Radioteleskooppi

Very Large Array on interferometrian avulla yhdistetty radioteleskooppiryhmä New Mexicossa Yhdysvalloissa.

Radioteleskooppi on radiotähtitieteessä käytettävä havaintoväline, joka eroaa perinteisestä optisesta kaukoputkesta havainnoimalla kohteita radiosäteilyn aallonpituuksilla ja käyttämällä aaltojen keräämiseen tavallisesti suurta paraboloidilautasantennia. Radioteleskoopit ovat tavallisesti hyvin suurikokoisia, koska radioaallot ovat huomattavasti valoa pidempiä. Usein pienehköjä radioteleskooppeja on yhdistetty toisiinsa interferometrian avulla, jolloin ne toimivat ikään kuin yhtenä suurena teleskooppina.

Tunnettuja radioteleskooppeja

Maailman suurin yksittäinen radioteleskooppi on Venäjällä sijaitseva RATAN-600, jossa on maan tasalla oleva rengasmainen 576 metrin läpimittainen antenni. Euroopan suurin radioteleskooppi on halkaisijaltaan 100 metriä ja sijaitsee Effelsbergissä Saksassa. Se oli maailman suurin täysin suunnattava radioteleskooppi, kunnes 100 × 110 metrin kokoinen Green Bank -teleskooppi otettiin käyttöön vuonna 2000. Suomen merkittävin radioteleskooppi sijaitsee Metsähovin radiotutkimusasemalla Kirkkonummella.

Tehokkain radioteleskooppi on Puerto Ricossa sijaitseva Arecibon radioteleskooppi, jonka 305 metriä halkaisijaltaan oleva antenni on rakennettu maaston luonnolliseen syvennykseen eikä se siten ole itsessään lainkaan ohjattavissa. Lautanen on muodoltaan pallomainen, jotta vastaanottimen asentoa voidaan muuttaa ottamaan vastaan lautasen heijastamia signaaleja noin 40 asteen levyisellä vyöhykkeellä zeniitin ympärillä.

Very Large Array (VLA) on New Mexicossa Yhdysvalloissa sijaitseva radioteleskooppiryhmä, jonka 27 kappaletta 25-metrisiä teleskooppeja on yhdistetty toisiinsa interferometrian avulla. Vielä suurempi ryhmä on Giant Meterwave Radio Telescope (GMRT) Intiassa, joka koostuu kolmestakymmenestä halkaisijaltaan 45-metrisestä teleskoopista 25 kilometrin suuruisella alueella. Pitkien aallonpituuksien tutkimista varten on Euroopassa suunnitteilla Low Frequency Array (LOFAR), jossa 25 000 pientä radioteleskooppia rakennetaan 350 kilometrin laajuiselle alueelle Alankomaihin ja Pohjois-Saksaan. Teleskooppien suunniteltu yhteispinta-ala olisi jopa neliökilometrin suuruinen.

Historia

1900-luvun alussa yritettiin havaita Auringon radiosäteilyä. Yritykset kuitenkin epäonnistuivat vastaanottimien alhaisen herkkyyden vuoksi. Kokeissa tutkittiin lisäksi pitkiä aallonpituuksia, jotka ionosfäärin vuoksi eivät pääse maanpinnalle saakka. Ensimmäiset havainnot tavaalta tulevasta radiosäteilystä tehtiin 1932, kun amerikkalainen insinööri Karl Jansky tutki ukkosen radioliikenteelle aiheuttamia häiriöitä 20.5 MHz:n taajudella(14.6 m).

Kirjallisuutta

• Tähtitieteen perusteet neljäs laitos;Hannu Karttunen, Karl Johan Donner. ISBN 952-5329-30-5. Ursa 2003

Aiheesta muualla

• Arecibon observatorion kotisivu
• Metsähovin observatorion kotisivu