Ero sivun ”Aakkoslaji” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
typoja |
korj. |
||
Rivi 10: | Rivi 10: | ||
|} |
|} |
||
'''Suuraakkosia''' eli '''isoja kirjaimia''' kutsutaan [[Typografia|typografiassa]] myös '''versaaleiksi''' tai '''majuskeleiksi'''. Antiikin piirtokirjoituksia tarkastelemalla voi havaita, että versaalit ovat kirjainten alkuperäinen muoto.<ref name="Korpela" /> Suuraakkosten esikuvina olivat ensimmäiseltä vuosisadalta peräisin olevat ''[[capitalis monumentalis]]'' -kirjaimet.<ref name= itk>{{Kirjaviite | Tekijä = Itkonen, Markus | Nimeke = Typografian käsikirja | Vuosi = 2004 | Luku = | Sivu = 21 | Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = RPS-yhtiöt | Tunniste = ISBN 953-5001-09-1 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 2.11.2011 | Kieli = }}</ref> |
|||
'''Pienaakkosia''' eli '''pieniä kirjaimia''' kutsutaan myös '''gemenoiksi''' tai '''minuskeleiksi'''. Gemenat alkoivat muodostua kirjoitettaessa käsin paremmin "juoksevaan" kirjoitukseen sopivia kirjaimia. Versaalia alettiin käyttämään korostuksena otsikoissa, sekä erisnimien ja muiden alkukirjainten yhteydessä. Gemenasta tuli yleinen ja tavallinen aakkoslaji (vertaa {{k-sv|gemensam}} yhteinen, yleinen).<ref name="Korpela" /> Tätä tapaa alettiin käyttämään ensimmäisen kerran 800-luvulla, [[Karolinginen minuskeli|karolingisilla minuskeleilla]] kirjoitettaessa. Näistä kehittyivät pienaakkoset monien muutosten kautta.<ref name= itk /> |
'''Pienaakkosia''' eli '''pieniä kirjaimia''' kutsutaan myös '''gemenoiksi''' tai '''minuskeleiksi'''. Gemenat alkoivat muodostua kirjoitettaessa käsin paremmin "juoksevaan" kirjoitukseen sopivia kirjaimia. Versaalia alettiin käyttämään korostuksena otsikoissa, sekä erisnimien ja muiden alkukirjainten yhteydessä. Gemenasta tuli yleinen ja tavallinen aakkoslaji (vertaa {{k-sv|gemensam}} yhteinen, yleinen).<ref name="Korpela" /> Tätä tapaa alettiin käyttämään ensimmäisen kerran 800-luvulla, [[Karolinginen minuskeli|karolingisilla minuskeleilla]] kirjoitettaessa. Näistä kehittyivät pienaakkoset monien muutosten kautta.<ref name= itk /> |
Versio 2. marraskuuta 2011 kello 18.37
Aakkoslaji on yläkäsite, joka ilmentää moniin äännekirjoitusjärjestelmiin vakiintunutta tapaa jakaa kirjaimet isoihin ja pieniin.
Isot ja pienet
Suuraakkoset: | A | B | C | D | E | F | G | H | I | J | K | L | M | N | O | P | Q | R | S | T | U | V | W | X | Y | Z | Å | Ä | Ö |
Pienaakkoset: | a | b | c | d | e | f | g | h | i | j | k | l | m | n | o | p | q | r | s | t | u | v | w | x | y | z | å | ä | ö |
Suuraakkosia eli isoja kirjaimia kutsutaan typografiassa myös versaaleiksi tai majuskeleiksi. Antiikin piirtokirjoituksia tarkastelemalla voi havaita, että versaalit ovat kirjainten alkuperäinen muoto.[1] Suuraakkosten esikuvina olivat ensimmäiseltä vuosisadalta peräisin olevat capitalis monumentalis -kirjaimet.[2]
Pienaakkosia eli pieniä kirjaimia kutsutaan myös gemenoiksi tai minuskeleiksi. Gemenat alkoivat muodostua kirjoitettaessa käsin paremmin "juoksevaan" kirjoitukseen sopivia kirjaimia. Versaalia alettiin käyttämään korostuksena otsikoissa, sekä erisnimien ja muiden alkukirjainten yhteydessä. Gemenasta tuli yleinen ja tavallinen aakkoslaji (vertaa ruots. gemensam yhteinen, yleinen).[1] Tätä tapaa alettiin käyttämään ensimmäisen kerran 800-luvulla, karolingisilla minuskeleilla kirjoitettaessa. Näistä kehittyivät pienaakkoset monien muutosten kautta.[2]
Aakkoslajeista voidaan myös erottaa toisiinsa kytkeytyviä kirjainpareja, joiden kumpikin jäsen edustaa samaa äännettä mutta erilaisissa tilanteissa. Niinpä esimerkiksi suuraakkonen A ja pienaakkonen a ymmärretään yleensä saman kirjaimen vaihtoehtoisiksi muodoiksi.
Jako suur- ja pienaakkosiin on tapana tehdä useimmissa latinalaista, kreikkalaista tai kyrillistä kirjaimistoa käyttävissä kielissä. Sen sijaan esimerkiksi arabialaisessa kirjaimistossa ei ole erikseen suur- ja pienaakkosia.
Koko ja muoto
Aakkoslajien suomenkieliset nimet viittaavat kirjainten kokoeroon, joka esimerkiksi latinalaisten kirjainten O/o ja S/s kohdalla onkin aivan olennainen. Usein kokoeroa merkittävämpi on kuitenkin muotoero, kuten kirjaimissa A/a ja G/g, joissa pienaakkonen näyttää aivan erilaiselta kuin vastaava suuraakkonen. Toisinaan pienaakkonen voi (osin ehkä kirjasintyypistä riippuen) näyttää kookkaammaltakin kuin vastaava suuraakkonen, kuten islantilaisessa kirjaimessa Þ/þ.
Sanat suuraakkonen ja pienaakkonen ovat peräisin kielenhuollosta. Arkikielessä käytetyt sanat "isot" ja "pienet" kirjaimet ovat monitulkintaisia, koska kirjainten "isous" tai "pienuus" voi viitata myös fontin kokoon. Siksi erityisesti kirjapainoalan ammattikielessä suositaan termejä versaali ja gemena.[1]
Kehitys ja käyttö
Aakkoslajeista yleensä suuraakkoset ovat vanhempaa perua. Esimerkiksi antiikin Roomassa kirjoitettiin pelkin suuraakkosin. Saksalaiset munkit ja kirjurit kehittivät latinalaiset pienaakkoset Kaarle Suuren aikana 700- ja 800-luvun vaihteessa.[3] Pienaakkoset suunniteltiin juoksevan tekstin peruskirjaimiksi, ja suuraakkoset jäivät käyttöön erikoistilanteissa – lähinnä sellaisten sanojen alkukirjaimina, joiden haluttiin erottuvan muun tekstin keskellä.[1]
Suuraakkosia käytetään muun muassa
- virkkeiden, otsikoiden ja erisnimien alkukirjaimina (Matti Möttönen)
- kunnioituksen osoittamiseen (Pyydän Teitä lähettämään...)
- kirjainlyhenteissä (HTML)
- opasteissa ja mainoskylteissä huomioarvon vahvistamiseksi (TAMPERE)
- korostuskeinona esimerkiksi lihavoinnin korvikkeena
- netiketissä kokonaan versaalilla kirjoitettu teksti vastaa huutamista.
Yksinomaan suuraakkosin kirjoitetun tekstin lukeminen on noin 13–20 % hitaampaa kuin pienaakkosin kirjoitetun tekstin.[4]
Gemenanumerot
Kirjainten ohella myös numerot voivat joskus esiintyä gemenamuotoisina, vaikka tavallisesti numerot muodoltaan ja kooltaan rinnastuvat pikemmin suuraakkosiin. Toisin kuin pienaakkosille, gemenanumeroille ei yleensä ole merkistöstandardeissa määritetty erillisiä merkkipaikkoja, vaan numeroiden mahdollinen gemenamaisuus on fontin ominaisuus.
Viitteet
- ↑ a b c d Jukka K. Korpela: Aakkoslajit: gemena ja versaali cs.tut.fi. 4.4.2004 (täydennetty 4.8.2004). Viitattu 1.11.2011.
- ↑ a b Itkonen, Markus: Typografian käsikirja, s. 21. Helsinki: RPS-yhtiöt, 2004. ISBN 953-5001-09-1.
- ↑ Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta HI1 Eurooppalainen ihminen. Internetix. Viitattu 19.4.2008.
- ↑ Karen Schriver: Dynamics in Document Design, s. 274. Wiley, 1996. ISBN 0-471-30636-3. en