Ero sivun ”Gimli Glider” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Aiheesta muualla. |
p r2.6.5) (Botti muokkasi: en:Air Canada Flight 143 |
||
| Rivi 94: | Rivi 94: | ||
[[da:Gimli Glider]] |
[[da:Gimli Glider]] |
||
[[de:Air-Canada-Flug 143]] |
[[de:Air-Canada-Flug 143]] |
||
[[en: |
[[en:Air Canada Flight 143]] |
||
[[fr:Planeur de Gimli]] |
[[fr:Planeur de Gimli]] |
||
[[it:Volo Air Canada 143]] |
[[it:Volo Air Canada 143]] |
||
Versio 26. syyskuuta 2011 kello 01.12
| Gimli Glider | |
|---|---|
 |
|
| Yhteenveto | |
| Lentokone |
Nimellä Gimli Glider ("Gimlin purjekone") tunnetaan yksi ilmailuhistorian "läheltä piti" -tilanteista. 23. heinäkuuta 1983 Air Canadan lennolta 143 (Boeing 767-200, rekisteritunnus C-GAUN) loppui polttoaine 12 000 metrin korkeudessa suurin piirtein puolimatkassa Montrealista Edmontoniin. Koneen miehistö teki onnistuneen pakkolaskun Gimlin entisen lentotukikohdan kiitotielle Manitobaan.
Historia
Tankkausvirhe
Boeing 767 -koneissa tankkauksessa käytetään yleensa FQIS-järjestelmää (Fuel Quantity Information System Processor), joka huolehtii polttoainepumpuista ja raportoi tiedot polttoaineen määrästä lentäjille. Lennon 143 tapauksessa järjestelmä oli kuitenkin epäkunnossa.[1] Myöhemmissä tutkimuksissa järjestelmässä ilmeni puutteellinen juotos.[2]
Teknisen vian lisäksi tapahtui inhimillisiä virheitä. Turmakone oli ensimmäinen Air Canadan B767, jossa polttoainemittari näytti polttoainemäärän kilogrammoissa. Vanhemmissa koneissa oli paunamääräiset polttoainemittarit. Koneen lentäjä teki erehdyksessä muunnoksen litroista paunoihin käyttäen muunnoskerrointa 1,77, kun olisi pitänyt laskea litroista kilogrammoihin, jolloin kertoimen olisi pitänyt olla 0,8. Virheellisen laskelman takia koneen tietokoneeseen syötettiin lukema 20 400. Tällä lentäjät tarkoittivat 20 400 paunaa, mutta tietokone tulkitsi lukeman kilogrammoiksi. Todellisuudessa koneen tankeissa oli vain 9 144 kg kerosiinia.[3]
Sekä lentäjät että tankkauksesta huolehtinut henkilö tekivät jokainen saman laskuvirheen. Näin kolminkertaisen tarkistuksen jälkeen polttoainemäärä hyväksyttiin "oikeaksi", ja kone nousi Montrealista ja suuntasi välilaskupaikalleen Ottawaan, mistä koneen oli määrä polttoainetäydennyksen jälkeen lentää Edmontoniin.[2]
Polttoaineen loppuminen
41 000 jalan korkeudessa (12 500 metriä) Red Laken yläpuolella, Ontariossa varoitusjärjestelmä ilmoitti ongelmista koneen vasemman siiven tankeissa. Lentäjät olettivat, että pumpussa oli toimintahäiriö, ja katkaisivat siitä virran. Tankit ovat siiven kärjessä, joten polttoaine olisi valunut moottoriin myös painovoimaisesti. Tietokone ilmoitti saamiensa virheellisten tietojen mukaisesti polttoainetta olevan edelleen runsaasti jäljellä. Pian vasen moottori kuitenkin pysähtyi, ja lentäjät valmistutuivat tuomaan koneen alas yhden moottorin avulla lähimmälle liikennekoneiden käyttämälle kentälle (Winnipegiin).[1]
Pian tämän jälkeen, kun lentäjät olivat ilmoittaneet Winnipegiin tulevasta hätälaskusta, ohjaamossa kuului uusi hätäsignaali: pitkä "pong"-ääni, joka tarkoitti kaikkien moottoreiden pysähtyneen.
B767 on varustettu lasiohjaamolla: Siinä perinteiset mittarit on korvattu elektronisin näyttöruuduin. Moottorien sammuttua ohjaamo, kuten luonnollisesti myös matkustamo, pimenee. Moottorit tuottavat käyttöenergian myös koneen hydrauliikalle, jota ilman B767:n kokoista konetta on mahdotonta lentää. Matkustajakoneet on kuitenkin varustettu hätäturbiinilla, joka tuottaa riittävästi energiaa, jotta kone pysyy hallinnassa. Tämä niin sanottu RAT-turbiini ponnahtaa koneen kyljestä automaattisesti, jos sitä tarvitaan.[1]
Laskeutuminen
Lentäjät alkoivat etsiä koneen hätätapauskäsikirjasta ohjeita, miten tulisi menetellä, jos molemmat moottorit sammuvat. Tällaista ohjetta ei ollut, eikä vastaavaa ollut aikaisemmin yritetty edes simulaatiossa.
Kapteeni Robert (Bob) Pearson ohjasi konetta ja perämies Maurice Quintal teki laskelmia siitä, riittäisivätkö koneen nopeus ja lentokorkeus Winnipegiin asti. Pian hän ja Winnipegin lennonjohto olivat yhtä mieltä asiasta: Lento 143 ei voisi päästä Winnipegiin.
Quintal valitsi kohteeksi Kanadan kuninkaallisten ilmavoimien tukikohdan Gimlissä. Quintal ei tiennyt, että hänen entinen palveluspaikkansa oli muutettu yleisilmailukentäksi sekä sen toinen kiitotie suljettu ja muutettu moottoriradaksi. Kyseisenä päivänä kentällä ajettiin kilpaa.[1]
Koneen päälaskutelineet saatiin pudotettua alas painovoimaisesti, mutta ilmanvastuksen vuoksi nokkateline tuli vain osittain alas eikä lukittunut ala-asentoonsa. Koneen laskeuduttua kapteeni Pearson "seisoi jarruilla" lyhyen kiitotien vuoksi, ja kaksi koneen renkaista räjähtivät. Lukittumaton nokkateline painui takaisin yläasentoonsa ja loppumatkan kone liukui nokka kiitotiessä kiinni[4][3]. Lopulta kone pysähtyi aiheuttamatta vaaraa maassa olleille kilpailijoille ja yleisölle.
Lennon 61 matkustajasta ja miehistön 8 jäsenestä yksikään ei loukkaantunut vakavasti. Onnistuneesta hätälaskusta oli pitkälti kiittäminen Pearsonin laajaa purjelentokokemusta.[1]
Tapauksen ironiaa oli, että Winnipegistä avuksi lähetettyjen mekaanikkojen autosta loppui polttoaine matkalla Gimliin.[1] Heidät poimi kyytiinsä toinen auto.
Onnettomuuden jälkeen
Koneen saamat vähäiset vauriot korjattiin Gimlissä ja kone lensi pois Gimlistä kahden päivän kuluttua.[1][2] Lopullisten korjausten jälkeen kone oli normaalilla reittilennollaan jo saman viikon lopulla.
Tapauksen jälkeen molempien moottoreiden menettämistä testattiin simulaatioissa. Kukaan ei onnistunut ensiyrityksellä suorittamaan onnistunutta pakkolaskua.
Vuonna 1985 Kansainvälinen ilmailujärjestö Fédération Aéronautique Internationale palkitsi molemmat lentäjät poikkeuksellisesta ilmailutaidosta Diploma for Outstanding Airmanship'illä.
"Gimli Glider" (C-GAUN) pysyi liikenteessä aina tammikuuhun 2008 asti, kunnes se siirtyi eläkkeelle Mojaven aavikolle.[2]
Gimli Gliderin tapauksesta on kirjoitettu kirja (William and Marilyn Hoffer: Freefall: From 41,000 Feet to Zero – a True Story (ISBN 0-671-69689-0)) sekä filmattu tv-elokuva Falling from the Sky: Flight 174
Vastaavia tapahtumia
Air Transatin lento 236 (Airbus A330) ja Hapag-Lloydin lento 3378 (Airbus A310) ovat myöhemmin laskeutuneet ilman polttoainetta. Kummassakaan tapauksessa yksikään koneessa ollut ei loukkaantunut vakavasti.
Lähteet
- ↑ a b c d e f g Wade H. Nelson: The Gimli Glider 1997. Soaring Magazine. Viitattu 28.8.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d Famous Gimli Glider retired from Air Canada service 24.1.2008. canada.com. Viitattu 28.8.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Accident description Aviation Safety Network. Viitattu 28.8.2011. (englanniksi), (ranskaksi), (hollanniksi), (saksaksi), (espanjaksi)
- ↑ Hero pilot is guest for Gimli Glider 25th anniversary CBC. Viitattu 28.8.2011. (englanniksi)
Aiheesta muualla
- Alan Bellows: The Gimli Glider 12.11.2007. DamnInteresting.com. (englanniksi)
- 'Gimli Glider' lands without fuel 29.07.1983. CBC. (englanniksi)
- Valokuva turmasta. JetPhotos.Net. (englanniksi)
- Gimli Glider Mojaven aavikolla Airliners.net. (englanniksi)