Ero sivun ”Koru” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rezabot (keskustelu | muokkaukset)
p r2.7.1) (Botti muokkasi: tr:Mücevher
→‎Aiheesta muualla: poistettu linkki * [http://www.kellojakulta.net/info1.html Tietoa korujen leimoista] toimimattomana
Rivi 37: Rivi 37:


== Aiheesta muualla ==
== Aiheesta muualla ==
* [http://www.kellojakulta.net/info1.html Tietoa korujen leimoista].
* [http://www.kauppahuone.fi/index.php?page=shop.browse&category_id=13&option=com_virtuemart&Itemid=1 Erilaisia koruja].
* [http://www.kauppahuone.fi/index.php?page=shop.browse&category_id=13&option=com_virtuemart&Itemid=1 Erilaisia koruja].



Versio 11. marraskuuta 2011 kello 22.27

Ammoniittikorut (riipukset ja korvakorut) istutettu 14 karaatin kultaan, timattireunus

Koru on ihmisen vartalolla tai vaatetuksessa oleva somisteena käytettävä pienehkö, yleensä arvokas koriste-esine[1].

Korulajit

Englannin kuningatar Henrietta Marian helmikorut, 1660.

Riippuen käyttötapaan liittyen eri korulajeja ovat muun muassa riipukset, ketjut, helminauhat, ranne-, nilkka- korva- ja nenärenkaat, rintakorut, hiussoljet ja vyönsoljet.

Koru voi olla esimerkikiksi tietyn ihmisryhmän tunnusmerkki kuten juutalaisilla Daavidin tähti ja kristityillä krusifiksikorut.

Kulta on pitkään ollut tärkeä korujen valmistusaine. Muita suosittuja korumetalleja ovat hopea ja nykyaikana jopa platina, jota muinaisaikojen menetelmin ei voitu valmistaa. Nykyisin koruissa käytettyyn kultaan on seostettu vaihteleva määrä hopeaa, mikä vaikuttaa paitsi metallin väriin myös koruesineen kovuuteen ja kulumiskestävyyteen. Metallikoruun liitetään usein lasia, helmiä tai hiottuja jalokiviä.

Nykyaikana joudutaan korujen valmistuksessa huolehtimaan EU:n nikkelidirektiivin 94/27/EY määräysten vuoksi, että ihoa vasten kosketuksessa käytetty koru ei saa altistaa käyttäjäänsä nikkeliallergialle.

Miesten korut

Länsimaisessa puvussa miesten korujen asemassa ovat perinteisesti kello, solmioneula, vihkisormus ja kalvosinnapit. Kaulassa miehet saattavat pitää tunnuksena esimerkiksi kristillistä ristiä tai Thorin vasaraa eli Ukon kirvestä. Miesten kaulakoru on perinteisessä tyylissä pieni ja melko huomaamaton.[2][3]

Ympäristövaikutukset

Kullan tuotanto kuluttaa paljon luonnonvaroja. Kultaista sormusta varten saatetaan louhia kolme-neljä tonnia malmia, ja se käsitellään sähköllä ja puhtaalla vedellä. Kultasormuksen valmistus uudesta raaka-aineesta on satoja kertoja kuluttavampaa kuin kierrätetystä kullasta valmistetun sormuksen tekeminen.[4]

Katso myös

Lähteet

  1. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. Miehen paras koru on tyylikäs ja kallis 16.1.2008. MTV3 Helmi. Viitattu 30.10.2009.
  3. Miesten korut ovat nyt muotia 8.3.2009. Umami. Viitattu 30.10.2009.
  4. Kupari, Ritva: Uusi sormus, vanha kulta Suomen luonto. 11/2003. Helsinki: Suomen luonnonsuojeluliitto. Viitattu 26.10.2009.

http://p1.foorumi.info/korut

Kirjallisuutta

  • Boyd, Heidi: Kieputtamalla kaunista: Kiehtovat korut kotikonstein. Helsinki: Minerva, 2011. ISBN 978-952-492-525-9.

Aiheesta muualla

 

Tämä vaatetukseen, muotiin tai kauneudenhoitoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.