Ero sivun ”Liputus Suomessa” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1: Rivi 1:
{{yhdistettävä|Luettelo Suomen liputuspäivistä}}
{{yhdistettävä|luettelo Suomen liputuspäivistä}}
{{korjattava/Suomi|Ei mainintaa liputuskäytännöistä muualla maailmassa.}}
{{korjattava/Suomi|Ei mainintaa liputuskäytännöistä muualla maailmassa.}}


Rivi 49: Rivi 49:
# [[6. marraskuuta]], [[ruotsalaisuuden päivä]]
# [[6. marraskuuta]], [[ruotsalaisuuden päivä]]
# marraskuun toinen sunnuntai, [[isänpäivä]]
# marraskuun toinen sunnuntai, [[isänpäivä]]
# [[8. joulukuuta]], [[Jean Sibelius|Jean Sibeliuksen päivä]], suomalaisen musiikin päivä (astuu virallisesti voimaan vasta vuonna [[2011]])
# [[8. joulukuuta]], [[Jean Sibelius|Jean Sibeliuksen päivä]], suomalaisen musiikin päivä


Ahvenanmaalla on maakunnan itsehallintoon perustuva virallisten ja vakiintuneiden liputuspäivien lisäksi omat liputuspäivänsä, jolloin liputetaan maakunnan omalla sini-kelta-punaisella maakuntalipulla.
Ahvenanmaalla on maakunnan itsehallintoon perustuva virallisten ja vakiintuneiden liputuspäivien lisäksi omat liputuspäivänsä, jolloin liputetaan maakunnan omalla sini-kelta-punaisella maakuntalipulla.

Versio 9. joulukuuta 2011 kello 06.05

Liputus tapahtuu kalenterivuoden virallisena tai vakiintuneena liputuspäivänä, jolloin nostetaan kansallislippu tai valtiolippu salkoon.

Lipunnosto Suomessa

Suomessa virallisina liputuspäivinä lippu on pyrittävä nostamaan salkoon aamulla kello 8 ja laskettava auringon laskuun mennessä, kuitenkin viimeistään kello 21 keväällä ja kesällä (huhtikuulta elokuun lopulle) - vuoden valoisimpana aikana aurinko laskee klo 21 jälkeen tai ei lainkaan.
Poikkeus: Suomen lipun päivä, liputus alkaa juhannusaattona klo 18 ja päättyy vasta juhannuspäivänä klo 21.

Kääntäen ilmaistuna säännön loppuosa tarkoittaa, että loppukesällä, syksyllä, talvella ja alkukeväällä (elokuun lopulta huhtikuulle) lippu on laskettava auringon laskiessa.
Poikkeukset: itsenäisyyspäivä, liputus päättyy vasta klo 20 ja vaalipäivä, liputus päättyy äänestyksen päättyessä eli klo 20.

Jokaisella Suomen kansalaisella on myös oikeus juhlistaa omia juhlapäiviään liputtamalla. Suruliputuksessa lippua lasketaan tangon huipusta noin 1/3 tangon mittaa. Tällöin lipun alareuna on tangon puolivälin kohdalla.

Lipun käsittelyyn ja lipun hankintaan (muun muassa lipun koko ja tangon korkeus) on olemassa omat säännökset. Jos lippu pestään, lippua ei saa kuivattaa ulkona esimerkiksi pyykkinarulla. Lippu hävitetään joko polttamalla tai jätteiden mukana. Siinä tapauksessa lippu pitää leikata paloiksi siten, että sitä ei tunnisteta Suomen lipuksi.

Vakiintuneiden liputuspäivien lisäksi liputetaan seuraavissa yhteyksissä: kuntavaalit, eduskuntavaalit ja presidentinvaali sekä Euroopan parlamentin vaalit ja kansanäänestys, samoin myös tasavallan presidentin astuessa toimeen.

Liputuspäivät

Viralliset liputuspäivät

Viralliset liputuspäivät luetellaan Suomen lipulla liputtamisesta annetussa asetuksessa[1]. Näinä päivinä valtion virastot ja laitokset on lailla velvoitettu liputtamaan. Virallisia liputuspäiviä ovat kuusi kalenterijuhlapäivää sekä valtakunnalliset vaalipäivät ja tasavallan presidentin virkaanastujaispäivä.

Viralliset liputuspäivät ovat:

  1. 28. helmikuuta, Kalevalan päivä, suomalaisen kulttuurin päivä
  2. 1. toukokuuta, vappu, suomalaisen työn päivä
  3. toukokuun toinen sunnuntai, äitienpäivä
  4. 4. kesäkuuta, puolustusvoimain lippujuhlan päivä
  5. kesäkuun 20. ja 26. päivän välinen lauantai, juhannus, Suomen lipun päivä
  6. 6. joulukuuta, itsenäisyyspäivä
  7. päivä, jolloin toimitetaan eduskuntavaalit, tasavallan presidentin vaalit, kunnallisvaalit, europarlamenttivaalit tai neuvoa-antava kansanäänestys koko maassa
  8. päivä, jolloin tasavallan presidentti astuu toimeensa

Vakiintuneet liputuspäivät

Vakiintuneet liputuspäivät ovat päiviä, joista ei säädetä laissa tai asetuksessa, mutta joina liputtamista suositellaan. Helsingin yliopisto ylläpitää listaa vakiintuneista liputuspäivistä ja julkaisee sen vuosittain Valtiokalenterissa. Sisäasiainministeriön ohjeistuksesta: "Hyvään liputuskulttuuriin kuuluu liputtaa vakiintuneina liputuspäivinä Suomen lipulla samaan tapaan kuin virallisinakin liputuspäivinä." Vakiintuneita liputuspäiviä on kolmetoista ja ne ovat kaikki kalenterijuhlapäiviä. Sekä viralliset että vakiintuneet liputuspäivät merkitään yleensä almanakkoihin pienellä Suomen lipun kuvalla.

Vakiintuneita liputuspäiviä ovat:

  1. 5. helmikuuta, J. L. Runebergin päivä
  2. 19. maaliskuuta, Minna Canthin päivä, tasa-arvon päivä
  3. 9. huhtikuuta, Mikael Agricolan päivä, suomen kielen päivä
  4. 27. huhtikuuta, kansallinen veteraanipäivä
  5. 9. toukokuuta, Eurooppa-päivä
  6. 12. toukokuuta, J. V. Snellmanin päivä eli suomalaisuuden päivä
  7. toukokuun kolmas sunnuntai, kaatuneiden muistopäivä
  8. 6. heinäkuuta, Eino Leinon päivä, runon ja suven päivä
  9. 10. lokakuuta, Aleksis Kiven päivä, suomalaisen kirjallisuuden päivä
  10. 24. lokakuuta, Yhdistyneiden kansakuntien päivä
  11. 6. marraskuuta, ruotsalaisuuden päivä
  12. marraskuun toinen sunnuntai, isänpäivä
  13. 8. joulukuuta, Jean Sibeliuksen päivä, suomalaisen musiikin päivä

Ahvenanmaalla on maakunnan itsehallintoon perustuva virallisten ja vakiintuneiden liputuspäivien lisäksi omat liputuspäivänsä, jolloin liputetaan maakunnan omalla sini-kelta-punaisella maakuntalipulla.

Saamelaisilla on yksitoista omaa vuosittaista liputuspäivää, jolloin saamelaiset liputtavat omalla lipullaan. Tässä lipussa on saamelaisten värit: punainen, vihreä, keltainen ja sininen.

Vakiintuneen käytännön mukaan valtion virastot ja laitokset liputtavat virallisen valtiovierailun aikana niillä paikkakunnilla, joilla vieraan valtion päämies vierailee. Yleensä sisäasiainministeriö suosittaa valtiovierailujen aikana myös yleistä liputtamista vierailupaikkakunnilla.

Suruliputus

Surua ilmaistaan vakiintuneen tavan mukaan laskemalla liput puolisalkoon. Suruliputuksessa käytetään yleensä kansallislippua.

Suruliputuksessa lippu vedetään salossa ensin ylös asti ja lasketaan sen jälkeen kolmanneksen tangon mittaa alas siten, että lipun alareuna asettuu salon puoliväliin. Lippua laskettaessa se vedetään ensin salon huippuun ja lasketaan sitten alas.

Suruliputus aloitetaan heti kun on saatu tieto kuolemantapauksesta tai mikäli liputusaika jäisi lyhyeksi, suruliputus suoritetaan seuraavana päivänä.

Hautauspäivänä liputetaan siten, että liputuksen alkaessa lippu vedetään puolisalkoon. Kun vainajan siunaus- ja hautaustilaisuus on pidetty, lippu nostetaan loppupäiväksi täyssalkoon. Tällöin täyssalossa oleva lippu tervehtii ja osoittaa kunniaa vainajalle.

Surutalossa suruliputusta käytetään myös virallisena ja vakiintuneena liputuspäivänä.

Suruliputuksella osoitetaan yleensä yksityistä surua. Kansallisen merkkihenkilön tai jonkin suuronnettomuuden yhteydessä sisäasianministeriö voi kuitenkin suosittaa yleistä suruliputusta.

Lähteet

Kirjallisuutta

  • Havia, Jari P. & Mäntynen, Pentti J.: Liputusopas: Tietoa liputuksesta ja lipuista. Julkaisija: Liputusyhdistys Siniristi ry. Helsinki: Tallinna-kustannus, 1998. ISBN 951-97563-8-8.
  • Kajanti, Caius: Siniristilippumme. Pohjautuu teokseen Suomen lippu kautta aikojen. Otava, 1997. ISBN 951-1-13552-X.
  • Niinistö, Jussi: Kiinteistöjen liputustieto. Helsinki: Suomalaisuuden liitto, 1999. ISBN 951-96348-6-X.
  • Suomalaisuuden liiton liputustoimikunta: Lippusanastoa ja -käsitteitä. Suomen heraldinen seura – Heraldiska sällskapet i Finland ry:n julkaisusarja nro 19. Piirrokset: Harri Rantanen. 19 sivua. Helsinki: Suomen heraldinen seura, 1996.