Demoni

Baphomet

Demoni eli daimoni (m.kreik. δαίμων, daímōn) oli antiikin kreikkalaisilla mm. Homeroksen mukaan jumaluusolento, joka oli ihmisen kaksoisolento tai suojelushenki. Sokrates kertoi, että hänellä on oma daimonion, joka antoi hänelle neuvoja.

Myöhemmin demoneista tuli alempien jumalolentojen yleisnimi. Antiikin lopulla ja kristinuskossa ja sen värittämässä länsimaisessa noituudessa demoni tuli merkitsemään riivaajia ja pahoja henkiä. Platonin oppilas Ksenokrates määritteli demonit viimein pahoiksi henkiolennoiksi. Kristillisessä yhteydessä Saatanan alaisuuteen sijoittuneille on kehittynyt selkeitä persoonallisuuksia nimineen, arvojärjestyksineen ja tehtävineen. Kristityt kehittivät demonin tilalle oman suojelusolennon, enkelin, antaen alkuperäiselle negatiivisen kuvan. Demoni -sanaa käytetään usein myös muiden kuin kristillisten tai länsimaisten uskomusjärjestelmien pahoista henkiolennoista, tai usein virheellisesti pakanallisista jumalista. Japanilaisessa kulttuurissa demoni-nimitystä on käytetty hyvistä tai pahoista henkiolennoista, jotka saattavat asustaa esim. esineissä ja luonnonpaikoissa. Teologiassa ja okkultismissa demoneja koskevia oppeja kutsutaan demonologiaksi.

Juutalainen käsitys

Talmudin mukaan demoneita on olemassa 7 405 926 kappaletta.

Katso myös

• Demonologia
• Enkeli
• Incubus
• Manaus
• Oni
• Piru
• Saatana
• Succubus

Lähteet

• Skepsis: Demoni
• Enkelit ja demonit

Aiheesta muualla

• Tuija Jatakari: Antiikin filosofien daimon-oppi - Thaleesta keskiplatonisteihin. (PDF)