Ero sivun ”Anton Denikin” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
p w |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Tiedosto:Anton Denikin 1918.jpg|thumb|right|Anton Denikin vuonna 1918.]] |
[[Tiedosto:Anton Denikin 1918.jpg|thumb|right|Anton Denikin vuonna 1918.]] |
||
'''Anton Ivanovitš Denikin''' ({{k-ru| Антон Иванович Деникин}}, [[16. joulukuuta]] [[1872]] [[Wloclawek]], [[Puola]] – [[8. elokuuta]] [[1947]] [[Ann Arbor]], [[Michigan]], [[Yhdysvallat]]) oli venäläinen kenraali, [[Venäjän sisällissota|Venäjän sisällissodassa]] |
'''Anton Ivanovitš Denikin''' ({{k-ru| Антон Иванович Деникин}}, [[16. joulukuuta]] [[1872]] [[Wloclawek]], [[Puola]] – [[8. elokuuta]] [[1947]] [[Ann Arbor]], [[Michigan]], [[Yhdysvallat]]) oli venäläinen kenraali, [[Venäjän sisällissota|Venäjän sisällissodassa]] toimineen sadan tuhannen miehen [[Etelä-Venäjän armeija|Etelä-Venäjän valkoisen armeijan]] komentaja vuosina 1918–1919. |
||
Denikin opiskeli [[Kiova]]n sotakoulussa ja yleisesikunta-akatemiassa. Hän osallistui [[Venäjän-Japanin sota]]an 1904–1905. [[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäiseen maailmansotaan]] hän lähti kenraalimajurina ja toimi sodan alussa prikaatinkomentajana [[Karpaatit|Karpaateilla]] ja [[Galitsia]]ssa. |
Denikin opiskeli [[Kiova]]n sotakoulussa ja yleisesikunta-akatemiassa. Hän osallistui [[Venäjän-Japanin sota]]an 1904–1905. [[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäiseen maailmansotaan]] hän lähti kenraalimajurina ja toimi sodan alussa prikaatinkomentajana [[Karpaatit|Karpaateilla]] ja [[Galitsia]]ssa. |
||
Versio 11. joulukuuta 2011 kello 10.14
Anton Ivanovitš Denikin (ven. Антон Иванович Деникин, 16. joulukuuta 1872 Wloclawek, Puola – 8. elokuuta 1947 Ann Arbor, Michigan, Yhdysvallat) oli venäläinen kenraali, Venäjän sisällissodassa toimineen sadan tuhannen miehen Etelä-Venäjän valkoisen armeijan komentaja vuosina 1918–1919.
Denikin opiskeli Kiovan sotakoulussa ja yleisesikunta-akatemiassa. Hän osallistui Venäjän-Japanin sotaan 1904–1905. Ensimmäiseen maailmansotaan hän lähti kenraalimajurina ja toimi sodan alussa prikaatinkomentajana Karpaateilla ja Galitsiassa.
Vuonna 1916 hänet nimitettiin VII armeijakunnan komentajaksi. Vuoden 1917 syyskuussa hän osallistui kenraali Lavr Kornilovin epäonnistuneeseen vallankaappaushankkeeseen Aleksandr Kerenskiä vastaan, joka oli elokuusta 1917 toiminut diktatorisena hallitsijana Venäjän väliaikaisen hallituksen antamin valtuuksin. Denikin pidätettiin yhdessä Kornilovin kanssa. Marraskuussa 1917 tapahtuneen kansankomissaarien lokakuun vallankumouksen jälkeen Denikin ja Kornilov onnistuivat pakenemaan Etelä-Venäjälle, jossa liittyivät kenraali Mihail Aleksejevin vastavallankumouksellisiin.
Etelä-Venäjän armeijan komentajana Denikin onnistui karkottamaan bolševikit Ukrainasta ja lähti sitten etenemään pohjoiseen kohti Moskovaa. Hyökkäys lähti hyvin liikkeelle, mutta puna-armeija onnistui kuitenkin pysäyttämään Denikinin Orjolissa ja lyömään hänen joukkonsa, koska valkoinen armeija joutui keskittämään voimiaan etelään Nestor Mahnoa vastaan.
Sisällissodan jälkeen
Vuonna 1920 Denikin erosi valkoisesta armeijasta, luovutti komentajuuden Pjotr Wrangelille ja pakeni Krimiltä laivalla Mustanmeren yli Istanbuliin. Denikin sai turvapaikan Englannista jossa hän asui kaksi kuukautta. Myöhemmin hän asettui asumaan Belgiaan, sitten Unkariin, vuodesta 1926 hän asui Ranskassa ja vuodesta 1945 Yhdysvalloissa.
Denkinin tytär Marina Denikina sai Venäjän kansalaisuutensa takaisin vuonna 2005. Hän pyysi presidentti Putinilta, että hänen isänsä ruumis haudattaisiin uudelleen Venäjälle Donskoin luostariin Moskovaan, mikä tapahtuikin 3. lokakuuta 2005.
Kirjallisuutta
- Anton I. Denikin: The Career of a Tsarist Officer. Memoirs 1872–1916.
- Anton I. Denikin: The Russian Turmoil 1922.