Ero sivun ”Pituuspiiri” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p r2.6.3) (Botti lisäsi: sn:Muyeranhambo poisti: an:Lonchitut |
Linkkien korjailua. |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[ |
[[Tiedosto:Prime meridian.jpg|thumb|200px|[[Greenwich]]in nollameridiaani]] |
||
'''Pituuspiiri''' (''longitudi'', ''meridiaani'') kuvaa maanpinnan kohdan sijaintia itä-länsi -suunnassa. Yhdessä [[leveyspiiri]]n kanssa se määrittää minkä tahansa paikan sijainnin. Meridiaani on navalta navalle ulottuva [[isoympyrä]]n puolikas. |
'''Pituuspiiri''' (''longitudi'', ''meridiaani'') kuvaa maanpinnan kohdan sijaintia itä-länsi -suunnassa. Yhdessä [[leveyspiiri]]n kanssa se määrittää minkä tahansa paikan sijainnin. Meridiaani on navalta navalle ulottuva [[isoympyrä]]n puolikas. |
||
Pituuspiiriä merkitään joskus kreikkalaisella kirjaimella lambda, λ. Toisin kuin leveyspiirillä, jonka luonnollinen nollakohta on [[päiväntasaaja]], pituuspiirin nolla-asteen valinta on sopimuksenvarainen. [[Washington |
Pituuspiiriä merkitään joskus kreikkalaisella kirjaimella [[lambda]], λ. Toisin kuin leveyspiirillä, jonka luonnollinen nollakohta on [[päiväntasaaja]], pituuspiirin nolla-asteen valinta on sopimuksenvarainen. [[Washington (DC)|Washingtonissa]] vuonna [[1884]] pidetyssä kansainvälisessä kokouksessa sovittiin [[Greenwich]]in pituuspiiri yhteiseksi 0-longitudiksi. Samalla sovittiin myös [[Greenwichin aika]] maapallon [[aikavyöhyke]]järjestelmän perustaksi, jonka mukaan muidenkin aikavyöhykkeiden kelloaika määräytyy.<ref name=Oja>{{Kirjaviite | Tekijä = Oja, Heikki | Nimeke = Aikakirja 2007 | Vuosi = 2007 | Kappale = | Sivu = 84| Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Helsingin yliopiston almanakkatoimisto | Tunniste = ISBN 952-10-3221-9 | www = http://almanakka.helsinki.fi/aikakirja/Aikakirja2007kokonaan.pdf | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 22.4.2010 | Kieli = }}</ref> |
||
Aikaisemmin oli käytetty monia muitakin nollapituuspiirejä. [[Ptolemaios|Ptolemaioksen]] kartassa pituusasteet laskettiin Ferrosta (nyk. [[El Hierro]]), [[Kanariansaaret|Kanariansaarten]] läntisimmästä saaresta, joka oli tuolloin tunnetun maailman läntisin kohta.<ref name=Oja /> Saman pituuspiirin määräsi vuonna [[1634]] myös [[Richelieu]] Ranskassa käytettävien karttojen nollapituuspiiriksi, mutta myöhemmin tarkoitukseen alettiin käyttää [[Pariisi]]n observatorion pituuspiiriä. Suomessa pituusasteita mitattiin Ferrosta vielä 1800-luvulla; esimerkiksi [[Valtiokalenteri]]ssa ilmoitettiin Helsingin sijaitsevan 42°37,5' itään Ferron meridiaanista tai 5°21,9' länteen [[Pulkova]]n observatoriosta. Sen sijaan [[Yhdistynyt kuningaskunta|Britannia]]ssa Greenwichin pituuspiiriä alettiin käyttää nollameridiaanina jo 1700-luvulla, ja jo ennen Washingtonin konferenssia sitä käytettiin noin 70 %:ssa maailman [[merikartta|merikartoissa]].<ref name=Oja /> Ennen sopimusta tässä tehtävässä on käytetty mm. [[Rooma]]a, [[Kööpenhamina]]a, [[Jerusalem]]ia, [[Pietari (kaupunki)|Pietaria]], [[Pisa]]a ja [[Philadelphia]]a.{{lähde}} |
Aikaisemmin oli käytetty monia muitakin nollapituuspiirejä. [[Klaudios Ptolemaios|Ptolemaioksen]] kartassa pituusasteet laskettiin Ferrosta (nyk. [[El Hierro]]), [[Kanariansaaret|Kanariansaarten]] läntisimmästä saaresta, joka oli tuolloin tunnetun maailman läntisin kohta.<ref name=Oja /> Saman pituuspiirin määräsi vuonna [[1634]] myös [[Kardinaali Richelieu|Richelieu]] Ranskassa käytettävien karttojen nollapituuspiiriksi, mutta myöhemmin tarkoitukseen alettiin käyttää [[Pariisi]]n observatorion pituuspiiriä. Suomessa pituusasteita mitattiin Ferrosta vielä 1800-luvulla; esimerkiksi [[Valtiokalenteri]]ssa ilmoitettiin Helsingin sijaitsevan 42°37,5' itään Ferron meridiaanista tai 5°21,9' länteen [[Pulkova]]n observatoriosta. Sen sijaan [[Yhdistynyt kuningaskunta|Britannia]]ssa Greenwichin pituuspiiriä alettiin käyttää nollameridiaanina jo 1700-luvulla, ja jo ennen Washingtonin konferenssia sitä käytettiin noin 70 %:ssa maailman [[merikartta|merikartoissa]].<ref name=Oja /> Ennen sopimusta tässä tehtävässä on käytetty mm. [[Rooma]]a, [[Kööpenhamina]]a, [[Jerusalem]]ia, [[Pietari (kaupunki)|Pietaria]], [[Pisa]]a ja [[Philadelphia]]a.{{lähde}} |
||
Pituuspiiri annetaan asteina välillä 0-180° läntistä tai itäistä pituutta. Yksi pituusaste (°) voidaan jakaa kuuteenkymmeneen [[kulmaminuutti|minuuttiin]] ('), jotka puolestaan voidaan jakaa kuuteenkymmeneen [[kulmasekunti|sekuntiin]] ("). Itäistä pituutta merkitään yleensä kirjaimella E, läntistä kirjaimella W. Esimerkiksi [[Helsinki|Helsingin]] pituuspiiri on 24°56'55" E. Joskus läntistä pituutta merkitään negatiivisilla asteilla, itäistä positiivisilla. Itäinen ja läntinen 180. pituuspiiri yhtyvät, ja [[ |
Pituuspiiri annetaan asteina välillä 0-180° läntistä tai itäistä pituutta. Yksi pituusaste (°) voidaan jakaa kuuteenkymmeneen [[kulmaminuutti|minuuttiin]] ('), jotka puolestaan voidaan jakaa kuuteenkymmeneen [[kulmasekunti|sekuntiin]] ("). Itäistä pituutta merkitään yleensä kirjaimella E, läntistä kirjaimella W. Esimerkiksi [[Helsinki|Helsingin]] pituuspiiri on 24°56'55" E. Joskus läntistä pituutta merkitään negatiivisilla asteilla, itäistä positiivisilla. Itäinen ja läntinen 180. pituuspiiri yhtyvät, ja [[päivämääräraja]] kulkee suurimmaksi osaksi tätä pituuspiiriä pitkin. |
||
Tähtitieteellisesti paikan pituuspiiri voidaan laskea paikan leveyspiirin, jonkin tunnetun taivaankappaleen [[deklinaatio (tähtitiede)|deklinaation]] ja taivaankappaleen korkeuden avulla. Laskutoimitus tapahtuu [[pallotrigonometria|pallotrigonometrisesti]] pallokosiniväittämää käyttäen. Oikean pituuspiirin saamisen edellytyksenä on [[kronometri]]n näyttämä [[GMT]]:n mukainen aika. Lasketun pituuspiirin ja todellisen pituuspiirin ero on sama kuin kronometriajan korjaus. Entisinä aikoina kun [[aikamerkki]]en saaminen ei ollut mahdollista pitkien etäisyyksien vuoksi, oli mahdollista saada selville kronometrin virhenäyttö matkan varrella olevan tunnetun maamerkin mukaan. Tuntikulmalaskussa oli tässä tapauksessa oltava huolellinen. Auringon, kuun ja planeettojen deklinaatiot ja laskutoimituksessa käytettävät logaritmit oli interpoloitava. Kiintotähdillä on lähestulkoon muuttumaton deklinaatio. Kiintotähtien deklinaatioihin kuitenkin vaikuttaa maapallon akselin huojunta ja ns. nutaatio, vapina. |
Tähtitieteellisesti paikan pituuspiiri voidaan laskea paikan leveyspiirin, jonkin tunnetun taivaankappaleen [[deklinaatio (tähtitiede)|deklinaation]] ja taivaankappaleen korkeuden avulla. Laskutoimitus tapahtuu [[pallotrigonometria|pallotrigonometrisesti]] pallokosiniväittämää käyttäen. Oikean pituuspiirin saamisen edellytyksenä on [[kronometri]]n näyttämä [[GMT]]:n mukainen aika. Lasketun pituuspiirin ja todellisen pituuspiirin ero on sama kuin kronometriajan korjaus. Entisinä aikoina kun [[aikamerkki]]en saaminen ei ollut mahdollista pitkien etäisyyksien vuoksi, oli mahdollista saada selville kronometrin virhenäyttö matkan varrella olevan tunnetun maamerkin mukaan. Tuntikulmalaskussa oli tässä tapauksessa oltava huolellinen. Auringon, kuun ja planeettojen deklinaatiot ja laskutoimituksessa käytettävät logaritmit oli interpoloitava. Kiintotähdillä on lähestulkoon muuttumaton deklinaatio. Kiintotähtien deklinaatioihin kuitenkin vaikuttaa maapallon [[Prekessio|akselin huojunta]] ja ns. [[nutaatio]], vapina. |
||
Termi meridiaani johtuu [[latina]]n puolipäivää tai etelää merkitsevästä sanasta ''meridies''. Pituus- ja leveysasteista myös käytetyt nimet longitudi ja [[latitudi]] johtuvat [[latina]]n sanoista ''longus'' (pitkä) ja ''latus'' (leveä). |
Termi meridiaani johtuu [[latina]]n puolipäivää tai etelää merkitsevästä sanasta ''meridies''. Pituus- ja leveysasteista myös käytetyt nimet longitudi ja [[latitudi]] johtuvat [[latina]]n sanoista ''longus'' (pitkä) ja ''latus'' (leveä). |
||
| Rivi 14: | Rivi 14: | ||
== Pituuspiiri tähtitieteessä== |
== Pituuspiiri tähtitieteessä== |
||
[[Tähtitiede|Tähtitieteessä]] [[taivaanpallo]]lle voidaan määritellä [[koordinaatisto]]t leveys- ja pituuspiireineen useillakin eri tavoilla. Yleisimmin on käytössä Maan päiväntasaajan tasoon perustuva [[ekvatoriaalinen koordinaatisto]]. Sen mukaisesta longitudista käytetään termiä [[rektaskensio]]. Se ilmoitetaan yleensä aikayksikköinä, [[tunti|tunteina]], [[minuutti|minuutteina]] ja [[sekunti|sekunteina]], ja nollakohtana käytetään kevättasauspistettä, toisin sanoen sitä kohtaa [[taivaanpallo]]lla, jossa Aurinko on [[kevätpäiväntasaus|kevätpäiväntasauksena]]. Aikayksiköt ilmaisevat, kuinka paljon myöhemmin kyseinen pituuspiiri on suoraan etelässä kuin kevättasauspiste. |
[[Tähtitiede|Tähtitieteessä]] [[taivaanpallo]]lle voidaan määritellä [[koordinaatisto]]t leveys- ja pituuspiireineen useillakin eri tavoilla. Yleisimmin on käytössä Maan päiväntasaajan tasoon perustuva [[Ekvaattorijärjestelmä|ekvatoriaalinen koordinaatisto]]. Sen mukaisesta longitudista käytetään termiä [[rektaskensio]]. Se ilmoitetaan yleensä aikayksikköinä, [[tunti|tunteina]], [[minuutti|minuutteina]] ja [[sekunti|sekunteina]], ja nollakohtana käytetään kevättasauspistettä, toisin sanoen sitä kohtaa [[taivaanpallo]]lla, jossa Aurinko on [[kevätpäiväntasaus|kevätpäiväntasauksena]]. Aikayksiköt ilmaisevat, kuinka paljon myöhemmin kyseinen pituuspiiri on suoraan etelässä kuin kevättasauspiste. |
||
Tähtitieteessä käytetään muitakin koordinaatistoja. [[Galaktinen koordinaatisto]] onkin kätevä merkittäessä [[Linnunrata|Linnunradan]] kohteita. Auringon ja planeettojen sijaintien ilmaisemiseen käytetään usein ''ekliptistä koordinaatistoa'', jonka leveyspiirit lasketaan maan radan tasosta eli [[ekliptika]]sta ja pituuspiirit ovat kohtisuorassa ekliptikaa vastaan. |
Tähtitieteessä käytetään muitakin koordinaatistoja. [[Galaktinen koordinaatisto]] onkin kätevä merkittäessä [[Linnunrata|Linnunradan]] kohteita. Auringon ja planeettojen sijaintien ilmaisemiseen käytetään usein ''ekliptistä koordinaatistoa'', jonka leveyspiirit lasketaan maan radan tasosta eli [[ekliptika]]sta ja pituuspiirit ovat kohtisuorassa ekliptikaa vastaan. |
||
== |
== Lähteet == |
||
{{viitteet}} |
{{viitteet}} |
||
Versio 5. joulukuuta 2011 kello 06.01
Pituuspiiri (longitudi, meridiaani) kuvaa maanpinnan kohdan sijaintia itä-länsi -suunnassa. Yhdessä leveyspiirin kanssa se määrittää minkä tahansa paikan sijainnin. Meridiaani on navalta navalle ulottuva isoympyrän puolikas.
Pituuspiiriä merkitään joskus kreikkalaisella kirjaimella lambda, λ. Toisin kuin leveyspiirillä, jonka luonnollinen nollakohta on päiväntasaaja, pituuspiirin nolla-asteen valinta on sopimuksenvarainen. Washingtonissa vuonna 1884 pidetyssä kansainvälisessä kokouksessa sovittiin Greenwichin pituuspiiri yhteiseksi 0-longitudiksi. Samalla sovittiin myös Greenwichin aika maapallon aikavyöhykejärjestelmän perustaksi, jonka mukaan muidenkin aikavyöhykkeiden kelloaika määräytyy.[1]
Aikaisemmin oli käytetty monia muitakin nollapituuspiirejä. Ptolemaioksen kartassa pituusasteet laskettiin Ferrosta (nyk. El Hierro), Kanariansaarten läntisimmästä saaresta, joka oli tuolloin tunnetun maailman läntisin kohta.[1] Saman pituuspiirin määräsi vuonna 1634 myös Richelieu Ranskassa käytettävien karttojen nollapituuspiiriksi, mutta myöhemmin tarkoitukseen alettiin käyttää Pariisin observatorion pituuspiiriä. Suomessa pituusasteita mitattiin Ferrosta vielä 1800-luvulla; esimerkiksi Valtiokalenterissa ilmoitettiin Helsingin sijaitsevan 42°37,5' itään Ferron meridiaanista tai 5°21,9' länteen Pulkovan observatoriosta. Sen sijaan Britanniassa Greenwichin pituuspiiriä alettiin käyttää nollameridiaanina jo 1700-luvulla, ja jo ennen Washingtonin konferenssia sitä käytettiin noin 70 %:ssa maailman merikartoissa.[1] Ennen sopimusta tässä tehtävässä on käytetty mm. Roomaa, Kööpenhaminaa, Jerusalemia, Pietaria, Pisaa ja Philadelphiaa.lähde?
Pituuspiiri annetaan asteina välillä 0-180° läntistä tai itäistä pituutta. Yksi pituusaste (°) voidaan jakaa kuuteenkymmeneen minuuttiin ('), jotka puolestaan voidaan jakaa kuuteenkymmeneen sekuntiin ("). Itäistä pituutta merkitään yleensä kirjaimella E, läntistä kirjaimella W. Esimerkiksi Helsingin pituuspiiri on 24°56'55" E. Joskus läntistä pituutta merkitään negatiivisilla asteilla, itäistä positiivisilla. Itäinen ja läntinen 180. pituuspiiri yhtyvät, ja päivämääräraja kulkee suurimmaksi osaksi tätä pituuspiiriä pitkin.
Tähtitieteellisesti paikan pituuspiiri voidaan laskea paikan leveyspiirin, jonkin tunnetun taivaankappaleen deklinaation ja taivaankappaleen korkeuden avulla. Laskutoimitus tapahtuu pallotrigonometrisesti pallokosiniväittämää käyttäen. Oikean pituuspiirin saamisen edellytyksenä on kronometrin näyttämä GMT:n mukainen aika. Lasketun pituuspiirin ja todellisen pituuspiirin ero on sama kuin kronometriajan korjaus. Entisinä aikoina kun aikamerkkien saaminen ei ollut mahdollista pitkien etäisyyksien vuoksi, oli mahdollista saada selville kronometrin virhenäyttö matkan varrella olevan tunnetun maamerkin mukaan. Tuntikulmalaskussa oli tässä tapauksessa oltava huolellinen. Auringon, kuun ja planeettojen deklinaatiot ja laskutoimituksessa käytettävät logaritmit oli interpoloitava. Kiintotähdillä on lähestulkoon muuttumaton deklinaatio. Kiintotähtien deklinaatioihin kuitenkin vaikuttaa maapallon akselin huojunta ja ns. nutaatio, vapina.
Termi meridiaani johtuu latinan puolipäivää tai etelää merkitsevästä sanasta meridies. Pituus- ja leveysasteista myös käytetyt nimet longitudi ja latitudi johtuvat latinan sanoista longus (pitkä) ja latus (leveä).
Pituuspiiri tähtitieteessä
Tähtitieteessä taivaanpallolle voidaan määritellä koordinaatistot leveys- ja pituuspiireineen useillakin eri tavoilla. Yleisimmin on käytössä Maan päiväntasaajan tasoon perustuva ekvatoriaalinen koordinaatisto. Sen mukaisesta longitudista käytetään termiä rektaskensio. Se ilmoitetaan yleensä aikayksikköinä, tunteina, minuutteina ja sekunteina, ja nollakohtana käytetään kevättasauspistettä, toisin sanoen sitä kohtaa taivaanpallolla, jossa Aurinko on kevätpäiväntasauksena. Aikayksiköt ilmaisevat, kuinka paljon myöhemmin kyseinen pituuspiiri on suoraan etelässä kuin kevättasauspiste.
Tähtitieteessä käytetään muitakin koordinaatistoja. Galaktinen koordinaatisto onkin kätevä merkittäessä Linnunradan kohteita. Auringon ja planeettojen sijaintien ilmaisemiseen käytetään usein ekliptistä koordinaatistoa, jonka leveyspiirit lasketaan maan radan tasosta eli ekliptikasta ja pituuspiirit ovat kohtisuorassa ekliptikaa vastaan.
Lähteet
- ↑ a b c Oja, Heikki: Aikakirja 2007, s. 84. Helsinki: Helsingin yliopiston almanakkatoimisto, 2007. ISBN 952-10-3221-9. Teoksen verkkoversio (viitattu 22.4.2010).