Ero sivun ”James Wolfe” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p r2.6.5) (Botti lisäsi: my:ဝု, ဂျိမ်း |
|||
| Rivi 59: | Rivi 59: | ||
[[fr:James Wolfe]] |
[[fr:James Wolfe]] |
||
[[it:James Wolfe]] |
[[it:James Wolfe]] |
||
[[my:ဝု, ဂျိမ်း]] |
|||
[[ja:ジェームズ・ウルフ]] |
[[ja:ジェームズ・ウルフ]] |
||
[[no:James Wolfe]] |
[[no:James Wolfe]] |
||
Versio 24. lokakuuta 2011 kello 04.13
| James Wolfe | |
|---|---|
[[Tiedosto: |250px|]] |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. tammikuuta 1727 .svg){kind=small} Westerham, Kent, Ison-Britannian kuningaskunta |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
Ison-Britannian kuningaskunta (vuoteen 1759 asti) |
| Palvelusvuodet | -1759 |
| Sotilasarvo | Kenraalimajuri |
James Wolfe (2. tammikuuta 1727 Westerham, Kent, Ison-Britannian kuningaskunta – 13. syyskuuta 1759 Quebec, Uusi-Ranska) oli englantilainen kenraalimajuri, joka tunnetaan erityisesti ponnisteluistaan Siirtomaasodassa.[1][2]
Lapsuus
Wolfen vanhenpansa olivat kenraaliluutnantti Edward Wolfe ja Henrietta Thompson. He asuivat yhdessä Jamesin synnyin kaupungissa, Westerhamissa ja Greenwichissä, jonne perhe muutti 1738.[1] Vuonna 1740 Wolfe oli pyrkinyt vapaaehtoisena tutkimusmatkalle Kolumbiaan, mutta ei ollut päässyt mukaan sairauden takia. Wolfe liittyi armeijaan vain 14-vuotiaana.[2]
Sotilasura
Vuonna 1740 Wolfe oli toisen luokan luutnantti ensimmäisessä merijalkaväen rykmentissä, jossa hänen isänsä oli eversti. Hän ei kuitenkaan koskaan taistellut merijalkaväessa vaan vaihtoi 12.jalkaväki rykmenttiin ja matkasi Belgiaan. Yhden vuoden kuluttua, 16-vuotiaana Wolfe sai tulikasteensa Dettingen taistelussa Baijeria vastaan. Taistelun jälkeen Wolfesta tehtiin luutnantti. 1744 Wolfe palasi Englantiin 4.jalkaväki rykmentin kapteenina tukahduttamaan Prinssi Charles Edwarsin invaasion. Hän toimi myös vähän aikaa kenraaliluutnantti Henry Hawleyn adjutanttina. Tässä roolissa hän otti osaa muunmuassa Cullodenin taistelussa ja Laffeldtin taistelussa, jossa hän myös haavoittui. Kun Itävallan perimyssota loppui, Wolfe nimitettiin majuriksi 20.jalkaväki rykmentissä, jonka jälkeen hänet ja hänen rykmenttinsä sijoitettiin Glasgowiin,Skotlantiin. Siellä hän opetteli latinaa ja matematiikkaa. Vuonna 1750 hänestä tuli everstiluutnantti.[1]
Seitsenvuotinen sota
Wolfen ensimmäinen tehtävä Seitsenvuotisessa sodassa oli hyökätä Biskajanlahden kautta Ranskan Rochefortiin, jota pidetään yleisesti suurena epäonnistumisena, koska britit eivät edes yrittäneet mitäään. Tammikuussa 1758 Wolfe lähetettiin taistelemaan Nova Scotian Louisburgiin prikaatinkomentajana.[1]
Kuolema ja Quebecin valtaus
- Pääartikkeli: Quebecin taistelu (1759)
Quebecin taistelu käytiin 13. syyskuuta 1759 brittien ja ranskalaisten välillä.
Molempien osapuolten joukot olivat kokoontuneet yhteislaukaukseen. Wolfe sai osuman kolmesta luodista taistelun aikana ja hän kuoli minuuteissa. Hän kuoli vain 32-vuotiaana. 18. syyskuuta 1759 Quebec antautui ja pian perässä antautui myös Montreal ja koko Kanada oli Britannian armoilla.
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta James Wolfe Wikimedia Commonsissa
