Ero sivun ”Bagvalin kieli” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
lähteen antama muoto |
p r2.7.1) (Botti lisäsi: mk:Багвалалски јазик |
||
| Rivi 35: | Rivi 35: | ||
[[en:Bagvalal language]] |
[[en:Bagvalal language]] |
||
[[fr:Bagwalal]] |
[[fr:Bagwalal]] |
||
[[mk:Багвалалски јазик]] |
|||
[[pl:Język bagulalski]] |
[[pl:Język bagulalski]] |
||
[[ru:Багвалинский язык]] |
[[ru:Багвалинский язык]] |
||
Versio 29. syyskuuta 2011 kello 11.58
| Bagval | |
|---|---|
| Oma nimi | багвалазул мицIцIи, bagvalazul mic’c’i |
| Muu nimi | Kvanada |
| Tiedot | |
| Alue | Dagestan |
| Virallinen kieli | - |
| Puhujia | 5 000 – 6 000 |
| Sija | ei sadan suurimman joukossa |
| Kirjaimisto | - |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | dagestanilaiset kielet |
| Kieliryhmä |
avaarilaiskielet andilaiset kielet |
| ISO 639-3 | kva |
Bagvalin kieli (bagvaliksi багвалазул мицIцIи,[1] bagvalazul mic’c’i) on bagvalien puhuma dagestanilainen kieli. Sitä puhutaan Venäjällä Dagestanin tasavallan Tsumadan piirin muutamissa kylissä Andijskoje Koisu -joen vasemmalla rannalla. Bagvaleja on muuttanut myös Dagestanin tasangon uudiskyliin sekä tasavallaan kaupunkeihin ja muualle Venäjälle. Bagvalit nimittävät itseään ja kieltään kotikyliensä mukaan. Yhteinen nimitys bagvalal on peräisin avaarin kielestä.[2]
1990-luvulla bagvaleja arvioitiin olleen 5–6 tuhatta henkeä.[3] Venäjän vuoden 2002 väestönlaskennassa rekisteröitiin kuitenkin vain 57 bagvalin puhujaa.[4] Väestönlaskennan tulosten perusteella lähes kaikki bagvalit pitävät itseään etnisesti ja kielellisesti avaareina.[5]
Bagval kuuluu dagestanilaisten kielten avaarilaisen ryhmän andilaiseen alaryhmään. Kieli jakautuu kolmeen paikallismurteista koostuvaan murreryhmään.[6] Läheisimmät sukukielet ovat tindi ja tšamal. Bagval toimii kieliyhteisön suullisen kanssakäymisen välineenä. Sivistyskielinään puhujat käyttävät avaaria ja venäjää.[2]
Lähteet
- ↑ Jazyki narodov SSSR: iberijsko-kavkazskije jazyki, s. 351. Moskva: Nauka, 1967.
- ↑ a b Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom I, s. 136. Moskva: Nauka, 1997. ISBN 5-02-011237-2.
- ↑ Krasnaja kniga jazykov Rossijskoi Federatsii, s. 64. Moskva: Academia, 1994. ISBN 5-87444-018-6.
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.4. Rasprostranjonnost vladenija jazykami (krome russkogo). perepis2002.ru. Viitattu 23.2.2009. (venäjäksi)
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.1. Natsionalnyi sostav naselenija. perepis2002.ru. Viitattu 23.2.2009. (venäjäksi)
- ↑ Jazyki mira: Kavkazskije jazyki, s. 291. Moskva: Academia, 1999. ISBN 5-87444-079-8.