Ero sivun ”Kiangi” versioiden välillä
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
p f |
||
| Rivi 28: | Rivi 28: | ||
| commonscat = Equus kiang |
| commonscat = Equus kiang |
||
}} |
}} |
||
'''Kiangi''' (''Equus kiang'') on suurin villiaaseista<ref>Zoo |
'''Kiangi''' (''Equus kiang'') on suurin villiaaseista<ref>Zoo: nisäkkäät, suuri eläinkirja 2, s. 135. Suom. toim. Seppo Lahti ym. WSOY 1977. Paino WSOY Porvoo 1978, ISBN 951-0-08246-5</ref>. Se on elinvoimainen laji, joka luokiteltiin aiemmin [[aasianvilliaasi]]n alalajiksi.<ref name="IUCN"/> Lajia tavataan [[Tiibetin ylänkö|Tiibetin ylängön]] ja lähialueiden vuoristoniityillä ja aavikkoarojen keitailla. Se syö niittyheinää, saraa ja suokasveja.<ref name="IUCN"/> |
||
Kiangin säkäkorkeus on noin 150 cm. Eläimen pää on muodoltaan tylppä, ja päästä harteille ulottuva harja on tuuhea ja jäykkä. Väriltään kiangi on muita Aasiassa eläviä villiaaseja tummempi. Karvoitus on selässä ja kyljillä punertavanruskeaa ja vatsapuolella valkeaa. Väriraja tummien kylkien ja vaalean vatsan välillä on jyrkkä.<ref name="Mue">{{Kirjaviite | Tekijä= Elo, Ulla & Koivisto, Ilkka ym. (toim.)| Nimike=Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 2: Nisäkkäät| Sivu = 306| Julkaisija=Weilin+Göös | Vuosi=1991 | Tunniste=ISBN 951-35-4687-X}}</ref> |
Kiangin säkäkorkeus on noin 150 cm. Eläimen pää on muodoltaan tylppä, ja päästä harteille ulottuva harja on tuuhea ja jäykkä. Väriltään kiangi on muita Aasiassa eläviä villiaaseja tummempi. Karvoitus on selässä ja kyljillä punertavanruskeaa ja vatsapuolella valkeaa. Väriraja tummien kylkien ja vaalean vatsan välillä on jyrkkä.<ref name="Mue">{{Kirjaviite | Tekijä= Elo, Ulla & Koivisto, Ilkka ym. (toim.)| Nimike=Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 2: Nisäkkäät| Sivu = 306| Julkaisija=Weilin+Göös | Vuosi=1991 | Tunniste=ISBN 951-35-4687-X}}</ref> |
||
Versio 13. tammikuuta 2012 kello 19.33
| Kiangi | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Kavioeläimet Perissodactyla |
| Heimo: | Hevoseläimet Equidae |
| Suku: | Equus |
| Laji: | kiang |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
 Kiangin levinneisyys |
|
| Alalajit [4] | |
|
|
| Katso myös | |
Kiangi (Equus kiang) on suurin villiaaseista[5]. Se on elinvoimainen laji, joka luokiteltiin aiemmin aasianvilliaasin alalajiksi.[1] Lajia tavataan Tiibetin ylängön ja lähialueiden vuoristoniityillä ja aavikkoarojen keitailla. Se syö niittyheinää, saraa ja suokasveja.[1]
Kiangin säkäkorkeus on noin 150 cm. Eläimen pää on muodoltaan tylppä, ja päästä harteille ulottuva harja on tuuhea ja jäykkä. Väriltään kiangi on muita Aasiassa eläviä villiaaseja tummempi. Karvoitus on selässä ja kyljillä punertavanruskeaa ja vatsapuolella valkeaa. Väriraja tummien kylkien ja vaalean vatsan välillä on jyrkkä.[3]
Lähteet
- ↑ a b c Equus kiang IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Equus kiang (TSN 624994) itis.gov. Viitattu 8.1.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Elo, Ulla & Koivisto, Ilkka ym. (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 2: Nisäkkäät, s. 306. Weilin+Göös, 1991. ISBN 951-35-4687-X.
- ↑ Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Equus kiang Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 8.1.2012. (englanniksi)
- ↑ Zoo: nisäkkäät, suuri eläinkirja 2, s. 135. Suom. toim. Seppo Lahti ym. WSOY 1977. Paino WSOY Porvoo 1978, ISBN 951-0-08246-5