Ero sivun ”Retiisi” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
HRoestBot (keskustelu | muokkaukset)
p r2.6.5) (Botti lisäsi: ks:مُج, zh:萝卜
Luckas-bot (keskustelu | muokkaukset)
p r2.7.1) (Botti lisäsi: lv:Redīss
Rivi 83: Rivi 83:
[[ht:Radi]]
[[ht:Radi]]
[[la:Raphanus sativus]]
[[la:Raphanus sativus]]
[[lv:Redīss]]
[[to:Lētisifoha]]
[[to:Lētisifoha]]
[[lt:Valgomasis ridikas]]
[[lt:Valgomasis ridikas]]

Versio 11. marraskuuta 2011 kello 22.24

Retiisi
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Magnoliophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Brassicales
Heimo: Ristikukkaiskasvit Brassicaceae
Suku: Retikat Raphanus
Laji: sativus
Kaksiosainen nimi

Raphanus sativus
L.

Katso myös

  Retiisi Wikispeciesissä
  Retiisi Commonsissa

Retiisi (Raphanus sativus var. sativus) ja retikka (Raphanus sativus var. niger) ovat ristikukkaiskasvien heimoon kuuluvia juureksia. Ne ovat peltoretikan läheisiä sukulaisia ja mahdollisesti siitä kehittyneitä, retikan ollessa huomattavasti vanhempi muoto.

Käyttö

Kasvista syödään usein alkeisvarsi, joskin koko kasvi on syömäkelpoinen ja sen lehtiä voi käyttää salaattina. Euroopassa retiisiä syödään tyypillisesti raakana, mutta Aasiassa retiisiä syödään myös keitettynä[1].

Retiisi- ja retikkalajeille tyypillinen kirpeys johtuu ristikukkaiskasveille tyypillisistä glukosinolaateista, rikkipitoisista glykosideista. Yhdisteet hajoavat kasvin solukkojen rikkoutuessa ja syntyy sinappiöljyjä, jotka ovat eri lajeilla erilaisia.

Ulkonäkö

Retiisejä on erivärisiä, joista nykyään punaiset ovat yleisimpiä. Punaisten lisäksi on olemassa valkoisia, vaaleanpunaisia tai harmahtavia retiisejä, vanhimpien lajikkeiden ollessa valkoisia. Suurella ja pyöreällä keltaisella lajikkeella on sitruunaa muistuttava ominaismaku. Retiisien ja retikoiden koko vaihtelee. Jotkut yksilöt kasvavat jopa kilogramman painoisiksi.

Itäaasialaista valkoista retikkaa kutsutaan daikoniksi. Daikonin yleisin lajike on porkkanan muotoinen ja miedon makuinen. Se on 20–35 cm:n pituinen ja 5–10 cm:n paksuinen.

Viljely

Retiisin optimaalinen viljelylämpötila on noin 10 °C. Retiisit kasvavat parhaiten hieman happamassa tai neutraalissa, hedelmällisessä maaperässä ja ne tarvitsevat paljon kosteutta. Liian kuivassa maaperässä retiisit helposti kitkeröityvät ja jäykässä maassa mukuloista voi tulla epämuodostuneita. Retiisin kasvuaika kylvöstä sadonkorjuuseen on tyypillisesti noin 35-60 päivää. Niiden kasvattaminen on helppoa myös kotipuutarhassa.

Retiisiä viljellään paljon erityisesti Alankomaissa, jossa kasvukausi avomaalla on tyypillisesti keväällä, eli esimerkiksi maaliskuussa. Talvella retiisiä voidaan kasvattaa matalissa lasitetuissa tai muovitetuissa tunneleissa, mutta varsinaisia täyskorkeita kasvihuoneita retiisi ei tarvitse.

Sadonkorjuu ja varastointi

Retiisi korjataan pääsääntöisesti käsin, mutta laajemmassa viljelymittakaavassa myös koneellisesti. Retiisi säilyy noin 2-3 viikkoa muovipussissa noin 0 °C lämpötilassa korjaamisen jälkeen.

Terveysvaikutukset

Retiisi on hyväksi hampaille, ikenille, hiuksille ja kynsille.[2]

Lähteet

  1. Gudmund Balvoll: Vihannesten avomaaviljely, s. 170. Jyväskylä: Opetushallitus, 1998. fi
  2. Senja Arkko, Pirjo Hämäläinen-Forslund, Veikko Koskinen, Anssi Krannila, Tuovi Miettinen, Veijo Miettinen, Meeri Saario ja Hannele Vainio: Hyvä hyötytarha, WSOY, Porvoo 1995

Aiheesta muualla