Ero sivun ”Läroverket för gossar och flickor” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p typo, lis.
Lisätty luokka.
Rivi 7: Rivi 7:


[[Luokka:Helsingin lukiot]]
[[Luokka:Helsingin lukiot]]
[[Luokka:Suomen ruotsinkieliset oppilaitokset]]

Versio 7. maaliskuuta 2012 kello 16.31

Läröverket för gossar och flickor ("Oppikoulu pojille ja tytöille") oli Helsingissä 1883–1977 toiminut yksityinen ruotsinkielinen oppikoulu. Se oli Suomen ensimmäinen virallinen yhteiskoulu. Koulun perustivat professori Fritiof Gustafsson, assessori Uno Kurtén ja anatomian professorin apulainen Georg Asp. Ensimmäisenä rehtorina toimi vuoteen 1900 pastori K. T. Broberg. Virallinen nimi oli vuoteen 1912 Helsingfors läroverk för gossar och flickor (kirjoitettiin myös muodossa "lärövärk") ja siitä eteenpäin Läröverket för gossar och flickor i Helsingfors.[1] Koulu toimi 1895 alkaen Gustaf Nyströmin suunnittelemassa omassa koulutalossa osoitteessa Korkeavuorenkatu 23. Molemmille sukupuolille annetun yhteisopetuksen vuoksi koulua pidettiin alkuaikoinaan pahennusta herättävänä ja valtionapua anottaessa senaatin kirkollisasiain toimituskunnan päällikkö Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen totesi pitävänsä oppilaitoksen kasvatusperiaatteita ”lievästi sanoen epäilyttävinä”.[2]

Läroverket för gossar och flickor yhdistettiin syksyllä 1973 yksityisen Laguska skolanin kanssa ja seuraavana vuonna uuden koulun nimeksi tuli Minerva skolan, johon yhdistettiin 1975 myös Tölö svenska samskolan. Koko koulu kunnallistettiin Helsingin kaupungille peruskouluun siirryttäessä syksyllä 1977, minkä jälkeen toiminta jatkui vain Töölössä.[1] Entisessä Korkeavuorenkadun koulurakennuksessa on toiminut vuodesta 1978 Taideteollisuusmuseo (nyk. Designmuseo).

Lähteet

  1. a b Helsingfors läroverk för gossar och flickor 1883-1912; Läroverket för gossar och flickor i Helsingfors 1912-1974; Minerva skolan (Helsingfors) 1974-1977 Suomen yksityisten oppikoulujen digitaalinen matrikkeli.
  2. Kaija Ollila ja Kirsi Toppari: Puhvelista Punatulkkuun: Helsingin vanhoja kortteleita, s. 121. Helsingin Sanomat, 1977.