Ero sivun ”Tutkija” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p r2.7.1) (Botti lisäsi: uk:Дослідник |
|||
| Rivi 6: | Rivi 6: | ||
== Urakehitys == |
== Urakehitys == |
||
Suomessa yliopistollinen tutkijanura on suunniteltu jaettavaksi neliportaiseksi. Ensimmäiselle portaalle kuuluvat väitöskirjaa tekevät nuoremmat tutkijat, toiselle väitelleet [[tutkijatohtori]] |
Suomessa yliopistollinen tutkijanura on suunniteltu jaettavaksi neliportaiseksi. Ensimmäiselle portaalle kuuluvat väitöskirjaa tekevät [[tohtorikoulutettava|tohtorikoulutettavat]] eli nuoremmat tutkijat, toiselle väitelleet [[tutkijatohtori|tutkijatohtorit]], kolmannelle [[yliopistonlehtori|yliopistonlehtorit]], ja neljännelle [[professori]]t ja tutkimusjohtajat. Kahdella ensimmäisellä portaalla tehtävät ovat pääasiassa määräaikaisia, kahdella jälkimmäisellä puolestaan pysyviä. Neliportaista järjestelmää käytetään (tilanne 2008) [[Helsingin yliopisto|Helsingin]] ja [[Oulun yliopisto]]issa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.helsinki.fi/ajankohtaista/uutisarkisto/4-2008/9-15-40-40.html | Nimeke=Tutkijan uralle neljä porrasta | Julkaisija=Helsingin yliopisto | Viitattu=11.4.2008}}</ref><ref name="HS"/> |
||
Etenkin yliopistoissa monet tutkijat pitävät myös luentoja tai antavat muuta opetusta. Useimmiten opetukselle käytettävä tuntimäärä on määritelty tutkijan velvollisuuksiin työsopimuksessa. |
Etenkin yliopistoissa monet tutkijat pitävät myös luentoja tai antavat muuta opetusta. Useimmiten opetukselle käytettävä tuntimäärä on määritelty tutkijan velvollisuuksiin työsopimuksessa. |
||
Tutkimuksen rahoitus voi tulla tutkijan edustaman laitoksen rahoituksesta, tai sitä voi erikseen hakea jostain rahastosta. Joskus myös yritykset rahoittavat tutkimusta. Erilaisten [[apuraha|apurahojen]] turvin työskentelemisestä ei ole aikaisemmin kertynyt [[eläke]]ttä eikä se edelleenkään tarjoa tavanomaista työntekijän sosiaaliturvaa, mikä on nähty ongelmallisena. Muita tutkijoiden urakehityksen haasteita ovat Suomessa mm. työsuhteiden epätyypillisyys, matalaksi koettu [[palkka]], kilpailu työpaikoista ja tutkimusrahoituksesta sekä naistutkijoiden miestutkijoita hitaampi urakehitys.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.acatiimi.fi/2005/5_05/5_05c.htm | Nimeke=Miksi ryhtyisin tutkijaksi? | Julkaisu=Acatiimi 2/05 | Viitattu=11.4.2008}}</ref> |
Tutkimuksen rahoitus voi tulla tutkijan edustaman laitoksen rahoituksesta, tai sitä voi erikseen hakea jostain rahastosta. Joskus myös yritykset rahoittavat tutkimusta. Erilaisten [[apuraha|apurahojen]] turvin työskentelemisestä ei ole aikaisemmin kertynyt [[eläke]]ttä eikä se edelleenkään tarjoa tavanomaista työntekijän sosiaaliturvaa, mikä on nähty ongelmallisena. Muita tutkijoiden urakehityksen haasteita ovat Suomessa mm. työsuhteiden epätyypillisyys, matalaksi koettu [[palkka]], kilpailu työpaikoista ja tutkimusrahoituksesta sekä naistutkijoiden miestutkijoita hitaampi urakehitys.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.acatiimi.fi/2005/5_05/5_05c.htm | Nimeke=Miksi ryhtyisin tutkijaksi? | Julkaisu=Acatiimi 2/05 | Viitattu=11.4.2008}}</ref> |
||
== Lähteet == |
== Lähteet == |
||
Versio 27. lokakuuta 2011 kello 23.17
Tutkija on Suomessa ammattinimike, ja tutkijan työnantaja on yleensä yliopisto, ammattikorkeakoulu, itsenäinen tutkimuslaitos tai suuryrityksen tutkimusosasto. Eräät tieteistä tai muista asioista kiinnostuneet maallikot käyttävä itsestään tätä termiä. Tieteen tai tutkimuksen harrastajia kutsutaankin joskus yleistermillä harrastajatutkija sekä joillakin laajemmin harrastetuilla aloilla erilaisilla tutkija-termin johdannaisilla (esimerkiksi sukututkija tai ufotutkija).
Koulutus
Ammattimaisena tutkijana toimimiseen vaaditaan yleensä tutkimusalalta tai sen lähialalta suoritettu ylempi korkeakoulututkinto, ja korkeimpiin tutkijanvirkoihin tohtorin tutkinto. Suomessa tutkimushenkilöstöä on kaikkiaan noin 80 000. Tutkijoista varsinainen tutkijankoulutus on noin 13 prosentilla. Tohtorintutkintoja suoritetaan vuosittain noin 1 500.[1]
Urakehitys
Suomessa yliopistollinen tutkijanura on suunniteltu jaettavaksi neliportaiseksi. Ensimmäiselle portaalle kuuluvat väitöskirjaa tekevät tohtorikoulutettavat eli nuoremmat tutkijat, toiselle väitelleet tutkijatohtorit, kolmannelle yliopistonlehtorit, ja neljännelle professorit ja tutkimusjohtajat. Kahdella ensimmäisellä portaalla tehtävät ovat pääasiassa määräaikaisia, kahdella jälkimmäisellä puolestaan pysyviä. Neliportaista järjestelmää käytetään (tilanne 2008) Helsingin ja Oulun yliopistoissa.[2][1]
Etenkin yliopistoissa monet tutkijat pitävät myös luentoja tai antavat muuta opetusta. Useimmiten opetukselle käytettävä tuntimäärä on määritelty tutkijan velvollisuuksiin työsopimuksessa.
Tutkimuksen rahoitus voi tulla tutkijan edustaman laitoksen rahoituksesta, tai sitä voi erikseen hakea jostain rahastosta. Joskus myös yritykset rahoittavat tutkimusta. Erilaisten apurahojen turvin työskentelemisestä ei ole aikaisemmin kertynyt eläkettä eikä se edelleenkään tarjoa tavanomaista työntekijän sosiaaliturvaa, mikä on nähty ongelmallisena. Muita tutkijoiden urakehityksen haasteita ovat Suomessa mm. työsuhteiden epätyypillisyys, matalaksi koettu palkka, kilpailu työpaikoista ja tutkimusrahoituksesta sekä naistutkijoiden miestutkijoita hitaampi urakehitys.[3]
Lähteet
- ↑ a b Liiten, Marjukka: Tutkijan uralle haetaan lisää potkua Helsingin sanomat. 4.4.2008. Viitattu 11.4.2008.
- ↑ Tutkijan uralle neljä porrasta Helsingin yliopisto. Viitattu 11.4.2008.
- ↑ Miksi ryhtyisin tutkijaksi? Acatiimi 2/05. Viitattu 11.4.2008.
Katso myös
- Hyvä tieteellinen käytäntö
- Näennäistiede
- Tiede
- Tutkimus
- Tutkimuseettinen neuvottelukunta
- Tutkimusvilppi
Kirjallisuutta
- Lempiäinen, Kirsti & Löytty, Olli & Kinnunen, Merja (toim.): Tutkijan kirja. Tampere: Vastapaino, 2008. ISBN 978-951-768-230-5.