Ero sivun ”Stride” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p linkki |
p r2.5.2) (Botti lisäsi: nn:Stride piano |
||
| Rivi 23: | Rivi 23: | ||
[[eo:Paŝa pianludado]] |
[[eo:Paŝa pianludado]] |
||
[[fr:Piano stride]] |
[[fr:Piano stride]] |
||
| ⚫ | |||
[[it:Stride piano]] |
[[it:Stride piano]] |
||
| ⚫ | |||
[[no:Stride piano]] |
[[no:Stride piano]] |
||
[[nn:Stride piano]] |
|||
[[pl:Stride]] |
[[pl:Stride]] |
||
[[ru:Страйд]] |
[[ru:Страйд]] |
||
Versio 1. joulukuuta 2011 kello 13.47
Stride (suomeksi kirjaimellisesti harppaus) oli 1910- ja 1920-luvun vaihteessa New Yorkin Harlemissa kehittynyt pianonsoittotyyli.
Stride perustui ragtimen rytmikuvioon. Siinä pianistin vasen käsi soittaa vuorotellen bassonuotteja ja korkeammalta soitettavia sointuja – nämä ovat usein pitkällä etäisyydellä toisistaan, mikä tarkoittaa että pianistin vasemman käden pitää olla jatkuvassa, harppovassa liikkeessä. Bassonuottia korostettiin toisinaan lisäämällä siihen vasemman käden peukalolla desimi painollisella tahdinosalla.[1] Harmonisesti stride-musiikki oli ragtimea monimutkaisempaa soitettavan soinnun vaihtuessa usein kahden iskun välein.[2]
1920-luvun striden tärkeimpiä edustajia olivat James P. Johnson, Fats Waller ja Willie ”The Lion” Smith.[1] Johnson tunnetaan ”stride-pianon isänä”.[3] 1930-luvulla suosioon tulleen Art Tatumin soittoa pidetään usein stride-tyylin huippukohtana, vaikka hänen soittotyylinsä poikkesikin huomattavasti aiemmista stride-pianisteista.[2]
Lähteet
- ↑ a b ”Stride”, The Harvard Biographical Dictionary of Music. Harvard University Press, 2003. ISBN 0-674-37299-9. (englanniksi)
- ↑ a b ”Piano”, Continuum Encyclopedia of Popular Music of the World: Performance and Production. Continuum, 2003. ISBN 978-0-8264-6322-7. (englanniksi)
- ↑ James P. Johnson Songwriters Hall of Fame. Viitattu 23.11.2011. (englanniksi)