Ero sivun ”Sotilaskarkuruus Suomessa” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti lisäsi: zh:逃兵 |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 3: | Rivi 3: | ||
Joskus termiä '''rintamakarkuri''' voidaan käyttää myös poliittisessa kontekstissa kuvamaan ryhmäpäätöksestä livennyttä henkilöä. |
Joskus termiä '''rintamakarkuri''' voidaan käyttää myös poliittisessa kontekstissa kuvamaan ryhmäpäätöksestä livennyttä henkilöä. |
||
==Sotilaskarkuruus Suomessa toisessa maailmansodassa== |
==Sotilaskarkuruus Suomessa toisessa maailmansodassa== |
||
Yhteensä karkuruus- ja pakoilurikoksiin syyllistyi Suomessa noin 31 000–35 000 miestä, joista arviolta runsas puolet oli varsinaisia karkureita. Karkuruus painottui sekä absoluuttisesti että reserviläisten määriin suhteutettuna selvästi [[Varsinais-Suomi|Varsinais-Suomeen]], [[Satakunta]]an, [[Itä-Häme]]eseen ja Pohjois-[[Uusimaa|Uudellemaalle]]. Karkuruus painottui maaseudulle ja tiettyihin kuntiin; jossain pitäjässä karkureita saattoi olla paljon, kun taas naapuripitäjässä ei lainkaan. Kuntakohtaisesti suurin suhteellinen karkureiden osuus oli Kolarissa, 7,8 %. |
Yhteensä karkuruus- ja pakoilurikoksiin syyllistyi Suomessa noin 31 000–35 000 miestä, joista arviolta runsas puolet oli varsinaisia karkureita. Karkuruus painottui sekä absoluuttisesti että reserviläisten määriin suhteutettuna selvästi [[Varsinais-Suomi|Varsinais-Suomeen]], [[Satakunta]]an, [[Itä-Häme]]eseen ja Pohjois-[[Uusimaa|Uudellemaalle]]. Karkuruus painottui maaseudulle ja tiettyihin kuntiin; jossain pitäjässä karkureita saattoi olla paljon, kun taas naapuripitäjässä ei lainkaan. Kuntakohtaisesti suurin suhteellinen karkureiden osuus oli Kolarissa, 7,8 %. |
||
<ref>Markku Tasala. Kolarin metsäkaartin jatkosota ja rauha / Markku Tasala. Oulu Pohjoinen, 2000 (Jyväskylä: Gummerus) 295 s.ISBN 951-749-341-X, sid., sivut 113-114</ref> <!-- viittaa koko kappaleeseen --> |
<ref>Markku Tasala. Kolarin metsäkaartin jatkosota ja rauha / Markku Tasala. Oulu Pohjoinen, 2000 (Jyväskylä: Gummerus) 295 s.ISBN 951-749-341-X, sid., sivut 113-114</ref> <!-- viittaa koko kappaleeseen --> |
||
==Katso myös== |
==Katso myös== |
||
* [[Metsäkaarti]] |
* [[Metsäkaarti]] |
||
* [[Munsalan radikalismi]] |
* [[Munsalan radikalismi]] |
||
| Rivi 20: | Rivi 17: | ||
== Kirjallisuutta == |
== Kirjallisuutta == |
||
* Esko Salminen: Propaganda rintamajoukoissa 1941-1944. Otava 1976, ISBN 951-1-02303-9 nid 951-1-020304 sid. |
* Esko Salminen: Propaganda rintamajoukoissa 1941-1944. Otava 1976, ISBN 951-1-02303-9 nid 951-1-020304 sid. |
||
* {{Kirjaviite | Tekijä=Kulomaa, Jukka | Nimeke=Käpykaartiin? 1941–1944: Sotilaskarkuruus Suomen armeijassa jatkosodan aikana | Selite=Väitöskirja, Helsingin yliopisto | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Painatuskeskus | Vuosi=1995 | Tunniste=ISBN 951-37-1754-2}} |
* {{Kirjaviite | Tekijä=Kulomaa, Jukka | Nimeke=Käpykaartiin? 1941–1944: Sotilaskarkuruus Suomen armeijassa jatkosodan aikana | Selite=Väitöskirja, Helsingin yliopisto | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Painatuskeskus | Vuosi=1995 | Tunniste=ISBN 951-37-1754-2}} |
||
Versio 9. joulukuuta 2011 kello 15.29
 |
Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Sotilaskarkuri tarkoittaa Suomessa sotilasta, joka on ollut luvatta poissa joukko-osastostaan rauhan aikana 3 vuorokautta tai sota-aikana 1 vuorokauden tai jos poissaolo on aiheuttanut vakavaa haittaa. Sotilaskarkuruutta pidetään yleisesti vakavana rikoksena, varsinkin sodan aikana, mutta rangaistukset voivat vaihdella laajasti; palveluksesta erottamisesta aina teloittamiseen asti. Suomessa kuolemanrangaistus on poistettu nykylainsäädännöstä.
Joskus termiä rintamakarkuri voidaan käyttää myös poliittisessa kontekstissa kuvamaan ryhmäpäätöksestä livennyttä henkilöä.
Sotilaskarkuruus Suomessa toisessa maailmansodassa
Yhteensä karkuruus- ja pakoilurikoksiin syyllistyi Suomessa noin 31 000–35 000 miestä, joista arviolta runsas puolet oli varsinaisia karkureita. Karkuruus painottui sekä absoluuttisesti että reserviläisten määriin suhteutettuna selvästi Varsinais-Suomeen, Satakuntaan, Itä-Hämeeseen ja Pohjois-Uudellemaalle. Karkuruus painottui maaseudulle ja tiettyihin kuntiin; jossain pitäjässä karkureita saattoi olla paljon, kun taas naapuripitäjässä ei lainkaan. Kuntakohtaisesti suurin suhteellinen karkureiden osuus oli Kolarissa, 7,8 %. [1]
Katso myös
Lähteet
- ↑ Markku Tasala. Kolarin metsäkaartin jatkosota ja rauha / Markku Tasala. Oulu Pohjoinen, 2000 (Jyväskylä: Gummerus) 295 s.ISBN 951-749-341-X, sid., sivut 113-114
Kirjallisuutta
- Esko Salminen: Propaganda rintamajoukoissa 1941-1944. Otava 1976, ISBN 951-1-02303-9 nid 951-1-020304 sid.
- Kulomaa, Jukka: Käpykaartiin? 1941–1944: Sotilaskarkuruus Suomen armeijassa jatkosodan aikana. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Helsinki: Painatuskeskus, 1995. ISBN 951-37-1754-2.
- Lars Stenström: Krigsvägar. 1997.
- Markku Tasala. Kolarin metsäkaartin jatkosota ja rauha / Markku Tasala. Oulu Pohjoinen, 2000 (Jyväskylä: Gummerus) 295 s.ISBN 951-749-341-X, sid.
- Helge Smedjebacka ; suomentanut Matti Kettunen, Jääkärikenraalin elämä. F. U. Fagernäs 1894-1980
- Juutilainen, Antti: Rinta rinnan: Suomenruotsalaisten joukkojen sotatiet 1939–1944. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1997. ISBN 951-0-21913-4. .
- Matts Andersen; Flykten västerut. (Sahlgren Förlag 1987.)
- Sotatieteen laitos, Suomen sota 1941-1945