Ero sivun ”Yhdysvaltain ilmaisku Libyaan” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
lippufix
Lamppis (keskustelu | muokkaukset)
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 15: Rivi 15:
| vahvuus1 =
| vahvuus1 =
| vahvuus2 =
| vahvuus2 =
| tappiot1 = 1 [[F-111 Aardvark]] hävittäjää, 2 kuollutta
| tappiot1 = 1 [[F-111 Aardvark]] hävittäjä, 2 kuollutta
| tappiot2 = 3-5 [[Iljušin Il-76]]<br>14 [[MiG-23]]<br>2 [[helikopteri]]a
| tappiot2 = 3-5 [[Iljušin Il-76]]<br>14 [[MiG-23]]<br>2 [[helikopteri]]a
| huomautus = 15 libyalaista siviiliä kuoli
| huomautus = 15 libyalaista siviiliä kuoli

Versio 22. lokakuuta 2011 kello 13.48

Yhdysvaltain ilmaisku Libyaan
F-111 Aardvark hävittäjä matkalla Libyaan
F-111 Aardvark hävittäjä matkalla Libyaan
Päivämäärä:

15. huhtikuuta 1986

Paikka:

Bengasi, Tripoli, Libya

Lopputulos:
Osapuolet

Yhdysvallat

Libya

Komentajat

Ronald Reagan

Muammar Gaddafi

Tappiot

1 F-111 Aardvark hävittäjä, 2 kuollutta

3-5 Iljušin Il-76
14 MiG-23
2 helikopteria

15 libyalaista siviiliä kuoli

Yhdysvaltain ilmaisku Libyaan, koodinimeltään Operaatio El Dorado Canyon, oli Yhdysvaltain ilma- ja merivoimien tekemä operaatio Tripolin ja Bengasin kaupungeissa 15. huhtikuuta vuonna 1986. Hyökkäys kesti noin 30 minuuttia ja siinä kuoli 15 libyalaista siviiliä ja Libyan johtaja Muammar Gaddafin ottotytär, minkä lisäksi kaksi hänen poikaansa loukkaantui.[1]

Tausta

Länsi-Berliinissä tapahtui 5. huhtikuuta vuonna 1986 noin 500 henkisessä diskossa pommi-isku, jossa kuoli kaksi amerikkalaista merijalkaväen sotilasta sekä yksi turkkilainen nainen. Yhdysvaltain tiedustelupalvelu piti täysin selvänä sitä, että Libya olisi järjestänyt terrori-iskut diskoon.[2]

24. maaliskuuta 1986 Yhdysvaltain laivasto ja ilmavoimat aloittivat Ison-Syrtin edustalla sotaharjoitukset, jolloin Libyan ilmavoimat tulittivat niitä.[1]

Yhdysvallat vastasi iskuun tulittamalla Libyan sotalaivoja sekä ohjustukikohtia. Yksi partioalus, jossa oli 150 merisotilasta, upposi.[1]

Isku

Hyökkäykseen osallistui kaksitoista F-111 Aardvark pommikonetta sekä kolme EF-111A Raven pommikonetta jotka nousivat 14. huhtikuuta ilmaan RAF:n Lakenheathin lentotukikohdasta Suffolkista samalla kun viisitoista A-6 Intruder, A-7 Corsair II ja F/A-18 Hornet lentokonetta lähti Upper Heyfordin lentotukikohdasta Oxfordshirestä, Englannista kohti Välimerta kiertäen Biskajanlahden suunnaten Yhdysvaltojen laivaston kolmelle lentotukialukselle USS Saratogalle, USS Americalle ja USS Coral Sealle jotka olivat ankkuroitu Isolle-Syrtille.[1]

Yhdysvaltain ilmavoimat aloittivat hyökkäyksen 15. päivän vastaisena yönä Libyan pääkaupunki Tripoliin ja satamakaupunki Bengasiin. Hyökkäykset olivat suunnattu Tripolissa Muammar Gaddafin päämajaan – Gaddafi itse selvisi iskusta loukkaantumatta[3] – sekä Al Azziyahin sotilastukikohtaan sekä sotilaslentokenttälle. Bengasissa kohteet olivat Beninan lentokenttä sekä Al Jamahiriyahin sotilastukikohta.[1]

Jälkipyykki

Libyan televisiossa esiintyva Gaddafi oli silminnähden järkyttynyt.Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan sai vahvan tuen kotimaassa iskusta Libyaan. Televisiossa esiintyvä Reagan sanoi "Gaddafin laskeneen meidän jäävän passiiviseksi mutta laskeneen väärin".[2]

Vaikka Reagan yritti saada eurooppalaisia liittolaisia taakseen, niin EY-parlamentti tuomitsi Libyan terrorismin, mutta vaati kohtuullisuutta Libyaa kohden [1]. Sekä arabivaltiot että itäblokki tuomitsivat iskut.[3]

Libyan virallisten tietojen mukaan hyökkäyksessä kuoli siviileita, lähinnä naisia ja lapsia, mutta Yhdysvaltain tietojen mukaan kohteet olivat sotilaalliset. [1]

Reagan sanoi olevansa valmis uusiin iskuihin ellei Libya lopettaisi hyökkäyksiä amerikkalaisten ja heidän omaisuuttaan vastaan maailmassa.[2]

Lähdeviitteet

  1. a b c d e f g Vuosikirja 86 USA:n hyökkäys kosto Libyan terrorille sivut 94-95KG Bertmark Kustannus Oy
  2. a b c Vuosikirja 86 Reaganilla vankka tuki kotimaassa sivu95 KG Bertmark Kustannus Oy
  3. a b Kronikka Suomen ja maailman tapahtumat 1900-1999 Yhdysvallat iskee Libyaan sivu 537 Weilin+Göös 1999 ISBN 951-35-6529-7