Ero sivun ”Hallintolaki” versioiden välillä

[arvioimaton versio]

[katsottu versio]

Poistettu sisältö Lisätty sisältö

Inline

Versio 6. helmikuuta 2012 kello 19.00

Hallintolaki (434/2003) on Suomen lainsäädännön laki, joka määrittelee viranomaisten toiminnassaan käyttämät perusperiaatteet ja toimintatavat. Se on hallinnon toimintaa sääntelevä yleislaki ja koskee kaikkia valtion ja kunnan viranomaisia sekä yksityisiä, jotka hoitavat julkisia hallintotehtäviä. Laki tuli voimaan vuoden 2004 alussa. Se jakaantuu kahteen päälohkoon: hyvän hallinnon perusteisiin ja hallintomenettelyn säännöksiin.

Laki sisältää säännöksiä muun muassa siitä, miten hallintoasioita ratkaistaessa on meneteltävä. Erityisen tarkasti on säännelty sitä, miten viranomaisen on asiaa selvitettävä, miten asianosaista on kuultava ja miten tämän oikeusturva voidaan taata.

Hallintolain lisäksi yksilön oikeusturvaa hallinnossa takaavat perustuslaissa olevat perusoikeuksia koskevat säännökset. Hallinnossa käytettävistä kielistä säädetään kielilaissa.

Kirjallisuutta

Kulla, Heikki: Hallintomenettelyn perusteet. 7. painos. Helsinki: Talentum, 2008. ISBN 978-952-14-1309-4.

Aiheesta muualla

Hallintolaki Finlex-tietopankissa

@@ Rivi 1: / Rivi 1: @@
-{{Tarkistettava|Osa artikkelin sisällöstä ei täysin vastaa hallintolain sisältöä.}}
 '''Hallintolaki''' (434/2003) on Suomen lainsäädännön laki, joka määrittelee viranomaisten toiminnassaan käyttämät perusperiaatteet ja toimintatavat. Se on hallinnon toimintaa sääntelevä yleislaki ja koskee kaikkia [[valtio]]n ja [[kunta|kunnan]] viranomaisia sekä yksityisiä, jotka hoitavat julkisia hallintotehtäviä. Laki tuli voimaan vuoden [[2004]] alussa. Se jakaantuu kahteen päälohkoon: hyvän hallinnon perusteisiin ja hallintomenettelyn säännöksiin.
-Laki sisältää säännöksiä muun muassa siitä, miten hallintoasioita ratkaistaessa on meneteltävä. Erityisen tarkasti on säännelty sitä, miten viranomaisen on asiaa selvitettävä, miten asianosaista on kuultava ja miten tämän oikeusturva on taataan.
-Hallintolain lisäksi yksilön oikeusturvaa hallinnossa takaavat [[Suomen perustuslaki|perustuslaissa]] olevat perusoikeuksia koskevat säännökset. <br />Hallinnossa käytettävistä kielistä säädetään [[Suomen kielilaki|kielilaissa]].
 [[Kuva:Rajavartijoita passintarkastuksessa.jpg|thumb|right|250px|Monet virkamiesten toimet, kuten esimerkiksi rajavalvonta ja voimankäyttö, ovat niin sanottua ''tosiasiallista julkisen vallan käyttöä''. Myös näihin toimiin sovelletaan hyvän hallinnon periaatteita.]]
+Laki sisältää säännöksiä muun muassa siitä, miten hallintoasioita ratkaistaessa on meneteltävä. Erityisen tarkasti on säännelty sitä, miten viranomaisen on asiaa selvitettävä, miten asianosaista on kuultava ja miten tämän oikeusturva voidaan taata.
-== Lain toissijainen asema ==
-Luonteeltaan hallintolaki on toissijainen: mikäli muussa laissa on hallintolaista poikkeavia säännöksiä, niitä sovelletaan hallintolain asemesta. Jos erityislaki antaa siihen mahdollisuuden, hallintolakia voidaan soveltaa rinnakkaisesti erityislain säännösten kanssa. Esimerkiksi kuntalaissa on paljon säännöksiä asian käsittelystä, jolloin kuntalakia sovelletaan ensisijaisesti kunnallishallinnossa. Toinen esimerkki on verotusmenettely, johon sovelletaan miltei yksinomaan verotusmenettelylakia, vaikka kyseessä on julkisen hallintovallan käyttö. Hallintolain periaatteita voidaan verotuksessa soveltaa täydentävästi vain tilanteen mukaan ja erityistä harkintaa käyttäen.<ref>Kulla 2008, s. 92–93.</ref>
+Hallintolain lisäksi yksilön oikeusturvaa hallinnossa takaavat [[Suomen perustuslaki|perustuslaissa]] olevat perusoikeuksia koskevat säännökset. Hallinnossa käytettävistä kielistä säädetään [[Suomen kielilaki|kielilaissa]].
-== Viranomaiskohtainen soveltamisala ==
-Hallintolakia sovelletaan
-* valtion viranomaisissa
-* kunnissa ja kuntayhtymissä
-* itsenäisissä julkisoikeudellisissa laitoksissa kuten [[Suomen pankki|Suomen Pankissa]] ja [[Kansaneläkelaitos|Kansaneläkelaitoksessa]]
-* [[Suomen tasavallan presidentti|tasavallan presidentin]] kansliassa ja [[Eduskunta|eduskunnan]] hallintoa hoitavissa virastoissa
-*valtion [[liikelaitos|liikelaitoksissa]], [[julkisoikeudellinen yhteisö|julkisoikeudellisissa yhdistyksissä]] ja yksityisissä yhteisöissä näiden hoitaessa julkisia hallintotehtäviä
-Hallintolakia ei sovelleta täytäntöönpanotoimenpiteisiin. Näitä ovat muun muassa
-*[[poliisi]]n suorittama [[esitutkinta]] tai [[poliisitutkinta]]
-*[[ulosotto]]
-*viranomaisen sisäiset toimet
-*[[päiväkäsky|sotilaskäskyt]]
-Ylimpien laillisuusvalvojien, valtioneuvoston [[oikeuskansleri]]n ja [[eduskunnan oikeusasiamies|eduskunnan oikeusasiamiehen]], suorittamaan laillisuusvalvontaan ei sovelleta hallintolakia, ellei erikseen ole toisin säädetty.
-==Yleisperiaatteita==
-Hallintolaki on tarkoitettu kattamaan koko suomalainen hallinto, minkä vuoksi sen kieli on yleistä ja abstraktia. Perusosapuolina hallintolaissa ovat '''viranomainen''' ja '''asianosainen'''. Viranomaisella tarkoitetaan sitä virastoa tai yksittäistä virkamiestä, joka käsittelee asiaa. Viranomaisia ovat myös muut hallinnon elimet, jotka osallistuvat käsittelyyn. Kaikki yksityishenkilöt ja yksityiset yhteisöt ovat puolestaan asianosaisia. Koska laki antaa asianosaiselle paljon oikeuksia, kuka tahansa ei voi ilmoittautua asianosaiseksi. Asianosaiseksi luetaan hallintoasiassa se, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee. Käsiteltävän edun, oikeuden tai velvollisuuden tulee olla konkreettinen: pelkkä ratkaisusta aiheutuva mielipaha ei luo asianosaisuutta. Viranomaisella on kuitenkin oikeus monissa tapauksissa kuulla myös muita, joihin ratkaisu voi vaikuttaa.
-Hallintolaki toteuttaa käytännössä perustuslaissa säädettyjä perusoikeuksia. Viranomaisen on kohdeltava yksityistä tasapuolisesti. Asiat on ratkaistava ilman aiheetonta viivytystä. Erityisen tärkeä on säännös, jonka mukaan harkinta- ja toimivaltaa saa käyttää vain lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että viranomainen ei saa painostaa yksilöä suostumaan johonkin asiaan uhkaamalla tehdä asianosaiselle haitallisen päätöksen toisessa asiassa, vaikka viranomaisen olisikin mahdollista tehdä tällainen päätös laillisesti.
-Viranomaisen on neuvottava asiakasta maksutta tarpeen mukaan. Neuvonnan on kuitenkin oltava tasapuolista ja tapahduttava toimivallan rajoissa: mikäli asia on sellainen, että sen ratkaisu asiakkaan eduksi voi loukata jotakuta toista, viranomaisen on säilytettävä puolueettomuutensa. Viranomaisen on käytettävän selkeää, ymmärrettävää ja asiallista kieltä sekä pyrittävä tekemään yhteistyötä toisten viranomaisten kanssa.
-==Puhevallan käyttäminen viranomaisessa==
-[[Asianosainen|Asianosaisella]] on oikeus itse käyttää puhevaltaansa. Asianosaisella on kuitenkin oikeus käyttää avustajaa tai asiamiestä, mutta viranomainen voi tarvittaessa vaatia asianosaisen saapumaan paikalle henkilökohtaisesti, mikäli tämän läsnäolo on tarpeen. Asiamiehellä on vaitiolovelvollisuus salassa pidettävistä asioista, jotka tämä saa selville asian yhteydessä.
-Asiamiehelle ei ole asetettu kelpoisuusvaatimuksia. Tämä tarkoittaa, että asiamiehenä voi toimia kuka hyvänsä, jolla on siihen kelvollinen [[valtuutus]]. Jos asiamies on kuitenkin sopimaton tehtäväänsä, viranomainen voi kieltää tätä esiintymästä kyseisessä viranomaisessa, minkä jälkeen asianosainen saa tilaisuuden vaihtaa asiamiestä.
-[[Vajaavaltainen|Vajaavaltaista]] eli alle 18-vuotiasta tai sellaista, joka on julistettu vajaavaltaiseksi, edustaa hänen huoltajansa tai edunvalvojansa lukuun ottamatta asioita, jotka koskevat vajaavaltaisen vapaasti hallitsemaa omaisuutta, kuten esimerkiksi 15–17-vuotiaan itse työllään ansaitsemaa omaisuutta. Näissä tapauksissa vajaavaltainen käyttää itse puhevaltaa. 18&nbsp;vuotta täyttäneellä vajaavaltaisella on kuitenkin oikeus käyttää puhevaltaa sellaisessa henkilöään koskevassa asiassa, jonka hän kykenee ymmärtämään. 15&nbsp;vuotta täyttäneellä alaikäisellä ja hänen huoltajallaan on kummallakin rinnakkainen puhevalta asiassa, joka koskee nuoren henkilöä tai henkilökohtaista etua tai oikeutta.
-Mikäli asianosainen puhuu [[romanin kieli|romani]]- tai [[viittomakieli|viittomakieltä]] tai muuta kieltä eikä ymmärrä suomea tai ruotsia, hänelle on järjestettävä käännös ja tulkkaus. Laki on sama, jos asianosainen ei ole ymmärrettävissä sairauden tai vamman vuoksi. Kielilaki säätää tarkemmin suomen ja ruotsin kielten käyttämisestä.
-==Asiakirjojen käsittely==
-Viranomaiselle lähetettävälle asiakirjalle ei ole asetettu mitään erityisiä muotovaatimuksia. Siitä on käytävä ilmi lähettäjän yhteystiedot sekä käsiteltävä asia. Lähettäjän vastuulla on, että asiakirja saapuu oikealle viranomaiselle ja että se tulee perille mahdollisessa määräajassa. Lähettäjällä on oikeus saada todistus asiakirjan saapumisesta perille. Perille saapumispäivämäärä on päivämäärä, jolloin asiakirja on viranomaisella tai viranomaisen postilokerossa.
-Mikäli asiakirja saapuu väärälle viranomaiselle, tämän on mahdollisimman nopeasti toimitettava asiakirja viranomaiselle, jonka uskotaan olevan toimivaltainen asiassa. Mahdollinen määräaika kuluu myös siirron aikana, kunnes asiakirja on toimivaltaisella viranomaisella. Siirrosta on ilmoitettava asiakirjan lähettäjälle. Jos saapunut asiakirja on puutteellinen, on asiakkaalle annettava tilaisuus täydentää asiakirja määräajassa. Tyypillisesti tällainen täydennys on esimerkiksi unohtunut allekirjoitus.
-==Asian käsittely==
-Asia tulee vireille, kun viranomainen on pannut sen vireille tai kun asiaa käsittelevä asiakirja on saapunut viranomaiseen. Asian saa panna vireille myös suullisesti, mikäli viranomainen sallii sen.
-Vireille tullut asia on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä. Asianosaiselle on annettava asian käsittelyn kuluessa tieto käsittelyn vaiheesta ja näkymistä. Käsittely on pääsäännön mukaan salainen. Tämä tarkoittaa, ettei yleisöllä ole yleensä pääsyä viranomaisen huoneeseen, kun hän päättää asiasta. Sen sijaan päätösasiakirja on [[julkisuuslaki|julkisuuslain]] mukaan yleensä julkinen.
-Asiat käsitellään yksittäin, mutta jos vireillä on yhtä aikaa useita asioita, joiden ratkaisu liittyy toisiinsa, asiat käsitellään yhdessä.
-===Esteellisyys===
-[[Esteellisyys|Esteelliset]] virkamiehet eivät saa osallistua asioiden käsittelyyn. Esteellisyyssäännös koskee monijäsenisessä toimielimessä sen jäseniä ja esittelijöitä. Esimerkiksi kunnan jonkin lautakunnan jäsen voi olla esteellinen käsiteltävässä asiassa.
-Esteellisyysperusteet on lueteltu hallintolain 28 §:ssä.
-Virkamies ratkaisee yleensä itse kysymyksen omasta esteellisyydestään. Tämä tapahtuu virkavastuulla. Itse päätöksestä, jolla virkamies ratkaisee kysymyksen omasta esteellisyydestään, ei saa valittaa, mutta tehty esteellisyysratkaisu voidaan riitauttaa haettaessa oikaisua tai muutosta varsinaisessa asiassa annettuun päätökseen.
-Esteellinen virkamies ei saa ratkaista asiaa, esitellä sitä eikä osallistua sen käsittelyyn. Esteellisen virkamiehen tilalle on viipymättä määrättävä toinen virkamies. Ainoastaan silloin kun asia on kiireellinen ja sellainen, jonka ratkaisuun esteellisyys ei voi vaikuttaa, virkamies voi ''poikkeuksellisesti'' käsitellä asian esteellisenä.
-===Asian selvittäminen===
-Viranomaisella on yleinen velvollisuus selvittää asia riittävän laajasti hankkimalla selvityksiä ja tietoa sen ratkaisemiseksi. Asianosaisella on velvollisuus avustaa tässä viranomaista ja perustella omat vaatimuksensa. Asianosaisen on vastattava esitettävään selvityspyyntöön määräajassa, tai asia voidaan käsitellä ilman selvityksen saapumista.
-Asianosaisille on annettava tilaisuus tulla kuulluksi. Kuuleminen voidaan jättää pois, jos vaatimus
-*jätetään tutkimatta tai hylätään ilmeisen perusteettomana
-*asia koskee vapaaehtoiseen palvelussuhteeseen tai koulutukseen ottamista
-*asia koskee hakijan henkilökohtaisiin ominaisuuksiin perustuvan edun myöntämistä
-*kuuleminen saattaa vaarantaa päätöksen tarkoituksen toteutumisen tai kuulemisesta aiheutuva asian käsittelyn viivästyminen aiheuttaa huomattavaa haittaa ihmisten terveydelle, yleiselle turvallisuudelle taikka ympäristölle
-*hyväksytään vaatimus, joka ei koske toista asianosaista tai kuuleminen on muusta syystä ilmeisen tarpeetonta.
-Kuuleminen toteutetaan kirjallisesti tai suullisesti sen mukaan kuin on tarpeen. Suullisesti esitetty on kirjattava ja talletettava. Asianosaisella on aina oikeus toimittaa asiassaan kirjallista lisäselvitystä. Muille kuin asianosaisille on annettava tilaisuus tuoda esille mielipiteensä, mikäli päätös asiassa vaikuttaa heidän elinympäristöönsä, työhönsä tai oloihinsa. Jos asianosaisen puhevalta on huoltajalla tai edunvalvojalla, on itse yksilöäkin kuultava, mikäli tämä on tarpeen asian selvittämiseksi.
-Mikäli on tarpeen, viranomainen voi toimittaa katselmuksen asian kohteena olevalla paikalla. Katselmukseen voi osallistua myös asiaa paremman tuntevan viranomaisen edustaja. Katselmustilaisuus on julkinen ja siitä on pidettävä pöytäkirjaa. Katselmusta ei saa toimittaa kotirauhan suojaamassa tilassa.
-Mikäli viranomaisella on tähän erityinen toimivalta, se voi toimittaa tarkastuksen, johon välittömästi asiaan liittyvillä asianosaisilla on pääsy. Tarkastuksesta laaditaan tarkastuskertomus, joka annetaan läsnäoloon oikeutetuille asianosaisille.
-Jos tähän on erityisiä syitä, voidaan tietoja hankkia myös totuusvakuutuksen tai todistajanvalan nojalla. Tällöin virka-apua antaa alueen [[hallinto-oikeus]], joka antaa tilaisuuden viranomaiselle ja asianomaisille kuulustella todistajaa.
-[[Kuva:Valtanen ja Simelius.jpg|thumb|200px|right|Useimmat asiat ratkaistaan virastoissa esittelystä. Päätöksen valmistelee alempi virkamies, ''esittelijä'', joka sitten esittelee asian ratkaisua varten esimiehelleen tai viraston päättävälle elimelle. Kuvassa kapteeni [[Jaakko Valtanen]] esittelee asiaa puolustusvoimain komentajalle, kenraali [[Sakari Simelius|Sakari Simeliukselle]].]]
-===Ratkaisu===
-Hallintopäätös annetaan aina kirjallisesti. Päätöksestä on käytävä ilmi asian ratkaissut viranomainen, päätöspäivä, asianosaiset, päätöksen sisältö ja perustelut sekä yhteyshenkilön yhteystiedot. Perustelut on esitettävä selkeästi, ja niiden on viitattava asiassa sovellettuihin säädöksiin. On kuitenkin eräitä tilanteita, joissa perusteluja ei tarvitse esittää.
-Päätökseen liitetään valitusosoitus tai ohje oikaisukeinojen käytöstä. Mikäli päätöksestä ei saa valittaa, valituskielto on ilmoitettava perustellen sitä asianmukaisella lainkohdalla. Valitusosoituksessa ilmoitetaan valituksen määräaika, valitusviranomainen, viranomainen, jolle valitus on toimitettava, sekä vaatimukset valituskirjelmän sisällöstä.
-Jos valitusosoitus on virheellinen, valitusaika ei kulu. Valitusaika alkaa kulua vasta korjatun valitusosoituksen tiedoksi antamisesta. Valituksista ja valituksen käsittelystä säädetään tarkemmin hallintolainkäyttölaissa.
-===Ratkaisun korjaaminen===
-Viranomaiset eivät ole virheettömiä, minkä vuoksi on annettu tarkat säännökset virheellisten ratkaisujen korjaamisesta. Viranomainen voi '''poistaa''' virheellisen päätöksensä ja ratkaista asian uudelleen, mikäli päätöksessä on asiavirhe tai menettelyvirhe tai asiaan on tullut uutta selvitystä. Jos päätöksen korjaaminen olisi asianosaisen vahingoksi, korjaaminen edellyttää asianosaisen suostumusta. Poikkeuksena suostumusvaatimukseen on tilanne, jossa virhe on ilmeinen ja se on aiheutunut asianosaisen omasta menettelystä asiassa.
-Viranomaisen on korjattava päätöksessään oleva ilmeinen kirjoitus- tai laskuvirhe. Tällaista virhettä ei kuitenkaan saa korjata, jos korjaaminen johtaa asianosaiselle kohtuuttomaan tulokseen ja virhe ei ole aiheutunut asianosaisen omasta menettelystä.
-Korjaukseen on ryhdyttävä viiden vuoden kuluessa päätöksen tekemisestä ja siihen voidaan ryhtyä viranomaisen tai asianosaisen aloitteesta. Kun virhettä korjataan, viranomainen voi keskeyttää tai kieltää toistaiseksi päätöksen täytäntöönpanon.
-==Tiedoksianto==
-Tiedoksiantoa koskevat säännökset ovat eräitä hallintolain useimmin tarvittuja säädöksiä, sillä niitä noudatetaan aina, kun muu laki ei sisällä erityisiä sääntöjä. Tärkeimpänä poikkeuksena hallintolakiin on oikeudenkäynti, jossa noudatetaan asianosaiselle laajemman oikeusturvan antavaa menettelyä.
-Viranomaisen on annettava päätöksensä tiedoksi asianosaisille ja muille, joilla on oikeus hakea muutosta oikaisulla tai valittaa päätöksestä. Myös päätökset, joihin on muutoksenhakukielto, on annettava tiedoksi. Tiedoksianto toteutetaan tavallisena, todisteellisena tai yleistiedoksiantona. Laissa on tarkat säännökset siitä, kenet on oikeutettu vastaanottamaan tiedoksianto eri yhteisölajien puolesta.
-===Yleistiedoksianto===
-Yleistiedoksiantoa käytetään, jos asianosaisena on yli 30 henkilöä, asianosaista ei tunneta tai asianosaista ei voida tavoittaa. Käytännössä yleistiedoksiantoa yritetään välttää, sillä se ei useinkaan tavoita etsittyjä henkilöitä. Yleistiedoksiannossa asia ilmoitetaan [[Virallinen lehti|virallisessa lehdessä]] ja viranomaisen ilmoitustaululla tai sellaisessa sanomalehdessä, jota asianosainen todennäköisimmin seuraa. Tiedoksianto on tapahtunut seitsemän päivää virallisen lehden ilmestymisen jälkeen.
-===Tavallinen tiedoksianto===
-Tavallinen tiedoksianto toimitetaan tavallisena kirjeenä postitse vastaanottajalle. Sen katsotaan tavoittaneen vastaanottajan seitsemän päivää kirjeen lähettämisestä, ellei vastaanottaja osoita asian olevan toisin. Viranomaisen tietoon asia tulee kuitenkin kirjeen saapumispäivänä.
-===Todisteellinen tiedoksianto===
-Asiat, jotka koskevat velvoittavaa päätöstä ja joiden tiedoksiannosta alkaa kulua muutoksenhakuaika tai muu vastaava määräaika, on toimitettava tiedoksi todisteellisesti. Perustoimitustapana on saantitodistuksellinen kirje. Saantitodistusta saadaan käyttää myös muulloin, kun se on tarpeen. Todistukseen merkitään tiedoksiannon toimittaja ja vastaanottaja sekä tiedoksiannon ajankohta. Tarvittaessa asia voidaan toimittaa kuin haaste haastetiedoksiantona, jonka vie perille haastemies tai muu tähän tehtävään määrätty virkamies.
-Jos asianosaista ei tavoiteta, asiakirja voidaan luovuttaa suljetussa kuoressa asianomaisen
-*15 vuotta täyttäneelle samassa taloudessa asuvalle henkilölle
-*vastaanottajan työnantajalle tai tämän edustajalle
-*vastaanottajan työntekijälle, mikäli vastaanottaja harjoittaa elinkeinoa pysyvässä toimipaikassa
-*vastaanottajayhteisön toimihenkilölle.
-Sijaistiedoksiannon vastaanottavan henkilön on suostuttava toimittamaan se perille. Tiedoksiannon katsotaan tapahtuneen kolmen päivän kuluessa siitä, kun sijaistiedoksianto on tapahtunut, jollei vastaanottaja osoita muuta. Jos on tiedossa, että sijaistiedoksianto ei tule todellisuudessa saattamaan tietoa päätöksestä vastaanottajalle kohtuullisessa ajassa, sijaistiedoksiantoa ei saa toimittaa.
-Mikäli sijaistiedoksiannon vastaanottanut henkilö laiminlyö tiedoksiannon toimittamisen vastaanottajalle, hän on velvollinen korvaamaan tälle aiheutuneen vahingon.
-==Katso myös==
-*[[Suomen perustuslaki]]
-*[[Suomen kielilaki|Kielilaki]]
-*[[Hallintolainkäyttö]]
-*[[Julkisuuslaki]]
 ==Kirjallisuutta==
 * Kulla, Heikki: ''Hallintomenettelyn perusteet''. 7. painos. Helsinki: Talentum, 2008. ISBN 978-952-14-1309-4.
-==Viitteet==
-{{Viitteet}}
 ==Aiheesta muualla==

Ero sivun ”Hallintolaki” versioiden välillä

Versio 6. helmikuuta 2012 kello 19.00

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla

Navigointivalikko

Haku