Ero sivun ”Stride” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
katso myös |
p linkki |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Stride''' (suomeksi kirjaimellisesti ''harppaus'') oli 1910- ja 1920-luvun vaihteessa [[New York]]in [[Harlem]]issa kehittynyt [[piano]]nsoittotyyli. |
'''Stride''' (suomeksi kirjaimellisesti ''harppaus'') oli 1910- ja 1920-luvun vaihteessa [[New York]]in [[Harlem]]issa kehittynyt [[piano]]nsoittotyyli. |
||
Stride perustui [[ragtime]]n rytmikuvioon. Siinä pianistin vasen käsi soittaa vuorotellen bassonuotteja ja korkeammalta soitettavia [[sointu]]ja – nämä ovat usein pitkällä etäisyydellä toisistaan, mikä tarkoittaa että pianistin vasemman käden pitää olla jatkuvassa, harppovassa liikkeessä. Bassonuottia korostettiin toisinaan lisäämällä siihen vasemman käden peukalolla desimi painollisella tahdinosalla.<ref name="Harvard"/> Harmonisesti stride-musiikki oli ragtimea monimutkaisempaa soitettavan soinnun vaihtuessa usein kahden iskun välein.<ref name="Continuum"/> |
Stride perustui [[ragtime]]n rytmikuvioon. Siinä pianistin vasen käsi soittaa vuorotellen bassonuotteja ja korkeammalta soitettavia [[sointu]]ja – nämä ovat usein pitkällä etäisyydellä toisistaan, mikä tarkoittaa että pianistin vasemman käden pitää olla jatkuvassa, harppovassa liikkeessä. Bassonuottia korostettiin toisinaan lisäämällä siihen vasemman käden peukalolla [[desimi]] painollisella tahdinosalla.<ref name="Harvard"/> Harmonisesti stride-musiikki oli ragtimea monimutkaisempaa soitettavan soinnun vaihtuessa usein kahden iskun välein.<ref name="Continuum"/> |
||
1920-luvun striden tärkeimpiä edustajia olivat [[James P. Johnson]], [[Fats Waller]] ja [[Willie ”The Lion” Smith]].<ref name="Harvard"/> Johnson tunnetaan ”stride-pianon isänä”.<ref name="Johnson"/> 1930-luvulla suosioon tulleen [[Art Tatum]]in soittoa pidetään usein stride-tyylin huippukohtana, vaikka hänen soittotyylinsä poikkesikin huomattavasti aiemmista stride-pianisteista.<ref name="Continuum"/> |
1920-luvun striden tärkeimpiä edustajia olivat [[James P. Johnson]], [[Fats Waller]] ja [[Willie ”The Lion” Smith]].<ref name="Harvard"/> Johnson tunnetaan ”stride-pianon isänä”.<ref name="Johnson"/> 1930-luvulla suosioon tulleen [[Art Tatum]]in soittoa pidetään usein stride-tyylin huippukohtana, vaikka hänen soittotyylinsä poikkesikin huomattavasti aiemmista stride-pianisteista.<ref name="Continuum"/> |
||
Versio 27. marraskuuta 2011 kello 22.17
Stride (suomeksi kirjaimellisesti harppaus) oli 1910- ja 1920-luvun vaihteessa New Yorkin Harlemissa kehittynyt pianonsoittotyyli.
Stride perustui ragtimen rytmikuvioon. Siinä pianistin vasen käsi soittaa vuorotellen bassonuotteja ja korkeammalta soitettavia sointuja – nämä ovat usein pitkällä etäisyydellä toisistaan, mikä tarkoittaa että pianistin vasemman käden pitää olla jatkuvassa, harppovassa liikkeessä. Bassonuottia korostettiin toisinaan lisäämällä siihen vasemman käden peukalolla desimi painollisella tahdinosalla.[1] Harmonisesti stride-musiikki oli ragtimea monimutkaisempaa soitettavan soinnun vaihtuessa usein kahden iskun välein.[2]
1920-luvun striden tärkeimpiä edustajia olivat James P. Johnson, Fats Waller ja Willie ”The Lion” Smith.[1] Johnson tunnetaan ”stride-pianon isänä”.[3] 1930-luvulla suosioon tulleen Art Tatumin soittoa pidetään usein stride-tyylin huippukohtana, vaikka hänen soittotyylinsä poikkesikin huomattavasti aiemmista stride-pianisteista.[2]
Lähteet
- ↑ a b ”Stride”, The Harvard Biographical Dictionary of Music. Harvard University Press, 2003. ISBN 0-674-37299-9. (englanniksi)
- ↑ a b ”Piano”, Continuum Encyclopedia of Popular Music of the World: Performance and Production. Continuum, 2003. ISBN 978-0-8264-6322-7. (englanniksi)
- ↑ James P. Johnson Songwriters Hall of Fame. Viitattu 23.11.2011. (englanniksi)