Ero sivun ”Bartholomew Roberts” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
EmausBot (keskustelu | muokkaukset)
p Botti: es:Bartholomew Roberts on hyvä artikkeli
Rivi 53: Rivi 53:
[[Luokka:Vuonna 1682 syntyneet]]
[[Luokka:Vuonna 1682 syntyneet]]
[[Luokka:Vuonna 1722 kuolleet]]
[[Luokka:Vuonna 1722 kuolleet]]
{{Link GA|es}}


[[bg:Бартоломю Робъртс]]
[[bg:Бартоломю Робъртс]]

Versio 10. joulukuuta 2011 kello 02.02

Bartholomew Roberts

Bartholomew Roberts (17. toukokuuta 168210. helmikuuta 1722) eli Musta Bart oli walesiläissyntyinen merirosvo, joka ryösteli laivoja Brasilian, Newfoundlandin ja Afrikan rannikoilla. Hän joutui alalle, kun merirosvot hyökkäsivät vuonna 1719 afrikkalaiselle kauppa-asemalle, jossa hän toimi orjien laivaajana. He ottivat hänet mukaansa ja pian hänestä tuli heidän johtajansa. Hän valtasi urallaan kaikkiaan 400 laivaa. Hän oli siinä mielessä poikkeuksellinen piraatti, että hän joi ennemmin teetä kuin alkoholijuomia, sillä hänen mielestään juopumus heikensi miehistön suorituskykyä. Roberts sai surmansa tykillä laukaistun kartessiammuksen osuessa häntä kaulaan 10. helmikuuta 1722, kun hänen laivansa vallattiin Gabonin rannikolla.

Elämä

John Roberts synty walesissä 1682. John lähti 13 vuoden iässä merille. Hän yleni hitaasti ja 1710 hänet nimitettiin perämieheksi barbados nimisen proomulle. Tuossa vaiheessa aatelisarvoa omaavaton Roberts saattoi todeta olevansa uransa huipulla. 1719 Roberts oli kolmas perämies orjalaivalla nimeltä Annamaboa, kun kaksi Edgar Davisin johtamaa merirosvoalusta yllätti heidät. Kuten niin monesti oli annamaboan miehistön käännyttävä merirosvoiksi tai käveltävä mereen. Joten Roberts päätti jatkaa elämäänsä hiukan vaarallisemmalla, mutta myös jännittävämmällä puolella. Ainakin palkka, joka Robertsilla oli 3 puntaa vuodessa saattoi nousta moninkertaiseksi.

Merirosvo päällikkö Edgar Davis oli myös Walesistä ja tuli Robertsin kanssa hyvin toimeen alusta lähtien. Hän nimitti Robertsin päänavigoijaksi, tehtävään, jota Roberts oli tehnyt myös Annamaboalla. Roberts oli isokokoinen, miellyttävän näköinen niin ulkonäöltään kuin käytökseltäänkin. Hän oli merimieheksi jo varsin iäkäs lähes neljänkymmenen iässä ja heti alusta lähtien ansaitsi aluksella kaikkien luottamuksen ja kunnioituksen.

Toinen merirosvojen aluksista kärsi madoista ja oli hylättävä ja toisella aluksista purjehdittiin portugalilaiseen prinssisaarten satamaan. Lähestyttäessä satamaa mustalippu oli tietysti vaihdettu brittien sotalaivan lippuun, eli miehistö olikin brittiläisiä merisotilaita(tosin hieman ylipalkattuja). Laivalla oli paljon vankeja, joista voitiin saada hyvät lunnasrahat ja Davis kutsui saarten kuvernöörin alukseen syömään ja tekemään kauppoja. Nyt portugalilaisille selvisi, että alus onkin merirosvolaiva. Seuraavana päivänä Davis kutsuttiin vuorostaan Kuvernöörille kylään juomaan lasin viiniä kauppojen päälle. Mutta se olikin väijytys ja Davis seurueineen tapettiin.

Uusi kapteeni piti valita ja Roberts huudettiin kapteeniksi vastoin hänen omaa tahtoaan. Lopulta Roberts sanoi: ” Koska kohtalo on pakottanut likaamaan käteni ja olemaan merirosvo, niin on parempi olla komentaja kuin tavallinen rivimies”. John vaihtoi nimekseen Bartholomew kuuluisan merirovo Bartholomew Sharpin mukaan ja niin alkoi ehkä yksi kaikkien aikojen menestyksekkäimmän merirosvokomentaja ura.

Ensimmäiseksi uusi kapteeni päätti kostaa Davisin kuoleman. Laivan miehistö laski maihin prinssisaarten lähellä ja hyökkäsi kaupunkiin yön pimeydessä. Kaikki kaupungin mies asukkaat tapettiin ja naiset raiskattiin suurissa määrin. Muutaman päivän jälkeen Roberts lähti kaupungista otettuaan kaikki saaliiksi kelpaavan mukaan. Kuitenkaan naisia ei saanut kuoleman rangaistuksen uhalla tuoda laivaan.

Heti satamasta lähdön jälkeen saatiin hollantilainen kauppa-alus ja heti perään englantilainen kauppalaiva. Laivan miehistön kesken äänestettiin seuraavaksi kohteeksi Brasilia. Merirosvoalus olikin kaikkein demokraattisin yhteisö, mitä tuon ajan yhteiskunnassa oli. Esimerkiksi saaliinjaossa kapteeni osuus ei ollut kuin tuplasti suurempi tavallisen miehistön osuutta suurempi. Saadakseen aikaan edes jotain kuria aluksessa, laati Bartholomew alias black bart lait laivaan, joita jokaisen miehistön jäsenen oli allekirjoitettava. 11 kohtaa käsittivät yleisiä toimintoja ja mitä rangaistuksia niistä seurasi. Robertsin laissa on määrätty viinan käytöstä heti ensimmäisenä kohta 1. 1. Jokaisella on sama äänioikeus tietyin välein tapahtuvissa yhteisistä asioista. Jokainen omistaa osuuden väkijuomista joita saa käyttää mielin määrin. Juoppous oli siis saanut kunnia-aseman Robertsin laivalla ja juomaa kyllä riitti. Jopa niin että kerran Robertsin miehistöltä loppui vesi kesken, liiallisten väkijuoma varastojen takia ylittäessään huonoilla tuulilla atlantia. Osa miehistöstä turvautui jopa oman virtsansa juomiseen, ennen kuin paluu matka amerikkaan toi pelastuksen. Alkoholi kun on kuitenkin varsin huono janojuomaksi.

Saavuttuaan Brasiliaan Robertsin miehistö odotti 9 viikkoa ilman näköhavaintoa saaliista. Juuri kun he olivat jo lähdössä pois Roberts törmäsi 40 laivan saattueeseen. Roberts kaappasi saattueen laidalla olevan aluksen ja kiristi sen päälliköltä tiedon mikä olisi saattueen arvokkain alus. Koska saattue oli hajallaan, päätti Roberts hyökätä saman tien tuon aluksen kimppuun. Alus oli 170 miehen ja 40 tykin sota-alus jonka Roberts valtasi yllätyshyökkäyksellä. Koska 40 laivan saattueeseen ei varmasti kellään muulla olisi tullut mieleenkään ruveta ryöstelemään, oli alukset mahdollista vallata yllätyshyökkäyksellä. Lähelle päästiin käyttämällä portugalin lippua ja pitämällä ylisuuri miehistö kannen alla. Aluksen saalis oli 40000 kultakolikkoa ja paljon jalokiviä. Se teki jokaisesta miehistön jäsenestä miljonäärejä nykyrahassa mitaten. Roberts purjehti nyt pirunsaarilla Ranskan guianan rannikolle, missä se valtasi yhden proomun. Kun Brigantiina tuli näkyviin otti Roberts 40 miestä proomuun ja ryhtyi ajamaan takaa brigantiinaa. Loppu miehistö jäi Walther Kennedyn kanssa lippulaivalla Roverille odottamaan, sillä se oli liian hidas brigantiinan takaa-ajoon. Kun Roberts viimein palasi takaa-ajosta, oli Kennedy purjehtinut tiehensä saaliiden ja miehistön kanssa. Ilmeisesti jättiläissaalis oli aivan oikein saanut osan merirosvoista ajattelemaan vaarallisesta työstään eläkeelle siirtymistä. Mutta pohjattoman ahne Roberts ei ryöstellyt pelkästään rahan takia. Käyden vaaroista piittaamatta lähes jokaisen laivan kimppuun onnistui Roberts vain neljän vuoden rosvouransa aikana ryöstämään yli 400 alusta, mikä on maailman ennätys alallaan.

Tämän jälkeen miehistön runko koostui vain kaikkein luotettavimmista miehistön jäsenistä. Roberts, jonka tunnisti kultamedaljongistaan, sekä suuren suuresta punaisesta hatustaan tajusi, että ylpeys luo itsekunnioitusta, ja itsekunnioitus mahdollistaa rohkeuden. Niinpä hän teetti oman lipun jossa komeili hänen nimikirjaimensa. Miehistö sai tietää, ettei sen tarvinnut pelätä mitään vastaan tulevaa laivaa. Kun aikaa kului black bart oli pelätty missä siihen ikinä törmäsikään, ja useimmiten hänen uhrinsa antautuivat taisteluitta. Bart suosikin nimenomaan nopeita aluksi, joilla kyettiin tehokkaasti ajamaan vastustajia takaa.

Karibianmerellä barbadoksella Roberts liittyi yhteen Ranskalaisen merirosvon La Palissen kanssa.

Yhteistyö päättyi kuitenkin lyhyeen, sillä Barbadoksella olevat kaksi sotalaivaa hyökkäsivät merirosvojen kimppuun. La Palissen alus lähti heti karkuun. Robertsin alus fortuna möi nahkansa kalliimmalla ja tehtyään vähän aikaa vastarinta se lähti pakoon. Perääntymismatkalla 12 hänen miestään kuoli haavoihin. Myös kaksi martiquen alusta lähti Robertsin perään mutta turhaan. Roberts veti silloin uuden lipun salkoon vannoen kostoa barbadoksen ja martiquen väestölle. Olivathan paikat olleet ennen merirosvojen levähdyspaikkoja. Uudella lipulla bartholomew seisoo kahden kallon päällä jotka kuuluvat barbadokselle ja martiqualle.
  

ABH= martiquen kallo AMH = barbadoksen kallo

Pakoreissusta selviydyttyään Roberts suuntasi Newfoundlandin kylmille vesille. Roberts kaappasi nopealla aluksellaan useita aluksia, herättäen pelkoa alueella sekä kasvattaen samalla miehistöään. Tapana nimittäin oli lisätä miehistöä kauppalaivojen miehistön avulla. Tämän jälkeen Roberts hyökkäsi ferrylandin satamaan missä valtasi 12 alusta. Kesällä 1720 Roberts hyökkäsi laajempaan Tropassyn satamaan. Lähestyessään satamaa Roberts nosti oman lippunsa salkoon jolloin kaikki kaupungin puolustajat lähtivät karkuun. Kaupunki ja 22 alusta oli näin täysin Robertsin hallussa. Uhkaamalla polttaa alukset Roberts pystyi kiristämään kapteeneja tulemaan joka aamu luokseen aamupalalle. Merirosvot juhlivat koko kesäkuun kaupungissa eikä minkäänlaista vastarintaa syntynyt. Kaupungin naiset olivat koko tuon ajan merirosvojen omaisuutta, samoin kaikki muu arvotavara. Heinäkuun lopulla Bartholomew lähti sytytettyään alukset palamaan. Yhden prikin ja yhden kaljuunan Roberts piti itsellään. Priki oli nopea, kaljuuna taas tulivoimainen. Näillä kahdella aluksella Roberts kaappasi vielä monta alusta, ennen kuin siirtyi talveksi länsi-intian saaristoon. Matkalla häneen liittyi La Palisse, joka oli tosin pelkurimaisesti paennut Barbadoksella.

Länsi - intian saaristossa useimmat saarten satamat olivat nyt auki Robertsin merirosvolaivastolle. Näin tuottoisan kesän aikana Roberts kaappasi mm. 15 englantilaista ja ranskalaista alusta kolmessa päivässä Ranskalaisen carousen saaren lähellä. Saaren ranskalaisen kuvernöörin oli luvattava täysi tuki ja huolto merirosvoille kun he saapuivat. Tosin saaren liike-elämällä täydessä lastissa saapuvan merirosvolaiva oli kuin lottovoitto, sillä merirosvot olivat sangen tuhlailevaista porukkaa.

Erään kuuluisan merirosvon James Skyrneen ura alkoi kuten Robertsinkin. Skyrne toimi yhden Robertsin ryöstämän laivan perämiehenä, jolloin Roberts taivutteli siirtymään pimeämmälle puolelle samaan asemaan ja hiukan myöhemmin oman laivan kapteeniksi. 

Huhtikuussa 1721 Roberts kaappasi ranskalaisen sotalaivan, jonka matkustajien joukossa oli martiquen kuvernööri. Roberts hirtätti hänet laivan keulamastoon kidutuksen jälkeen. 1721 Kesällä oli Roberts käytännössä kalastanut koko länsi-intian kaupan sammuksiin, joten Roberts siirtyi länsi afrikkaan. Lähdön yönä, kapteeni Anstis, joka komensi toista merirosvolaivaa häipyi omille teilleen. Näin Roberts joutui matkustamaan afrikkaan hieman heikentynein voimin vain La Palissen kanssa. Loppu huhtikuusta 1721 Roberts oli Kap verden saarilla lähellä afrikan rannikkoa. Siellä Hänen lippulaivansa oli hylättävä ilmeisesti laivamatojen takia. Merirosvot eivät pahemmin jaksaneet kunnostaa ja huoltaa aluksiaan, minkä takia alus oli lunastuskunnossa suhteellisen nopeasti. Kaikki miehet siirtivät sitten La Palissen alukseen Meri kuninkaaseen, ja näin Roberts korvasi La Palissen kapteenina. Lähellä Senegal joen suuta Roberts kaappasi kaksi Ranskalaista alusta joista tehtiin merirosvoaluksia. Näin Laivastossa oli jälleen kolme alusta joita komensivat Roberts, Thomas Sutton ja James Skyrne. Näin Ranskalainen La Palisse joutui tyytymään vähäisempään tehtävään brittien johtaessa toimintaa. Lähellä Liberiaa Roberts kaappasi kaksi isoa alusta joista toinen kuljetti portugalilaisia sotilaita Cape corson linnaan. Sotilaat halusivat liittyä merirosvoihin ja pyyntöön suostuttiin, mutta heille annettiin vain neljänneksen osuus saaliista. Näin alusten määrää lisättiin neljään laivaan. Talven merirosvot lepäsivät Cape Lopezin annobotion saarella. Tamikuussa Roberts kaappasi useita orjan kuljetusaluksia jotka maksettuaan huomattavan summan laskettiin menemään. Eräs kapteeni ei suostunut maksamaan vaadittua summaa, jolloin Roberts poltti aluksen ja kaikki sisällä olleet 80 orjaa hukkuivat. Tammikuun lopulla Roberts purjehti mustat liput liehuen Ouidahin satamaan, jonka 11 alusta antautuivat taisteluitta. Roberts oli menestyksen huipulla, mutta ahneuksissaan hän oli unohtanut, että sekä länsi-intian kaupan katkaiseminen sekä Itä-Intiaan johtavan kaupan katkaiseminen oli nostanut raivon pintaan koko länsi Euroopassa. Valtiot olivat lähettäneet suurimmat sotalaivansa matkaan tuhotakseen Black Bartin. Sotalaivojen miehistöä kiinnosti myös valtava aarre. joka Robertsilla varmasti odotti ottajaansa.

5.2.1722 Brittiläinen sotalaiva HMS Swallow sai näkyviin Cape Lopezissa kolme Robertsin merirosvolaivaa. Teeskennellen olevansa kauppalaiva ja lähtevänsä pakoon, Swallou sai peräänsä vain James Skyrneen johtaman merirosvolaivan. Avomerellä eli kuulonkantaman päässä muista merirosvoista Swallow kääntyi ja avasi tykkiporttinsa ja iski tuhoisasti kannella oleviin merirosvoihin. Isku vei mukanaan kymmenen rosvoa ja James Skyrneen jalan. Tulitaistelussa Merirosvoalus Rangerin oli laskettava lippunsa ja miehistö antautui vangiksi.

Viisi päivää myöhemmin Swallou palasi Cape Lopez, jossa Roberts loput alukset olivat vielä autuaan huolettomana. Edellisenä päivänä Roberts oli kaapannut Neptunen ja miehistö oli nukkumassa humalaansa pois, kun Swallou saapui paikalle. Aluksi tähystäjät luulivat aluksen olevan palaava Rangeri, mutta kun totuus paljastui, oli Swallou todella lähellä. Roberts oli juuri syömässä aamiaista Neptunen kapteenin kanssa kun hän sai tiedon. Kuten aina saatuaan tiedon, Roberts ei hätäillyt vaan pukeutui hienoimpiin vaatteisiinsa. Robertsin taktiikka oli paeta hyvin läheltä swallouta, vaikka yksi laidallinen tykin kuulia sataisikin alukseen. Silti mahdollisuudet pakenemiseen olivat hyvät. Mutta laiva ei pysynyt oikealla kurssilla ja Swallou kykeni ampumaan myös toisen laidallisen Robertsin alukseen Royal fortuneen. Koska Kapteeni Roberts oli uhkarohkeasti pysynyt kannella sai hän heti surmansa tykin täysosumasta kaulaan. Robertsin ruumis heitettiin hänen toivomuksensa mukaisesti saman tien yli laidan.

Tämän jälkeen taistelu jatkui. Swallou keskitti tykki tulensa merirosvoaluksen purjeisiin ja mastoihin, kun taas merirosvot ampuivat tykeillään Swalloun vesirajaa. Paksu sotalaiva oli kuitenkin hyvin rakennettu ja lopulta kahden tunnin taistelu jälkeen Royal fortunen päämasto katkesi. Nyt Fortune oli lähes liikantakyvytön. Kun Swallou sai tuulen tuoman edun se pystyi ampumaan täyslaidallisia fortunan kykenemättä ampumaan takaisin. Merirosvot olivat menettäneet vasta kaksi miestä, mutta kapteenin kuolema, hirmuinen krapula sekä mahdollinen uppoamisen pelko veivät taistelutahdon. Eräs miehistön jäsen yritti räjäyttää laivan ammusvarastonsa, mutta se estettiin mies voimin. Yhteensä 272 miestä antautui merivoimille, heistä suurin royal fortunella. Näin merirosvot olivat tottuneet taistelemaan aseettomia tai huonosti koulutettuja merimiehiä vastaan, mutta tosipaikan tullen heiltä meni sisu kaulaan. Tämä varsinkin, kun vain 2 heistä sai surmansa taistelussa. Yli neljän sadan laivan ryöstöissä mukana olleelle miehistölle ei armoa annettu. 75 mustaa miehistön jäsentä odotti paluu orjuuteen, 54 hirttopuu. Loput miehistön jäsenet saivat lievempiä tuomioita. 54 hirttäminen Cape Coast Castle:ssä 1722 samalla päätti merirosvojen kultaisen aikakauden. Sen jälkeen merirosvoja on tietysti ollut, mutta samalla tavalla he eivät ole kyenneet katkaisemaan kauppaa, vaan ovat toimineet hetken, tehneet iskun ja hävinneet sen jälkeen. Bartholmew Robertsin rikkaudet olisivat tehneet hänestä yhden maailman rikkaimmista miehistä. Silti hän halusi vain jatkaa ryöstelyä elämän tapana. Tulevaisuus ei enää antanut merirosvoilla samaa liikkumatilaa. Swalloun Kapteeni Chaloner Ogle sai paljon mainetta voitostaan. Paitsi huomattavan saaliin tuomista rikkauksista, hänen uransa johti pikaiseen ylennykseen ja lopulta amiraalin arvoon. Malline:Link GA