Ero sivun ”Tomas Tranströmer” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p r2.7.1) (Botti lisäsi: mn:Томас Транстрёмер |
p r2.7.1) (Botti muokkasi: bn:টমাস ট্রান্সট্রোমার |
||
| Rivi 80: | Rivi 80: | ||
[[as:টমাছ ট্ৰান্সট্ৰ'মাৰ]] |
[[as:টমাছ ট্ৰান্সট্ৰ'মাৰ]] |
||
[[ast:Thomas Tranströmer]] |
[[ast:Thomas Tranströmer]] |
||
[[bn:টমাস |
[[bn:টমাস ট্রান্সট্রোমার]] |
||
[[be:Тумас Транстромер]] |
[[be:Тумас Транстромер]] |
||
[[be-x-old:Тумас Транстрэмэр]] |
[[be-x-old:Тумас Транстрэмэр]] |
||
Versio 9. maaliskuuta 2012 kello 20.02
 Tomas Tranströmer |
|
|---|---|
 Tomas Tranströmer vuonna 2008. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. huhtikuuta 1931 Tukholma |
| Kansalaisuus | ruotsalainen |
| Puoliso | Monica Tranströmer |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | ruotsi |
| Tyylilajit | runous |
| Esikoisteos | 17 runoa (1954) |
| Palkinnot | |
|
Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto 1990 |
|
| Aiheesta muualla | |
| tomastranstromer.net | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Tomas Gösta Tranströmer (s. 15. huhtikuuta 1931 Tukholma) on ruotsalainen kirjailija ja runoilija. Hänet on palkittu Nobelin kirjallisuuspalkinnolla 2011, Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnolla 1990, Neustadtin kansainvälisellä kirjallisuuspalkinnolla 1990 ja Ruotsin akatemian pohjoismaisella palkinnolla 1991.[1]
Tranströmer valmistui psykologiksi Tukholman yliopistosta vuonna 1956. Hän aloitti kirjoittamisen 13-vuotiaana ja julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa nimellä 17 dikter vuonna 1954. Hän on jatkanut kirjoittamista vanhuutensa päiville saakka, ja uusin kokoelma Den stora gåtan on vuodelta 2004.
Tranströmer julkaisi lyhyen omaelämäkertansa vuonna 1993. Vuonna 1990 koettu aivoverenkiertohäiriö on vaikeuttanut hänen puhettaan. Hän on yhdysvaltalaisen runoilijan Robert Blyn läheinen ystävä.
Tranströmer palkittiin kaunokirjallisuuden August-palkinnolla vuonna 1996 teoksestaan Sorgegondolen, 1996 (suom. Surugondoli, 1997). Hän sai Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 2011[2]. Palkinnon perustelujen mukaan ”hänen tiiviisti pakatut, läpikuultavat kuvansa avaavat tuoreen näkymän todellisuuteen.”[3]
Runokokoelmat
- 17 dikter, 1954 (17 runoa)
- Hemligheter på vägen, 1958 (Salaisuuksia matkan varrella)
- Den halvfärdiga himlen, 1962 (Keskeneräinen taivat)
- Klanger och spår 1966 (Soinnut, jäljet)
- Kvartett, 1967 (kooste neljästä aiemmin ilmestyneestä runokokoelmasta)
- Mörkerseende, 1970 (Hämäränäkeminen)
- Stigar, 1973 (Polkuja)
- Östersjöar, 1974 (Itämeriä)
- Sanningsbarriären, 1978 (suom. Totuudenkynnys, 1997)
- Dikter 1954–78, 1979 (Runoja vuosilta 1954–78)
- PS, 1980
- Det vilda torget, 1983 (Villi tori)
- För levande och döda, 1989 (Eläville ja kuolleille)
- Sorgegondolen, 1996 (suom. Surugondoli, 1997)
- Kootut runot 1954–2000, 2001 (suom. Caj Westerberg)
- Den stora gåtan, 2004 (Suuri arvoitus)
- Fängelse, 2004 (Vankila, yhdeksän haikurunoa)
- Kootut teokset 1954–2004 (2011)
Lähteet
- ↑ Nobelin kirjallisuuspalkinto ruotsalaiselle Tomas Tranströmerille Ylen uutiset. 6.10.2011. Viitattu 6.10.2011.
- ↑ The Nobel Prize in Literature 2011 5.10.2011. Nobelprize.org. Viitattu 5.10.2011. (englanniksi)
- ↑ Mäkinen, Esa: Ruotsalainen Tomas Tranströmer saa kirjallisuuden Nobel-palkinnon Helsingin sanomat. 6.10.2011. Viitattu 6.10.2011.
Kirjallisuutta
- Bergsten, Staffan: Tomas Tranströmer: Ett diktarporträtt. Stockholm: Bonnier, 2011. ISBN 978-91-0-012515-8.
Aiheesta muualla
- Tomas Tranströmer. Poets.org. (englanniksi)
- Tomas Tranströmer. Authors' Calendar. (englanniksi)
- Tomas Tranströmer. Project Runeberg. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||