Sydäninfarkti

Kaavakuva sydämen kärjen alueen infarktista (2), joka aiheutuu vasemman sepelvaltimon päärungon (LCA) tukoksesta (1). Oikea sepelvaltimo, RCA.

Sydäninfarkti (infarctus myocardii acutus, sydänkohtaus) tarkoittaa sairauskohtausta, jossa osa sydänlihaksesta vaurioituu pysyvästi hapenpuutteen takia. Sydäninfarkti on lääketieteellinen hätätapaus ja edellyttää aina sairaalahoitoa.

Sydäninfarktin diagnostiikka perustuu oireisiin, sydänsähkökäyrään ja verikokeisiin, joiden avulla osoitetaan sydänlihassolujen tuhoutuminen.

Sydäninfarktien määrä on vähentynyt brittiläisen tutkimuksen mukaan 20 vuodessa 74 prosenttia. Merkittävimpinä tekijöinä pidetään LDL-kolesterolin pitoisuuksien pienenemistä sekä verenpaineen laskua. Ylipainon lisääntyminen vaikutti vähenemiseen negatiivisesti noin 10 prosenttia.

Syyt

Sydän saa tarvitsemansa verenkierron sepelvaltimoiden kautta, jotka ottavat levossa 4–5 prosenttia sydämen pumppaamasta verimäärästä. Sydäninfarktin taustalla on useimmiten sepelvaltimotauti, jossa sydänlihakseen verta tuovat sepelvaltimot ovat ahtautuneet ateroskleroosin eli valtimonkovettumataudin johdosta ja sydämen verenvirtaus on riittämätön. Sepelvaltimotautikohtauksiksi nimitetään oireistoja, jotka johtuvat sepelvaltimon äkillisen tukkeutumisen aiheuttamasta sydänlihaksen hapenpuutteesta. Jos sepelvaltimotukoksen aiheuttama iskemia johtaa sydänlihassolujen tuhoutumiseen, kyseessä on sydäninfarkti.

Sydäninfarkti aiheutuu yleensä sepelvaltimon äkillisestä tukkeutumisesta. Tavallisin syy sepelvaltimon äkilliseen tukkeutumiseen on sepelvaltimon sisällä seinämänmyötäisesti sijaitsevan ahtauman repeäminen. Kun ahtauma repeää, muodostuu repeämäkohtaan verihyytymä, joka tukkii suonen kokonaan, ja kyseisen suonen suonittaman sydänlihasalueen verenkierto estyy. Joskus suonitukoksen syynä on sepelvaltimon dissektoituminen, embolus eli verenkierron mukana kulkeutunut tulppa, tai vamma. Verenkierron loppuessa sydänlihassolut alkavat kärsiä hapenpuutteesta ja vaurioituvat. Jos tukosta ei saada avatuksi ja hapenpuute jatkuu, vaurio etenee vähitellen muutaman tunnin kuluessa ja sydänlihas menee kuolioon.

Oireet

Sydäninfarktin tyypillinen oire on äkillinen, yli 20 minuuttia kestävä rintalastan alueelle painottuva, laajalla alueella tuntuva puristava kipu, joka voi säteillä olkavarsiin, leukaperiin ja jopa selkään. Lisäksi voi esiintyä muun muassa hengenahdistusta, voimattomuutta ja pahoinvointia. Meneillään oleva infarkti näkyy tavallisesti varsin selvästi sydämen sähköisessä käyrässä eli EKG:ssa esimerkiksi ST-muutoksina tai T-aaltojen inversioina. Tulkinta ei ole aina yksiselitteistä, mutta oireiden ja löydösten pohjalta jo sairaankuljetusyksikkö usein tunnistaa sydäninfarktin. Pian infarktin alkamisen jälkeen voidaan myös verikokeissa todeta kohonnut troponiinin pitoisuus. Troponiini on sydänlihassoluissa oleva entsyymi joka vapautuu verenkiertoon hapenpuutteen (iskemian) takia kuolleesta sydänlihaskudoksesta. Joskus sydäninfarkti johtaa heti sydämen kammiovärinään ja aiheuttaa sydänhalvauksen ja sen johtaman äkkikuoleman ilman edeltäviä oireita.

Hoito

Kirkkaan punaisena koe-eläin rotan sydänleikepreparaatissa näkyvä laaja infarktiarpi. Kyseiseltä alueelta sydänlihassolut ovat menneet kuolioon tai tuhonneet itse itsensä apoptoosin eli ohjelmoidun solukuoleman avulla ja tila on täyttynyt arpikudoksella. Arpikudos ei luonnollisesti pysty osallistumaan sydänlihastyöhön

Sydäninfarktin hoito alkaa jo ennen sairaalaa. Ambulanssin ensihoitohenkilöstö voi aloittaa pitkälle viedyn lääkehoidon. Sydäninfarktin lääkehoitoa voidaan toteuttaa oireiden pohjalta jo kotona ennen ammattiavun saapumista antamalla potilaalle pureskeltavaksi 250 mg asetosalisyylihappoa (Aspirin, Disperin). Lääke tulee pureskella, jotta se vaikuttaisi nopeammin.

Sydänfilmi, EKG, otetaan potilaalta ja se on mahdollista lähettää telemetrisesti ensihoitolääkärille (esim. Medi-Heli lääkärihelikopteriin). Ambulanssin henkilöstö avaa potilaalle suoniyhteyden ja aloittaa happihoidon. Mikäli henkilöstöllä on lupa annostella i.v.-lääkkeitä, he voivat lievittää potilaan kipua vahvoilla analgeeteilla ja annostella sydämen työmäärää vähentäviä lääkkeitä, kuten nitraatteja. Lisäksi suoniyhteys on tarpeellinen, jos potilas pääsee pallolaajennukseen, koska esilääkitys voidaan aloittaa jo matkalla. Mikäli taas joudutaan tyytymään liuotushoitoon, tarvitaan siinäkin suoniyhteyttä.

Ambulanssin hoitotasoiset ensihoitajat voivat aloittaa sydäninfarktin liuotushoidon lääkäriltä puhelimitse saadun luvan perusteella.

Tavallinen hoito on verisuoneen annettava liuotushoito, jolla pyritään liuottamaan sepelvaltimoa tukkiva verihyytymä auki. Liuotushoito tehoaa sitä paremmin, mitä nopeammin oireiden alettua se päästään antamaan.

Joskus käytetään liuotushoidon sijasta heti annettavaa pallolaajennushoitoa. Pallolaajennus tapahtuu niin, että sepelvaltimoon viedään ohut katetri suonta tukkivan hyytymän kohdalle. Kun katetri on saatu paikalleen, laajennetaan katetrin kärjessä oleva pallo, joka laajetessaan avaa tukkeutuneen suonen. Pallolaajennus avaa tukkeutuneen suonen liuotushoitoa useammin, mutta tämän menetelmän käyttöä rajoittaa, että se on toteutettavissa ainoastaan isommissa sairaaloissa ja vaatii tekijäkseen kardiologin, joka ei välttämättä ole paikalla esimerkiksi yöaikaan.

Sydäninfarktissa syntyneen sydänlihaskuolion laajuus pystytään selvittämään sydämen ultraäänitutkimuksella.

Epidemiologia

Suomessa sattuu vuosittain noin 23 000 sydäninfarktia, jotka johtavat 13 000 ihmisen kuolemaan. Heistä runsaat 7 000 kuolee yllättävästi sairaaloiden ulkopuolella ja vajaat 6 000 sairaaloissa. Sydäninfarktin riskitekijöitä ovat muun muassa sepelvaltimotauti, diabetes, tupakointi, korkea ikä, koholla oleva veren kolesteroli ja verenpainetauti.

Lähteet

aiheuttaa suolistosyöpää

Aiheesta muualla

• Sydäninfarkti, Sydänliitto
• Käypähoito-suositus
• Sydäninfarkti, Terveyskirjasto.fi