Ero sivun ”Pihka” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
p r2.7.2) (Botti lisäsi: ka:ფისი |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 2: | Rivi 2: | ||
'''Pihka''' on [[eteerinen öljy|eteeristen öljyjen]] ja [[hartsi]]en seos, jota [[havupuut]] erittävät pihkasolujen välissä oleviin pihkaonteloihin ja -tiehyisiin. Puun haavoihin valuva pihka suojaa sitä bakteereilta sekä tuhohyönteisiltä ja -sieniltä. Männyn ja kuusen pihka on väriltään kellertävää. Tavallista havupuiden pihkaa ei pidä sekoittaa [[meripihka]]an, joka on [[fossiili]]sta pihkaa. Aikaisemmilla vuosisadoilla pihkaa pureksittiin [[purukumi]]n lailla. |
'''Pihka''' on [[eteerinen öljy|eteeristen öljyjen]] ja [[hartsi]]en seos, jota [[havupuut]] erittävät pihkasolujen välissä oleviin pihkaonteloihin ja -tiehyisiin. Puun haavoihin valuva pihka suojaa sitä bakteereilta sekä tuhohyönteisiltä ja -sieniltä. Männyn ja kuusen pihka on väriltään kellertävää. Tavallista havupuiden pihkaa ei pidä sekoittaa [[meripihka]]an, joka on [[fossiili]]sta pihkaa. Aikaisemmilla vuosisadoilla pihkaa pureksittiin [[purukumi]]n lailla. |
||
==Pihka lääkinnässä== |
|||
| ⚫ | |||
| ⚫ | |||
Ensimmäinen suomalainen maininta pihkasta lääkkenä on [[Benedictus Olain]] lääkärikirjassa vuodelta 1578. Siinnä sitä suositeltiin säärihaavoihin. Sitä on perinteisesti käytetty palovammoihin, paiseisiin ja ihottumiin. Männynpihkan ominaisuudet eivät ole yhtä hyviä.<ref name="yle2">[http://yle.fi/alueet/lahti/2012/03/pihkasta_tuli_huippulaake_3309470.html Pihkasta tuli huippulääke] Yle 6.3.2012</ref> |
|||
Lääkäri Arno Sipponen tekee pihkasta väitöskirjaa. Hän tutustui pihkahoitoon Kolarissa, jossa sillä parannettiin vanhuksen painehaava, vaikka oli jo määrätty amputointi. Pohjois-Suomessa pihkahoito on aktiivisessa käytössä.<ref name="yle2"/> |
|||
== Viitteet == |
== Viitteet == |
||
Versio 7. maaliskuuta 2012 kello 15.53
Pihka on eteeristen öljyjen ja hartsien seos, jota havupuut erittävät pihkasolujen välissä oleviin pihkaonteloihin ja -tiehyisiin. Puun haavoihin valuva pihka suojaa sitä bakteereilta sekä tuhohyönteisiltä ja -sieniltä. Männyn ja kuusen pihka on väriltään kellertävää. Tavallista havupuiden pihkaa ei pidä sekoittaa meripihkaan, joka on fossiilista pihkaa. Aikaisemmilla vuosisadoilla pihkaa pureksittiin purukumin lailla.
Pihka lääkinnässä
Kuusen pihkaa on käytetty ihotautien lääkinnässä. Kuusenpihkavoide on saanut Lääkelaitokselta myyntiluvan.[1]
Ensimmäinen suomalainen maininta pihkasta lääkkenä on Benedictus Olain lääkärikirjassa vuodelta 1578. Siinnä sitä suositeltiin säärihaavoihin. Sitä on perinteisesti käytetty palovammoihin, paiseisiin ja ihottumiin. Männynpihkan ominaisuudet eivät ole yhtä hyviä.[2]
Lääkäri Arno Sipponen tekee pihkasta väitöskirjaa. Hän tutustui pihkahoitoon Kolarissa, jossa sillä parannettiin vanhuksen painehaava, vaikka oli jo määrätty amputointi. Pohjois-Suomessa pihkahoito on aktiivisessa käytössä.[2]
Viitteet
- ↑ Yle.fi luettu 5.9.2008
- ↑ a b Pihkasta tuli huippulääke Yle 6.3.2012
Kirjallisuutta
- Metsälä, Harri: Pihka. Helsinki: Kustantajat Sarmala: Rakennusalan kustantajat, 2001. ISBN 951-664-074-5.
Aiheesta muualla
- Kåda (esittelee pihkan nimityksiä, käyttöä ja historiaa) (ruotsiksi)