15 386
muokkausta
Ero sivun ”Malminetsintä” versioiden välillä
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Lähde + lisätietoja
(Lähde + lisätietoja) |
|||
|
'''Malminetsinnällä''' tarkoitetaan [[malmi|malmiksi]] luokiteltavien [[kivi|kivien]], ja niiden [[Kallioperä|emokallion]] etsimistä.
Suuri osa Suomen [[kaivos|kaivoksista]] on saanut alkunsa kansalaisten etsimistä ja tutkittavaksi lähettämistä malminäytteistä, joista käytetään yleisesti termiä ''kansannäyte''.
Sellaisia on Suomessa kerätty aina [[1730-luku|1730-luvulta]] lähtien, jolloin kirkoissa luettiin kuulutuksia, että ihmiset ilmoittaisivat erikoisista kivilöydöistä.
Irtolohkareilla tiedettiin jo tuolloin olevan merkitystä malminetsinnässä. Yksi Suomen merkittävimpiä malmilöydöksiä aikoinaan [[Rääkkylä]]n Kivisalmessa, kun kanavarakennustyömaan kaivinkoneen
kuljettaja löysi ison ruosteenvärisen irtokiven. Kuparimalmilöydös johti [[Outokummun kaivos|Outokummun kaivoksen]] perustamiseen ja nykyaikaisen kaivannaisteollisuuden kehittymiseen Suomessa.
Perinteinen malminetsintätapa on ollut, jos malmilohkareet ovat irtonaisina maastossa, merkitä karttaan paikat, joissa irtolohkareita on esiintynyt. Näin muodostuu karttaan niin sanottu ''malmiharava''. Sillä tarkoitetaan [[Jääkausi|jääkauden]] kalliosta irroittamien kivien leviämistä kartionmuotoiselle alueelle, kartion, kärjessä on varsinainen malmiesiintymän emokallio. Geologian tutkimuskeskuksen GTK:n kansannäytetoimistolle lähetetään vuosittain useita tuhansia näytteitä, joista parhaat palkitaan. Vuonna 2010 GTK:lle lähetettiin 5611 kansannäytettä, aikojen kuluessa niitä on lähetetty yhteensä noin 1,5 miljoonaa kappaletta. Ne ovat käynnistäneet yli puolet kaivostoimintaan johtaneista tutkimuksista Suomessa.
==Lähteet==
* [http://www.geofoorumi.fi/retkella/harrastus.html GeoFoorumi 2009] (Viitattu 26.12.2011)
==Aiheesta muualla==
* [http://www.gtk.fi/ GTK - Geologian tutkimuskeskus]
* [http://arkisto.gtk.fi/ej/ej78.pdf Retkeilijän kiviopas] Sari Grönholm (toim.), Reijo Alviola, Kari A. Kinnunen, Kari Kojonen, Niilo Kärkkäinen ja Hannu Mäkitie, 3. painos. Espoo: Geologian tutkimuskeskus. 88 s.
[[Luokka:Kaivosteollisuus]]
| |||