Ero sivun ”Dingo” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Kumottu muokkaus 11303848, jonka teki 94.22.32.236 (keskustelu)
Rivi 36: Rivi 36:
== Levinneisyys ==
== Levinneisyys ==


Dingon uskotaan saapuneen Australiaan noin 3 500–4 000 vuotta sitten. Aasialaiset merimiehet todennäköisesti toivat sen tullessaan ja käyttivät dingoja apuna metsästyksessä leiriytyessään väliaikaisesti rannikolle. Dingo oli pidemmälle kehittynyt kuin paikalliset pussieläinpedot ja levisi nopeasti koko mantereelle. Vain [[Tasmania]]n saarelle se ei päätynyt. Dingo on ympäristöönsä helposti sopeutuva laji, joka viihtyy kaikkialla, missä sillä on ruokaa ja vettä.
Dingon uskotaan saapuneen Australiaan noin 3 500–4 000 vuotta sitten. Aasialaiset merimiehet todennäköisesti toivat sen tullessaan ja käyttivät dingoja apuna metsästyksessä leiriytyessään väliaikaisesti rannikolle. Dingo oli kilpailukykyisempi saalistaja kuin paikalliset pussieläinpedot ja levisi nopeasti koko mantereelle. Vain [[Tasmania]]n saarelle se ei päätynyt. Dingo on ympäristöönsä helposti sopeutuva laji, joka viihtyy kaikkialla, missä sillä on ruokaa ja vettä.


== Ravinto ==
== Ravinto ==

Versio 19. maaliskuuta 2012 kello 11.55

Tämä artikkeli kertoo eläimestä. Muista merkityksistä kerrotaan täsmennyssivulla.
Dingo
Uhanalaisuusluokitus

Vaarantunut [1]

Vaarantunut

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Alaluokka: Theria
Osaluokka: Istukkanisäkkäät Eutheria
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Koiraeläimet Canidae
Suku: Koirat Canis
Laji: Susi lupus
Alalaji: dingo
Kolmiosainen nimi

Canis lupus dingo
Meyer, 1793

Katso myös

  Dingo Wikispeciesissä
  Dingo Commonsissa

Dingo eli australianvillikoira (Canis lupus dingo) on Australiassa ja Kaakkois-Aasiassa elävä suden alalaji. Dingo muistuttaa ensimmäisiä koiria ja saattaa periytyä eräistä koiran eli kesyn suden varhaisimmista muodoista, mutta käyttäytyy suden lailla. Dingot eivät hauku, vaan ulvovat kuten sudet. Ne myös elävät ja saalistavat laumana, ja koirista poiketen myös uros hoitaa pentuja. Kuten susilla, myös dingonartuilla on vain yksi lisääntymisaika vuodessa.[2]

Suhtautuminen dingoon vaihtelee: sitä pidetään lampaiden tappajana ja sitä on vainottu alusta asti. Vain suojelualueilla se saa elää rauhassa. Dingolauma elää noin 25 neliökilometrin laajuisella alueella, jota se puolustaa muilta laumoilta. Laumassa uroksilla on ylivalta naaraisiin, mutta johtajapari hallitsee muita alempiarvoisia lauman jäseniä. Jotkut Australian alkuasukasheimot pitivät dingoja lemmikkeinä, mutta nykyisin niitä pidetään harvoin seurakoirina.[2]

Lisääntyminen

Dingo synnyttää yhden pentueen vuodessa. Lauman johtajapari pysyttelee yhdessä koko elämänsä ja huolehtii lisääntymisestä. Lauman muut jäsenet auttavat pentujen hoitamisessa. Naaras synnyttää pentunsa maakolossa tai ontossa puunrungossa veden lähellä. Pentuja on 1–10. Kolmiviikkoisina pennut lähtevät pesästä ja tutustuvat lähiympäristöön. Ne ovat luonnostaan uteliaita, kulkevat pitkiäkin matkoja aikuisten mukana ja syövät vanhempien tuomaa kiinteää ravintoa. Pennut itsenäistyvät 4–8 kuukauden iässä. Jos joku muu naaras saa pentuja, johtajanaaras tappaa ne.

Levinneisyys

Dingon uskotaan saapuneen Australiaan noin 3 500–4 000 vuotta sitten. Aasialaiset merimiehet todennäköisesti toivat sen tullessaan ja käyttivät dingoja apuna metsästyksessä leiriytyessään väliaikaisesti rannikolle. Dingo oli kilpailukykyisempi saalistaja kuin paikalliset pussieläinpedot ja levisi nopeasti koko mantereelle. Vain Tasmanian saarelle se ei päätynyt. Dingo on ympäristöönsä helposti sopeutuva laji, joka viihtyy kaikkialla, missä sillä on ruokaa ja vettä.

Ravinto

Dingoilla on useita pyyntistrategioita. Menetelmä riippuu saaliin koosta. Suuri osa ravinnosta koostuu pienistä pussieläimistä ja jyrsijöistä, nykyään myös kaneista ja lampaan haaskoista. Dingojen määrä Australiassa kasvoi, kun sinne tuotiin lampaita ja kaneja, ja karjalle tehtiin vesikuoppia. Tämä aiheutti sen, että dingot hävittivät alkuperäisiä lajeja. Dingot ovat kuitenkin muutoin hyödyksi, sillä siellä missä on dingoja, on vähän kettuja ja kaneja, jotka ovat alueen vitsaus. Dingokanta kasvoi 1950-luvulle asti, jonka jälkeen niiden määrän on arveltu pysyneen tasaisena. Todellisuudessa dingot ovat pulassa, sillä ne risteytyvät koirien kanssa, mikä pilaa lajin puhtauden. Ellei risteytymistä saada kuriin, puhtaat dingot kadonnevat vuoteen 2100 mennessä.

Lähteet

  1. Canis lupus dingo IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. a b Bruce Fogle: Suuri koirarotukirja. WSOY, 1995. ISBN 951-0-21773-5.

Malline:Link GA Malline:Link GA