Ero sivun ”Äänitaide” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 6: | Rivi 6: | ||
Euroopassa erityisesti [[Berliini]] tunnetaan äänitaiteen keskuksena ja siellä [[Singuhr hörgalerie]], joka on vuodesta 1996 lähtien esitellyt äänitaidetta ainutlaatuisessa vanhassa kirkontornissa sijaitsevassa galleriatilassa. |
Euroopassa erityisesti [[Berliini]] tunnetaan äänitaiteen keskuksena ja siellä [[Singuhr hörgalerie]], joka on vuodesta 1996 lähtien esitellyt äänitaidetta ainutlaatuisessa vanhassa kirkontornissa sijaitsevassa galleriatilassa. |
||
Merkittävin äänitaiteen esittely Suomessa oli Turussa, Aboa Vetus & Ars Nova museossa 10.9.-30.10.2010 järjestetty Klangi-näyttely, joka esitteli teoksia seitsemältä ääntä installaatioidensa peruselementtinä käyttävää taiteilijaa. |
|||
Suomessa ääni- ja radiotaiteen edelläkävijänä on ollut [[Simo Alitalo]]. Alitalon ja äänitaiteilija [[Nigel Helyer]]in installaatio ”Transit of Venus” oli esillä [[Kiasma]]ssa 1999 ja Alitalon installaatio ”Kuulumisia” oli esillä [[Kluuvin galleria]]ssa 2008. |
Suomessa ääni- ja radiotaiteen edelläkävijänä on ollut [[Simo Alitalo]], joka oli myös yksi Klangi-näyttelyn kuraattoreista ja taiteilijoista. |
||
Alitalon ja äänitaiteilija [[Nigel Helyer]]in installaatio ”Transit of Venus” oli esillä [[Kiasma]]ssa 1999 ja Alitalon installaatio ”Kuulumisia” oli esillä [[Kluuvin galleria]]ssa 2008. |
|||
Turun kulttuuripääkaupunkivuonna 2011 Suomen Akustisen Ekologian Seura järjesti Turussa kuuntelemiseen ja äänitaiteeseen liittyvien taidetapahtumien kokonaisuuden nimeltä "Turku kuuntelee", jonka taiteellisesta suunnittelusta Alitalo vastasi. |
|||
<gallery> |
<gallery> |
||
Image:DallasPublicLibrary Textured Screen.jpg|Harry Bertoia, Textured Screen, 1954 |
Image:DallasPublicLibrary Textured Screen.jpg|Harry Bertoia, Textured Screen, 1954 |
||
Rivi 26: | Rivi 27: | ||
*[http://www.singuhr.de Singuhr hörgalerie] |
*[http://www.singuhr.de Singuhr hörgalerie] |
||
*[http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Akustisia+muotoja+ajassa+ja+tilassa/HS20080920SI1KU0578j Helsingin Sanomat: Akustisia muotoja tilassa ja ajassa. Timo Valjakka, 2008] |
*[http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Akustisia+muotoja+ajassa+ja+tilassa/HS20080920SI1KU0578j Helsingin Sanomat: Akustisia muotoja tilassa ja ajassa. Timo Valjakka, 2008] |
||
*[http://www.aboavetusarsnova.fi/fi/nayttelyt/klangi] |
|||
{{tynkä/Taide}} |
{{tynkä/Taide}} |
||
Versio 20. lokakuuta 2011 kello 11.18
Äänitaide on nykytaidetta, jossa keskeisellä sijalla ovat erilaiset ääneen, kuulemiseen ja kuuntelemiseen liittyvät kysymyksenasettelut. Äänitaide on perusluonteeltaan poikkitaiteellista ja mediataidetta – äänitysteknologian kehityksellä on ollut merkittävä osuus äänitaiteen kehityksessä.
Äänitaide pohtii akustiikkaan, psykoakustiikkaan, ääniympäristöihin ja äänen luokitteluun liittyviä kysymyksiä kuten sitä, minkälaiset äänet ovat meistä miellyttäviä tai mitä melu oikeastaan on. Ääniteokset voivat olla puhtaasti ääniteoksia ilman mitään visuaalista osaa tai ne voivat olla erilaisia installaatioita tai veistoksia. Radiotaide erotetaan nykyään yleensä omaksi erityiseksi äänitaiteen ryhmäkseen. Kokeellinen musiikki tulee usein hyvin lähelle äänitaidetta eikä selvää eroa niiden välille voida aina tehdä. John Cage luetaan säveltäjäksi, mutta monet äänitaiteilijat pitävät häntä tärkeänä esikuvanaan.
Äänitaiteen edelläkävijöiksi luetaan erityisesti italialaiset futuristit kuten Luigi Russolo ja Filippo Tommaso Marinetti sekä dadaistien ja surrealistien ääniteokset. Varhaisiin äänitaiteen tekijöihin luetaan myös Tristan Tzara ja Kurt Schwitters.
Euroopassa erityisesti Berliini tunnetaan äänitaiteen keskuksena ja siellä Singuhr hörgalerie, joka on vuodesta 1996 lähtien esitellyt äänitaidetta ainutlaatuisessa vanhassa kirkontornissa sijaitsevassa galleriatilassa. Merkittävin äänitaiteen esittely Suomessa oli Turussa, Aboa Vetus & Ars Nova museossa 10.9.-30.10.2010 järjestetty Klangi-näyttely, joka esitteli teoksia seitsemältä ääntä installaatioidensa peruselementtinä käyttävää taiteilijaa. Suomessa ääni- ja radiotaiteen edelläkävijänä on ollut Simo Alitalo, joka oli myös yksi Klangi-näyttelyn kuraattoreista ja taiteilijoista. Alitalon ja äänitaiteilija Nigel Helyerin installaatio ”Transit of Venus” oli esillä Kiasmassa 1999 ja Alitalon installaatio ”Kuulumisia” oli esillä Kluuvin galleriassa 2008. Turun kulttuuripääkaupunkivuonna 2011 Suomen Akustisen Ekologian Seura järjesti Turussa kuuntelemiseen ja äänitaiteeseen liittyvien taidetapahtumien kokonaisuuden nimeltä "Turku kuuntelee", jonka taiteellisesta suunnittelusta Alitalo vastasi.
-
Harry Bertoia, Textured Screen, 1954
-
Panopticon: The Singing Ringing Tree
-
The Blackpool High Tide Organ
-
The Cristal Baschet
-
Yuri Landman, Moodswinger, 2006
-
2 electrocardiophones & electroencephalophone
-
Bašić's sea organ
Lähteet
- What is Sound Art? by N.B. Aldrich, August, 2003.
- GUARDIAN: Prick up your ears, Stephen Poole on sound art Saturday November 17, 2001
- Aesthetical Issues of Sound Art by Paul Panhuysen, 2000
- The Art of Noise by David Toop, Tate Online, Issue 3, Spring 2005
- Singuhr hörgalerie
- Helsingin Sanomat: Akustisia muotoja tilassa ja ajassa. Timo Valjakka, 2008
- [1]