamista |
p Käyttäjän 87.93.208.37 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Anr tekemään versioon. |
||
Rivi 24: | Rivi 24: | ||
| alaviitteet = |
| alaviitteet = |
||
}} |
}} |
||
'''Martti Henrikki Haavio''', taiteilijanimeltä '''P. Mustapää''', ([[22. tammikuuta]] [[1899]] [[Temmes]] – [[4. helmikuuta]] [[1973]] [[Helsinki]]) oli [[Suomi|suomalainen]] [[folkloristiikka|kansanrunouden]] ja [[suomalainen mytologia|mytologian]] tutkija, [[runoilija]] ja [[akateemikko]]. Runonsa hän julkaisi nimellä P. Mustapää, jonka hän keksi [[Tallinna]]n vanhankaupungin [[Mustapäiden talo (Tallinna)|Mustapäiden talon]] nimen perusteella. Uransa alkuvaiheessa hän kuului [[Tulenkantajat]]-ryhmään. Hän toimi aktiivisesti myös [[Akateeminen Karjala-Seura|Akateemisessa Karjala-Seurassa]], josta hän kuitenkin erosi vuonna 1932 yhdessä monien muiden [[Poliittinen keskusta|poliittiseen keskustaan]] suuntautuneiden jäsenten kanssa, kun AKS:n enemmistö ei suostunut tuomitsemaan [[Mäntsälän kapina]]a. Puoluekannaltaan Haavio oli [[maalaisliitto]]lainen. Myöhemmin Haavio toimi kansanrunoudentutkimuksen [[professori]]na [[Helsingin yliopisto]]ssa. Kasvatustieteen [[kunniatohtori]]n arvonimi hänelle myönnettiin vuonna 1964.<ref>[https://www.jyu.fi/akateemiset-tapahtumat/promootio/kunniat Jyväskylän yliopiston kunniatohtorit]</ref> |
'''Martti Henrikki Haavio''', taiteilijanimeltä '''P. Mustapää''', ([[22. tammikuuta]] [[1899]] [[Temmes]] – [[4. helmikuuta]] [[1973]] [[Helsinki]]) oli [[Suomi|suomalainen]] [[folkloristiikka|kansanrunouden]] ja [[suomalainen mytologia|mytologian]] tutkija, [[runoilija]] ja [[akateemikko]]. Runonsa hän julkaisi nimellä P. Mustapää, jonka hän keksi [[Tallinna]]n vanhankaupungin [[Mustapäiden talo (Tallinna)|Mustapäiden talon]] nimen perusteella. Uransa alkuvaiheessa hän kuului [[Tulenkantajat]]-ryhmään. Hän toimi aktiivisesti myös [[Akateeminen Karjala-Seura|Akateemisessa Karjala-Seurassa]], josta hän kuitenkin erosi vuonna 1932 yhdessä monien muiden [[Poliittinen keskusta|poliittiseen keskustaan]] suuntautuneiden jäsenten kanssa, kun AKS:n enemmistö ei suostunut tuomitsemaan [[Mäntsälän kapina]]a. Puoluekannaltaan Haavio oli [[maalaisliitto]]lainen. Myöhemmin Haavio toimi kansanrunoudentutkimuksen [[professori]]na [[Helsingin yliopisto]]ssa. Kasvatustieteen [[kunniatohtori]]n arvonimi hänelle myönnettiin vuonna 1964.<ref>[https://www.jyu.fi/akateemiset-tapahtumat/promootio/kunniat Jyväskylän yliopiston kunniatohtorit]</ref> |
||
Haavion ensimmäinen vaimo (vuodesta 1929), [[folkloristiikka|kansanrunoudentutkimuksen]] dosentti [[Elsa Enäjärvi-Haavio|Elsa Enäjärvi]] kuoli syöpään 1951. Runoilija [[Aale Tynni]]n kanssa Haavio avioitui 1960. Haavioiden tytär [[Elina Haavio-Mannila]] on [[sosiologia]]n täysinpalvellut professori. Martti Haavion veli oli pappi ja runoilija [[Jaakko Haavio]]. |
Haavion ensimmäinen vaimo (vuodesta 1929), [[folkloristiikka|kansanrunoudentutkimuksen]] dosentti [[Elsa Enäjärvi-Haavio|Elsa Enäjärvi]] kuoli syöpään 1951. Runoilija [[Aale Tynni]]n kanssa Haavio avioitui 1960. Haavioiden tytär [[Elina Haavio-Mannila]] on [[sosiologia]]n täysinpalvellut professori. Martti Haavion veli oli pappi ja runoilija [[Jaakko Haavio]]. |
Versio 20. maaliskuuta 2012 kello 14.40
Martti Haavio | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 22. tammikuuta 1899 Temmes |
Kuollut | 4. helmikuuta 1973 (74 vuotta) |
Kansalaisuus | Suomi |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot | Helsingin yliopisto |
Tunnetut työt | Suomalainen mytologia (1967) |
Martti Henrikki Haavio, taiteilijanimeltä P. Mustapää, (22. tammikuuta 1899 Temmes – 4. helmikuuta 1973 Helsinki) oli suomalainen kansanrunouden ja mytologian tutkija, runoilija ja akateemikko. Runonsa hän julkaisi nimellä P. Mustapää, jonka hän keksi Tallinnan vanhankaupungin Mustapäiden talon nimen perusteella. Uransa alkuvaiheessa hän kuului Tulenkantajat-ryhmään. Hän toimi aktiivisesti myös Akateemisessa Karjala-Seurassa, josta hän kuitenkin erosi vuonna 1932 yhdessä monien muiden poliittiseen keskustaan suuntautuneiden jäsenten kanssa, kun AKS:n enemmistö ei suostunut tuomitsemaan Mäntsälän kapinaa. Puoluekannaltaan Haavio oli maalaisliittolainen. Myöhemmin Haavio toimi kansanrunoudentutkimuksen professorina Helsingin yliopistossa. Kasvatustieteen kunniatohtorin arvonimi hänelle myönnettiin vuonna 1964.[1]
Haavion ensimmäinen vaimo (vuodesta 1929), kansanrunoudentutkimuksen dosentti Elsa Enäjärvi kuoli syöpään 1951. Runoilija Aale Tynnin kanssa Haavio avioitui 1960. Haavioiden tytär Elina Haavio-Mannila on sosiologian täysinpalvellut professori. Martti Haavion veli oli pappi ja runoilija Jaakko Haavio.
Martti Haavio vietti osan lapsuudestaan Nokian Tottijärvellä, jossa järjestetään nykyään vuosittain P. Mustapää -päivät. Tapahtumassa myönnetään myös P. Mustapää -palkinto ansioituneelle runoilijalle elämäntyöstään.
Uskontotieteellisiä ja folkloristisia tutkimuksia
- Suomalaisen muinaisrunouden maailma. Porvoo: WSOY, 1935.
- Suomalaiset kodinhaltiat. Porvoo: WSOY, 1942.
- Viimeiset runonlaulajat. 3. painos (2. korjattu painos 1948). Porvoo: WSOY, 1985. ISBN 951-0-12753-1.
- Piispa Henrik ja Lalli: Piispa Henrikin surmavirren historiaa. Porvoo: WSOY, 1948.
- Väinämöinen: Suomalaisten runojen keskushahmo. Porvoo: WSOY, 1950.
- Kirjokansi: Suomen kansan kertomarunoutta. Porvoo: WSOY, 1952.
- Kansanrunojen maailmanselitys. Helsinki Porvoo: WSOY, 1955.
- Karjalan jumalat: Uskontotieteellinen tutkimus. Porvoo: WSOY, 1959.
- Kuolematonten lehdot: Sämpsöi Pellervoisen arvoitus. Porvoo: WSOY, 1961.
- Bjarmien vallan kukoistus ja tuho: Historiaa ja runoutta. Runot suomentanut Aale Tynni. Porvoo Helsinki: WSOY, 1965.
- Suomalainen mytologia. Porvoo Helsinki: WSOY, 1967.
- Esseitä kansanrunoudesta. Artikkelit on julkaistu 1959 Lauri Hongon toimittamassa Martti Haavion juhlakirjassa Essais folkloriques par Martti Haavio. Studia Fennica 8. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 564. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1992. ISBN 951-717-703-8.
Runoteoksia
- Laulu ihanista silmistä (1925)
- Laulu vaakalinnusta (1927)
- Jäähyväiset Arkadialle (1945)
- Koiruoho, ruusunkukka (1947)
- Linnustaja (1952)
- Tuuli Airistolta (1969)
- Iloinen lorukirja (1984)
Omaelämäkerrallisia teoksia
- Me marssimme Aunuksen teitä (1969)
- Nuoruusvuodet (1972)
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
- Haavio YLE:n sivuilla.
- Elämäkerta englanniksi.
- Läntisen Uudenmaan kirjailijoita.
- Raija Majamaa: Haavio, Martti (1899–1973) (maksullinen artikkeli) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 5.3.2008. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.