Ero sivun ”Tukipilarikirkko” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
IA (keskustelu | muokkaukset) pEi muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 2: | Rivi 2: | ||
'''Tukipilarikirkko''' oli yleinen puukirkkotyyppi [[Pohjanmaa]]lla 1600–luvulla. Yksittäisiä tukipilarikirkkoja on rakennettu myös muualle Suomeen sekä Pohjois-Ruotsiin. |
'''Tukipilarikirkko''' oli yleinen puukirkkotyyppi [[Pohjanmaa]]lla 1600–luvulla. Yksittäisiä tukipilarikirkkoja on rakennettu myös muualle Suomeen sekä Pohjois-Ruotsiin. |
||
Rakenteellisesti tukipilarikirkko on [[pitkäkirkko]]tyyppi, jossa seinähirsien jatkoskohdat on sijoitettu onttojen tukipilarien sisään. Pilarit näkyvät ulkonemina kirkkojen ulko- ja sisäseinissä. Yleensä pilareita on ollut yksi tai kaksi molemmilla pitkittäisseinillä, suurimmassa säilyneessä tukipilarikirkossa [[Tornion kirkko|Tornion kirkossa]] kolme. Kirkkojen länsipäädyssä, kirkkoon kiinni salvottuna, on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta suippohuppuinen torni. Tavallisesti torniin ei ole sijoitettu kirkonkelloja, vaan [[kellotapuli]] on rakennettu erilliseksi.<ref name="rakper">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.rakennusperinto.fi/rakennusperintomme/artikkelit/fi_FI/Tukipilarikirkot/ | Nimeke = Tukipilarikirkko on suomalainen erikoisuus | Tekijä = Knapas, Marja Terttu |
Rakenteellisesti tukipilarikirkko on [[pitkäkirkko]]tyyppi, jossa seinähirsien jatkoskohdat on sijoitettu onttojen tukipilarien sisään. Pilarit näkyvät ulkonemina kirkkojen ulko- ja sisäseinissä. Yleensä pilareita on ollut yksi tai kaksi molemmilla pitkittäisseinillä, suurimmassa säilyneessä tukipilarikirkossa [[Tornion kirkko|Tornion kirkossa]] kolme. Kirkkojen länsipäädyssä, kirkkoon kiinni salvottuna, on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta suippohuppuinen torni. Tavallisesti torniin ei ole sijoitettu kirkonkelloja, vaan [[kellotapuli]] on rakennettu erilliseksi.<ref name="rakper">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.rakennusperinto.fi/rakennusperintomme/artikkelit/fi_FI/Tukipilarikirkot/ | Nimeke = Tukipilarikirkko on suomalainen erikoisuus | Tekijä = Knapas, Marja Terttu | Julkaisu = Rakennusperintö.fi | Ajankohta = 16.8.2006 |Julkaisija = Ympäristöministeriö ja museovirasto | Viitattu = 6.6.2009}}</ref> Tukipilarikirkko vaikuttaisi olevan pelkästään suomalainen ja erityisesti pohjoissuomalainen rakennetyyppi<ref name="pihkala"/>. |
||
Tukipilarikirkkoja on rakennettu kaikkiaan satakunta, joista kaksitoista on säilynyt.<ref name="pihkala">Kirkkohallituksen yliarkkitehti Antti Pihkalan luento Euroopan rakennusperintöpäivänä 9.9.2011 Oulussa</ref> Vanhin säilyneistä on [[1627]] valmistunut [[Vöyrin puukirkko|Vöyrin kirkko]], joka on kuitenkin laajennettu ristikirkoksi vuonna 1777.<ref name="rakper"/> [[Muhoksen kirkko]], joka on rakennettu 1634, on säilynyt lähes alkuperäisessä muodossaan.<ref name="muhossrk">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.evl.fi/srk/muhos/tilat_kirkko.htm | Nimeke = Seurakunnan kirkko |
Tukipilarikirkkoja on rakennettu kaikkiaan satakunta, joista kaksitoista on säilynyt.<ref name="pihkala">Kirkkohallituksen yliarkkitehti Antti Pihkalan luento Euroopan rakennusperintöpäivänä 9.9.2011 Oulussa</ref> Vanhin säilyneistä on [[1627]] valmistunut [[Vöyrin puukirkko|Vöyrin kirkko]], joka on kuitenkin laajennettu ristikirkoksi vuonna 1777.<ref name="rakper"/> [[Muhoksen kirkko]], joka on rakennettu 1634, on säilynyt lähes alkuperäisessä muodossaan.<ref name="muhossrk">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.evl.fi/srk/muhos/tilat_kirkko.htm | Nimeke = Seurakunnan kirkko | Julkaisija = Muhoksen seurakunta | Viitattu = 6.6.2009}}</ref> Suuri osa tukipilarikirkoista on hävinnyt joko tulipaloissa tai purettuina uuden tieltä. Hävinneistä kirkoista mainittakoon mm. [[Oulun tuomiokirkko|Oulun]], [[Iin kirkko|Iin]], [[Hailuodon_vanha_kirkko|Hailuodon]] ja [[Saloisten kirkko|Saloisten]] kirkot.<ref name="pihkala"/> |
||
Tukipilarikirkkoja koskeva tutkimus on lähinnä taidehistorian näkökulmasta tehtyä.<ref name="pihkala"/> Vanhin ja laajin tutkimus on [[Lars Pettersson]]in kirjoittama ja Suomen muinaismuistoyhdistyksen 1987 kustantama Templum Saloense: pohjalaisen tukipilarikirkon arvoitus. Rakennustekniseltä kannalta tukipilarikirkkoja on tutkinut japanilainen arkkitehti [[Akira Takeuchi]] väitöskirjassaan, joka on tarkastettu Tokiossa 2008 ja joka on ilmestynyt myös kirjana, toistaiseksi vain japaniksi. Hänen mukaansa suomalainen tukipilaritekniikka on ainutlaatuista.<ref name="hp">{{Lehtiviite | Tekijä =Hannu Pöppönen| Otsikko =Japanilaisarkkitehti ihastui puukirkkoihin| Julkaisu =Helsingin Sanomat| Ajankohta = 24.7.2010|Sivut =C3}}</ref> Vähäistä suomalaista rakenteellista tutkimusta edustaa Antti Haikalan 2010 Aalto-yliopiston Rakennustekniikan laitoksella esittelemä diplomityö Suomalaisten tukipilarikirkkojen rakenteellinen toiminta ja korjaustavat. Siitä ilmenee mm. että tukipilaria ei ole konstruoitu vain lyhyiden seinähirsien jatkamista varten, vaan se on osa isompaa rakennetta, johon kuuluvat myös kirkkolaivan poikkihirret sekä sivuseinien suuntaiset jalasorret.<ref name="pihkala"/> |
Tukipilarikirkkoja koskeva tutkimus on lähinnä taidehistorian näkökulmasta tehtyä.<ref name="pihkala"/> Vanhin ja laajin tutkimus on [[Lars Pettersson]]in kirjoittama ja Suomen muinaismuistoyhdistyksen 1987 kustantama ''Templum Saloense: pohjalaisen tukipilarikirkon arvoitus''. Rakennustekniseltä kannalta tukipilarikirkkoja on tutkinut japanilainen arkkitehti [[Akira Takeuchi]] väitöskirjassaan, joka on tarkastettu Tokiossa 2008 ja joka on ilmestynyt myös kirjana, toistaiseksi vain japaniksi. Hänen mukaansa suomalainen tukipilaritekniikka on ainutlaatuista.<ref name="hp">{{Lehtiviite | Tekijä =Hannu Pöppönen| Otsikko =Japanilaisarkkitehti ihastui puukirkkoihin| Julkaisu =Helsingin Sanomat| Ajankohta = 24.7.2010|Sivut =C3}}</ref> Vähäistä suomalaista rakenteellista tutkimusta edustaa Antti Haikalan 2010 Aalto-yliopiston Rakennustekniikan laitoksella esittelemä diplomityö Suomalaisten tukipilarikirkkojen rakenteellinen toiminta ja korjaustavat. Siitä ilmenee mm. että tukipilaria ei ole konstruoitu vain lyhyiden seinähirsien jatkamista varten, vaan se on osa isompaa rakennetta, johon kuuluvat myös kirkkolaivan poikkihirret sekä sivuseinien suuntaiset jalasorret.<ref name="pihkala"/> |
||
== Säilyneitä tukipilarikirkkoja == |
== Säilyneitä tukipilarikirkkoja == |
||
Versio 16. lokakuuta 2011 kello 14.01
Tukipilarikirkko oli yleinen puukirkkotyyppi Pohjanmaalla 1600–luvulla. Yksittäisiä tukipilarikirkkoja on rakennettu myös muualle Suomeen sekä Pohjois-Ruotsiin.
Rakenteellisesti tukipilarikirkko on pitkäkirkkotyyppi, jossa seinähirsien jatkoskohdat on sijoitettu onttojen tukipilarien sisään. Pilarit näkyvät ulkonemina kirkkojen ulko- ja sisäseinissä. Yleensä pilareita on ollut yksi tai kaksi molemmilla pitkittäisseinillä, suurimmassa säilyneessä tukipilarikirkossa Tornion kirkossa kolme. Kirkkojen länsipäädyssä, kirkkoon kiinni salvottuna, on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta suippohuppuinen torni. Tavallisesti torniin ei ole sijoitettu kirkonkelloja, vaan kellotapuli on rakennettu erilliseksi.[1] Tukipilarikirkko vaikuttaisi olevan pelkästään suomalainen ja erityisesti pohjoissuomalainen rakennetyyppi[2].
Tukipilarikirkkoja on rakennettu kaikkiaan satakunta, joista kaksitoista on säilynyt.[2] Vanhin säilyneistä on 1627 valmistunut Vöyrin kirkko, joka on kuitenkin laajennettu ristikirkoksi vuonna 1777.[1] Muhoksen kirkko, joka on rakennettu 1634, on säilynyt lähes alkuperäisessä muodossaan.[3] Suuri osa tukipilarikirkoista on hävinnyt joko tulipaloissa tai purettuina uuden tieltä. Hävinneistä kirkoista mainittakoon mm. Oulun, Iin, Hailuodon ja Saloisten kirkot.[2]
Tukipilarikirkkoja koskeva tutkimus on lähinnä taidehistorian näkökulmasta tehtyä.[2] Vanhin ja laajin tutkimus on Lars Petterssonin kirjoittama ja Suomen muinaismuistoyhdistyksen 1987 kustantama Templum Saloense: pohjalaisen tukipilarikirkon arvoitus. Rakennustekniseltä kannalta tukipilarikirkkoja on tutkinut japanilainen arkkitehti Akira Takeuchi väitöskirjassaan, joka on tarkastettu Tokiossa 2008 ja joka on ilmestynyt myös kirjana, toistaiseksi vain japaniksi. Hänen mukaansa suomalainen tukipilaritekniikka on ainutlaatuista.[4] Vähäistä suomalaista rakenteellista tutkimusta edustaa Antti Haikalan 2010 Aalto-yliopiston Rakennustekniikan laitoksella esittelemä diplomityö Suomalaisten tukipilarikirkkojen rakenteellinen toiminta ja korjaustavat. Siitä ilmenee mm. että tukipilaria ei ole konstruoitu vain lyhyiden seinähirsien jatkamista varten, vaan se on osa isompaa rakennetta, johon kuuluvat myös kirkkolaivan poikkihirret sekä sivuseinien suuntaiset jalasorret.[2]
Säilyneitä tukipilarikirkkoja
- Vöyrin kirkko – 1627 (laajennettu ristikirkoksi 1777)
- Muhoksen kirkko – 1634
- Tornion kirkko – 1686
- Tervolan vanha kirkko – 1687
- Sodankylän vanha kirkko – 1689
- Kempeleen vanha kirkko – 1691
- Kristiinankaupungin Ulrika Eleonoran kirkko – 1700
- Jukkasjärven kirkko (Ruotsin Norrbottenissa) – 1726
- Alastaron kirkko – 1751 (siirretty 1841 Loimaalta)
- Utajärven kirkko –1762
- Temmeksen kirkko – 1767
- Ullavan kirkko – 1783
Lähteet
- ↑ a b Knapas, Marja Terttu: Tukipilarikirkko on suomalainen erikoisuus Rakennusperintö.fi. 16.8.2006. Ympäristöministeriö ja museovirasto. Viitattu 6.6.2009.
- ↑ a b c d e Kirkkohallituksen yliarkkitehti Antti Pihkalan luento Euroopan rakennusperintöpäivänä 9.9.2011 Oulussa
- ↑ Seurakunnan kirkko Muhoksen seurakunta. Viitattu 6.6.2009.
- ↑ Hannu Pöppönen: Japanilaisarkkitehti ihastui puukirkkoihin. Helsingin Sanomat, 24.7.2010, s. C3.