Ero sivun ”Aalto” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p r2.5.2) (Botti lisäsi: an:Onda marina muokkasi: ja:波 |
p r2.7.2) (Botti lisäsi: ko:파도 |
||
Rivi 74: | Rivi 74: | ||
[[ga:Tonn]] |
[[ga:Tonn]] |
||
[[gd:Sùmaid]] |
[[gd:Sùmaid]] |
||
[[ko:파도]] |
|||
[[is:Alda]] |
[[is:Alda]] |
||
[[it:Onda marina]] |
[[it:Onda marina]] |
Versio 10. helmikuuta 2012 kello 07.51
Aalto, yleisemmin aallokko, on vedessä tapahtuva aaltoliike. Aallossa erotamme harjan (aallonhuippu) ja laakson (aallonpohja). Kahden peräkkäisen harjan vaakasuora väli on aallon pituus (katso myös fysiikan termi aallonpituus). Aallonharjan (korkeimman kohdan) ja laakson (alimman kohdan) kohtisuora väli on aallon korkeus eli amplitudi.
Aaltojen synty
Merien aallot voivat syntyä, kun tuuli, maanjäristys, jokin esine (kuten vene tai laiva) tai taivaankappaleen vetovoima vaikuttaa veteen.[1]
Aallon korkeuteen vaikuttaa monta tekijää. Tärkein on tuulen vaikutus. Mitä voimakkaampi ja pitkäkestoisempi tuuli, sen korkeampia aaltoja syntyy. Aallokkoon vaikuttavat myös veden syvyys, alueen muoto ja tuulen pyyhkäisymatka eli matka jolla tuuli vaikuttaa. Lämpötila vaikuttaa aallokkoon vain, kun vesi on ilmaa lämpimämpi, jolloin aallot kasvavat nopeammin.
Aalto murtuu silloin, kun sen huipun kulma kasvaa suuremmaksi kuin 120 astetta. Tällöin aalto myös menettää suurimman osan energiastaan. Toinen tapa selvittää aallon murtuminen on laskea sen korkeuden ja leveyden suhde. Kun suhde on yli 1/7, aalto murtuu.[1]
Veden liike aalloissa
Vesihiukkaset liikkuvat aalloissa ympyräradoilla, eivätkä etene aallon mukana, vaikka näin voisikin olettaa. Aallonharjassa vesi liikkuu aallon kulkusuuntaan ja aallonpohjassa taas vastakkaiseen suuntaan. Vesihiukkaset liikkuvat ympyräradoilla koko vedessä, eivätkä vain pinnalla. Ympyrärata pienenee sen mukaan, mitä syvemmälle vesi on. Jos veden syvyys on yksi yhdeksäsosa aallonpituudesta, hiukkasen ympyräradan säde on suunnilleen puolet pinnalla olevan hiukkasen säteestä.[1]
Aallonmerkit
Ns. aallonmerkit ovat veden liikkeiden pohjahiekkaan muovaamia aaltomaisia kuvioita, jotka voivat säilyä hiekan kivettyessäkin.
Heijastus
Aallon osuessa jyrkkään rantaan tai kariin se heijastuu heijastuskulmassa takaisin merelle.
Refraktio
Aallon refraktio tapahtuu veden madaltuessa rantaa lähestyttäessä. Rantaviiva on usein mutkainen ja refraktio saa aikaan ilmiön, jossa aallot tulevat rannan joka kohdassa kohtisuoraan rantaan. Aallon lähestyessä rantaa sen vauhti hidastuu. Takana tuleva aalto kulkee tällöin hitaamman ohi ja kääntyy rantaan suorassa kulmassa.
Diffraktio
Diffraktiota tapahtuu aallon kohdatessa esteitä, kuten saaria tai luotoja. Kitka saa aikaiseksi liikkeen, jossa aalto kiertää saaren ja aiheuttaa kovaa aallokkoa saaren vastakkaisella puolella. Näin saarien suojan puoleisilla rannoilla on usein yhtä paljon aallokkoa kuin tuulisella puolella.
Katso myös
Lähteet
Lähdekirjallisuus
- Theoni Pappas: Lisää matematiikan iloja. Alkuteos: More Joy of Mathematics. Exploring Mathematics All Around You. Suomentanut Juha Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita, 1991. 952-5202-46-1.
Viitteet
Kirjallisuutta
- Pretor-Pinney, Gavin: Aallontarkkailijan opas. (The wavewatcher's companion, 2010.) Suomentanut Antti Immonen. Helsinki: Atena, 2011. ISBN 978-951-796-761-7.
Aiheesta Muualla
- Wallenius, Jarmo: Hirviöaaltoja syntyy merillä ennakoitua enemmän ts.fi. 22.11.2011. TS-Yhtymä Oy. Viitattu 22.11.2011.