Ero sivun ”Partisiippi” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ochs (keskustelu | muokkaukset)
partisiipin preesens ei taida liittyä yhdistettyihin aikamuotoihin
Rivi 21: Rivi 21:


== Ranska ==
== Ranska ==
[[ranskan kieli|Ranskan kielessä]] on kaksi partisiippia, partisiipin preesens ja partisiipin perfekti, joita ns. yhdistetyissä aikamuodoissa, kuten [[passé composé]]ssa.
[[ranskan kieli|Ranskan kielessä]] on kaksi partisiippia, partisiipin preesens ja partisiipin perfekti. Jälkimmäistä käytetään niin sanotuissa yhdistetyissä aikamuodoissa, kuten [[passé composé]]ssa.


* ''marchar'' -> ''marchant'', 'kävelevä'
* ''marchar'' -> ''marchant'', 'kävelevä'

Versio 10. marraskuuta 2011 kello 01.43

Partisiippi on verbin infiniittinen eli nominaalinen muoto, jolla on sekä verbin että adjektiivin ominaisuuksia. Suomen kielessä on kuusi partisiippimuotoa: kolme aktiivin ja kaksi passiivin partisiippia sekä yksi kieltopartisiippi. Partisiippeja käytetään muun muassa adjektiivien tavoin[1].

Monissa eurooppalaisissa kielissä perfekti on liittomuoto, jonka muodostavat apuverbi sekä pääverbin partisiippi.

Suomi

Aktiivin partisiipit:

  1. VA-partisiippi (laulava, tekevä). Monet aktiivin VA-partisiipit ovat leksikaalistuneet adjektiiveiksi, ja ne saavatkin adjektiivin tavoin esimerkiksi komparaatiivi- eli astemääritteitäVISK § 630. Partisiipit erottaa kuitenkin adjektiiveista siten, että partisiipin voi korvata relatiivisivulauseella. Esimerkiksi Laulava lintu ~ Lintu, joka laulaa
  2. NUT-partisiippi (laulanut, tehnyt)
  3. MA-partisiippi eli agenttipartisiippi (laulama, tekemä)

Passiivin partisiipit:

  1. VA-partisiippi (laulettava, tehtävä)
  2. TU-partisiippi (laulettu, tehty)

Kieltopartisiippi (laulamaton, tekemätön)

Englanti

Englannin kielessä on kaksi partisiippimuotoa. Preesensin partisiippi (engl. present participle) muodostetaan verbin infinitiivimuodosta päätteellä -ing. Merkitykseltään se vastaa lähinnä suomen aktiivin ensimmäistä partisiippia, mutta sen avulla muodostetaan myös ns. pitkä preesens, jolla ilmaistaan parhaillaan meneillään olevaa toimintaa tai tapahtumaa (is going, is coming).

Toinen, menneen ajan partisiippi (engl. past participle) vastaa merkitykseltään lähinnä suomen passiivin toista partisiippia. Lisäksi sen avulla muodostetaan perfekti ja pluskvamperfekti, joissa apuverbinä käytetään have -verbiä ja pääverbi on partisiippimuodossa. Säännöllisten verbien partisiippi muodostetaan -ed -päätteellä ja on samankaltainen kuin imperfekti, mutta englannissa on myös paljon epäsäännöllisiä verbejä, joilla nämä muodot poikkeavat toisistaan, esimerkiksi Be (am/is/are-was/were-been), tai Have (have/has-had-had), joitakin joilla kaikki kolme muotoa on samat (esim. hit, cut ...) ja paljon muita. Joillakin taas vaihdetaan sanan keskellä olevaa vokaalia (Swim-swam-swum, drink-drank-drunk ...).

Ranska

Ranskan kielessä on kaksi partisiippia, partisiipin preesens ja partisiipin perfekti. Jälkimmäistä käytetään niin sanotuissa yhdistetyissä aikamuodoissa, kuten passé composéssa.

  • marchar -> marchant, 'kävelevä'
  • vendre -> vendu, 'myyty'
  • un insecte volant, 'lentävä hyönteinen'
  • la table cassée, 'rikkoutunut/rikkinäinen pöytä'

Espanja

Espanjassa katsotaan nykykieliopeissa olevan vain partisiipin perfekti (participio pasado tai participio pasivo), jota käytetään adjektiivin tavoin tai yhdistetyissä aikamuodoissa. Partisiipin preesens katsotaan hävinneeksi, mutta useat sen avulla muodostetut sanat luetaan nomineihin (amante, 'rakastava' tai 'rakastaja', viviente, 'elävä' tai 'eläväinen').

Saksa

Saksan kielessä partisiippeja käytetään yleensä aktiivin perfektissä ja pluskvamperfektissä apuverbien "haben" tai "sein" kanssa (esim. "er hat gemacht" hän on tehnyt/teki). Passiivissa ollessaan partisiippi saa apuverbiksi "sein"-verbin (esim. "es ist gemacht" se on tehty). Partisiippi muodostetaan säännöllisissä verbeissä lisäämällä verbin vartaloon alkuun ge- ja loppuun -t (esim. "machen"-verbin partisiippi on "gemacht"), epäsäännöllisillä verbeillä on omat sääntönsä. Saksan kielelle ominaista on, että perfektin tai pluskvamperfektin partisiippi sijoittuu lauseessa viimeiseksi (esim. "Hans hat ein Auto gekauft" Hans on ostanut/osti auton).

Lähteet

  1. Pirjo Hiidenmaa, Sari Kuohukoski, Erkki Löfberg, Helena Ruuska, Tiina Salmi: Piste. Lukion äidinkieli ja kirjallisuus 1-3, s. 250. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy, 2006.
Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.