Ero sivun ”Lassi Hiekkala” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
pEi muokkausyhteenvetoa |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Lauri (Lassi) Hiekkala''' (vuoteen 1907 '''Hoffrén''' [[23. marraskuuta]] [[1888]] [[Kuopion maalaiskunta]] – [[5. lokakuuta]] [[1951]] [[Helsinki]]) oli [[suomalainen]] toimittaja ja [[kansanedustaja]]. |
'''Lauri (Lassi) Hiekkala''' (vuoteen 1907 '''Hoffrén''' [[23. marraskuuta]] [[1888]] [[Kuopion maalaiskunta]] – [[5. lokakuuta]] [[1951]] [[Helsinki]]) oli [[suomalainen]] toimittaja ja [[kansanedustaja]]. |
||
Hiekkala valmistui kansakoulunopettajaksi [[Kajaani]]n seminaarista 1913. Hän toimi [[maalaisliitto]]laisen [[Savon Sanomat|Savon Sanomain]] toimittajana 1913–1918 ja päätoimittajana 1918–1929. Hän edusti mielipiteiltään poliittisen keskustan vasenta laitaa ja hänen kielteinen suhtautumisensa [[Suojeluskunnat|suojeluskuntiin]] ja maanpuolustukseen kariuttivat hänen poliittisen uransa Maalaisliitossa, jossa hän jäi oudoksi linnuksi. Puoluesihteerinä hän ehti olla vuoden 1925. [[Helsinki]]in siirryttyään Hiekkala oli 1929–1931 vastaavana toimittajana [[Suomenmaa]]-lehdessä, josta kuitenkin joutui lähtemään poliittisten erimielisyyksien vuoksi, ja siirtyi artikkelitoimittajaksi [[Helsingin Sanomat|Helsingin Sanomiin]]. Vaihtaessaan lehteä hän siirtyi myös maalaisliitosta [[Kansallinen Edistyspuolue|edistyspuolueeseen]]. Hiekkala tuli kummassakin puolueessa tunnetuksi tiukkana [[Lapuan liike|Lapuan liikkeen]] ja sittemmin [[IKL]]:n sekä muunkin äärioikeistolaisuuden kriitikkona. Hän kuului lapualaisia vastustavien keskustapoliitikkojen salaisen [[Isänmaan ja Lain |
Hiekkala valmistui kansakoulunopettajaksi [[Kajaani]]n seminaarista 1913. Hän toimi [[maalaisliitto]]laisen [[Savon Sanomat|Savon Sanomain]] toimittajana 1913–1918 ja päätoimittajana 1918–1929. Hän edusti mielipiteiltään poliittisen keskustan vasenta laitaa ja hänen kielteinen suhtautumisensa [[Suojeluskunnat|suojeluskuntiin]] ja maanpuolustukseen kariuttivat hänen poliittisen uransa Maalaisliitossa, jossa hän jäi oudoksi linnuksi. Puoluesihteerinä hän ehti olla vuoden 1925. [[Helsinki]]in siirryttyään Hiekkala oli 1929–1931 vastaavana toimittajana [[Suomenmaa]]-lehdessä, josta kuitenkin joutui lähtemään poliittisten erimielisyyksien vuoksi, ja siirtyi artikkelitoimittajaksi [[Helsingin Sanomat|Helsingin Sanomiin]]. Vaihtaessaan lehteä hän siirtyi myös maalaisliitosta [[Kansallinen Edistyspuolue|edistyspuolueeseen]]. Hiekkala tuli kummassakin puolueessa tunnetuksi tiukkana [[Lapuan liike|Lapuan liikkeen]] ja sittemmin [[IKL]]:n sekä muunkin äärioikeistolaisuuden kriitikkona. Hän kuului lapualaisia vastustavien keskustapoliitikkojen salaisen [[Isänmaan ja Lain Puolesta]] -järjestön keskeisiin henkilöihin. Edistyksessäkin hän jäi puolueen vasemmalle laidalle. |
||
Hiekkala kirjoitti pakinoita nimimerkillä ''Eero'' ja sillä nimellä poliittiset vastustajatkin hänet tunsivat. 1930-luvulla hän oli [[Suomen Sosialidemokraatti|Suomen Sosialidemokraatin]] ''Sasu Punasen'' ([[Yrjö Räisänen]]) jälkeen äärioikeiston ykköskriitikko ja -silmätikku, minkä vuoksi kansanedustaja [[Elias Simojoki]]kin toivoi kuuluisassa kirjeessään sekä Eeron että Sasun päätyvän keskitysleirille Petsamoon. |
Hiekkala kirjoitti pakinoita nimimerkillä ''Eero'' ja sillä nimellä poliittiset vastustajatkin hänet tunsivat. 1930-luvulla hän oli [[Suomen Sosialidemokraatti|Suomen Sosialidemokraatin]] ''Sasu Punasen'' ([[Yrjö Räisänen]]) jälkeen äärioikeiston ykköskriitikko ja -silmätikku, minkä vuoksi kansanedustaja [[Elias Simojoki]]kin toivoi kuuluisassa kirjeessään sekä Eeron että Sasun päätyvän keskitysleirille Petsamoon. |
||
Versio 6. marraskuuta 2011 kello 04.13
Lauri (Lassi) Hiekkala (vuoteen 1907 Hoffrén 23. marraskuuta 1888 Kuopion maalaiskunta – 5. lokakuuta 1951 Helsinki) oli suomalainen toimittaja ja kansanedustaja.
Hiekkala valmistui kansakoulunopettajaksi Kajaanin seminaarista 1913. Hän toimi maalaisliittolaisen Savon Sanomain toimittajana 1913–1918 ja päätoimittajana 1918–1929. Hän edusti mielipiteiltään poliittisen keskustan vasenta laitaa ja hänen kielteinen suhtautumisensa suojeluskuntiin ja maanpuolustukseen kariuttivat hänen poliittisen uransa Maalaisliitossa, jossa hän jäi oudoksi linnuksi. Puoluesihteerinä hän ehti olla vuoden 1925. Helsinkiin siirryttyään Hiekkala oli 1929–1931 vastaavana toimittajana Suomenmaa-lehdessä, josta kuitenkin joutui lähtemään poliittisten erimielisyyksien vuoksi, ja siirtyi artikkelitoimittajaksi Helsingin Sanomiin. Vaihtaessaan lehteä hän siirtyi myös maalaisliitosta edistyspuolueeseen. Hiekkala tuli kummassakin puolueessa tunnetuksi tiukkana Lapuan liikkeen ja sittemmin IKL:n sekä muunkin äärioikeistolaisuuden kriitikkona. Hän kuului lapualaisia vastustavien keskustapoliitikkojen salaisen Isänmaan ja Lain Puolesta -järjestön keskeisiin henkilöihin. Edistyksessäkin hän jäi puolueen vasemmalle laidalle.
Hiekkala kirjoitti pakinoita nimimerkillä Eero ja sillä nimellä poliittiset vastustajatkin hänet tunsivat. 1930-luvulla hän oli Suomen Sosialidemokraatin Sasu Punasen (Yrjö Räisänen) jälkeen äärioikeiston ykköskriitikko ja -silmätikku, minkä vuoksi kansanedustaja Elias Simojokikin toivoi kuuluisassa kirjeessään sekä Eeron että Sasun päätyvän keskitysleirille Petsamoon.
Sodan jälkeen Hiekkala oli edistyspuolueen ja Suomen Kansanpuolueen kansanedustajana 1945–1951, kuolemaansa asti. Hänen vasemmistoporvarillinen linjansa sopi sotien jälkeiseen poliittiseen todellisuuteen, joskin hän jäi yhä puolueessaan yksin kannattaessaan sotasyyllisyyslakia ja YYA-sopimusta. Hiekkala otti osaa myös Yleisradion Pienoisparlamentti-ohjelman väittelyihin.
Hiekkalan pitämää Eeron pakinapalstaa seurasi uskollisesti lehdestä toiseen kuvittaja Oki Räisänen. Hänen kuoltuaan vuonna 1950 Helsingin Sanomat kiinnitti Eeron pakinoiden uudeksi kuvittajaksi Kari Suomalaisen, joka Hiekkalankin pian kuoltua loi itsenäisen ja maineikkaan uran pilapiirtäjänä.
Aiheesta muualla
- Lassi Hiekkala Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Juhani Mylly: ”Hiekkala, Lassi”, Suomen kansallisbiografia, osa 3, s. 800–801. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-444-4. Teoksen verkkoversio.