Richard Smalley

Richard Errett Smalley (6. kesäkuuta 1943 Akron – 28. lokakuuta 2005 Houston) oli yhdysvaltalainen kemisti. Hän sai Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1996 fullereenin löytämisestä. Smalley jakoi palkinnon Robert Curlin ja Harold Kroton kanssa.

Curl opiskeli Michiganin yliopistossa ja suoritti alemman korkeakoulututkinnon vuonna 1965. Ennen kuin hän jatkoi opintojaan, hän työskenteli teollisuuden palveluksessa. Filosofian tohtorin arvon hän sai vuonna 1973 Princetonin yliopistosta. Smalley jatkoi postdoktoraalisia tutkimuksia Chicagon yliopistossa, jossa hän kehitti laserspektroskopiamenetelmiä yhdessä Lennart Whartonin ja Donald Levyn kanssa.

Smalleyn fysiaalisen kemian tutkimukset kohdistuivat epäorgaanisiin ja puolijohderykelmiin. Tutkimuksissaan hän käytti silloin uutta massaspektoskopia menetelmää, joka perustui ionien resonanssiiin syklotronissa. Robert Curl esitteli Smalleyn Harold Krotolle, joka arveli että tekniikkaa voisi soveltaa avaruuden pimeän aineen tutkimiseen. Tämä yhteistyö johti C₆₀-molekyylin löytymiseen.

Smalleyn viimeisimät tutkimukset kohdistuivat nanoteknologiaan, erityisesti hillinanoputkiiin. Smalley kehitti ryhmineen tavan syntetisoida nanoputkia korkeassa paineessa hiilimonoksidista. Smalley oli voimakas kokoojateorian vastustaja.

Viimeisinä vuosinaan Smalley puhui voimakkaasti puhtaan energian puolesta. Hänen mukaansa koulutus on tässä tärkeässä asemassa. Smalley oli suurimman osan elämäänsä skeptinen uskontoa kohtaan,mutta kääntyi viimeisinä elinvuosinaan kristityksi. Vuonna 1999 Smalleyllä havaittiin Non-Hodgkinin lymfooma, joka myöhemmin kehittyi krooniseksi lymfaattiseksi leukemiaksi.

Aiheesta muualla

• Smalleyn omaelämäkerta Nobel-säätiön sivuilla