Ero sivun ”Lyhytkarvainen saksanseisoja” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p r2.7.2) (Botti muokkasi: it:Cane da ferma tedesco a pelo corto |
→Lähteet: fix |
||
| Rivi 39: | Rivi 39: | ||
==Lähteet== |
==Lähteet== |
||
http://www.koirat.com/rodut/lyhytkarvainen+saksanseisoja |
* [http://www.koirat.com/rodut/lyhytkarvainen+saksanseisoja Koirat.com] |
||
http://www.lemmikkilinkit.com/foorumi/index.php?topic=375.0 |
* [http://www.lemmikkilinkit.com/foorumi/index.php?topic=375.0 Lemmikkilinkit.com] |
||
{{Tynkä/Nisäkäs}} |
{{Tynkä/Nisäkäs}} |
||
| Rivi 63: | Rivi 63: | ||
[[ro:Brac german]] |
[[ro:Brac german]] |
||
[[ru:Курцхаар]] |
[[ru:Курцхаар]] |
||
[[sk:Nemecký krátkosrstý stavač]] |
[[sk:Nemecký krátkosrstý stavač]] |
||
[[sv:Korthårig vorsteh]] |
[[sv:Korthårig vorsteh]] |
||
[[tr:Alman Kısa Tüylü Pointeri]] |
[[tr:Alman Kısa Tüylü Pointeri]] |
||
Versio 16. syyskuuta 2011 kello 19.21
| Lyhytkarvainen saksanseisoja | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Saksa |
| Määrä | Suomessa rekisteröityjä n. 7200 |
| Rodun syntyaika | 1800-luku |
| Alkuperäinen käyttö | metsästys |
| Nykyinen käyttö | metsästys |
| Elinikä | 12-14 vuotta |
| Muita nimityksiä | öklöttäjä, reppukoira |
| FCI-luokitus | ryhmä 7 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 22–32 kg |
| Säkäkorkeus | Urokset 62 - 66 cm, nartut 58 - 63 cm |
| Väritys | Yksivärinen ruskea. Ruskea jossa vähäisiä valkoisia tai pilkullisia merkkejä rinnassa ja raajoissa. Tumma ruskeapäistärikkö. Vaalea ruskeapäistärikkö (kimo). Valkoinen, jossa ruskea pää ja ruskeita laikkuja tai pilkkuja. Musta väri voi esiintyä ruskean tilalla samoina vivahteina tai päistärikkönä. Keltaiset kulomerkit sallitaan. Läsi, otsapiirto ja täplikkäät huulet sallitaan. |
Lyhytkarvainen saksanseisoja (Deutsch kurzhaar) on mannermainen kanakoirarotu, joka on jalostettu Saksassa 1800-luvulla. Lyhytkarvainen saksanseisoja on monipuolinen ja monikäyttöinen metsästyskoira, jota käytetään pääasiassa seisovana lintukoirana.
Historia
Lyhytkarvaisen saksanseisojan historia alkaa koirista, joita käytettiin ennen kaikkea Välimeren maissa riistalintujen verkkometsästyksessä sekä apuna haukoilla metsästettäessä. Seisovat lintukoirat tulivat Ranskan ja Flanderin kautta Saksan hoveihin. Näiden koirien tärkein ominaisuus oli seisontataipumus riistalle. Kaksipiippuisen haulikon käyttöönoton (v. 1750) myötä seisovia lintukoiria tarvittiin yhä enemmän, ja riistalintujen lentoon ammunnasta tuli kuninkaallinen urheilumuoto. Napoleonin murskattua feodaalijärjestelmän vuonna 1805 sai saksalainen keskiluokka mahdollisuuden pienriistametsästykseen. Saksassa tästä pelkästään seisovasta koirasta jalostettiin monikäyttöinen metsästyskoira risteyttäen siihen vanhoja saksalaisia rotuja kuten vainukoira, verijälkikoira, ajokoira ja vinttikoira. Hektor I (synt.1872) pidetään lyhytkarvaisen saksanseisojan esi-isänä. Sen aikaisen koiran tyyppi poikkesi nykypäivän saksanseisojasta. Ne olivat enimmäkseen raskaita, niillä oli usein riippuva maha tai notkoselkä, tihrusilmät ja pehmeät käpälät. Siksi ne työskentelivät verkkaisemmin ja olivat yleensä hyviä noutajia.
Lisäämällä tarkkaan harkittu annos pointteriverta, kuten Solms-Braunfels’in prinssi Albrecht ehdotti, saatiin lyhytkarvaisen saksanseisojan vainu paranemaan ja rakenne kevenemään. Vuodesta 1897 alkaen julkaistu vuosikirja ”Zuchtbuch Deutsch Kurzhaar” on ollut perusta kehitettäessä rodun jalostusta. Prinssi Albrecht zu Solms-Braunfeld kirjasi lyhytkarvaisen saksanseisojan rotumerkit, laati rakenteen arvosteluohjeet ja lopulta yksinkertaiset koesäännöt metsästyskoirille. Nykyään lyhytkarvaisella saksanseisojalla on tarkat jalostus- ja koesäännöt.
Nykyinen käyttötarkoitus
Lyhytkarvainen saksanseisoja on monipuolinen metsästyskoira. Se on jalostettu kanalintujen metsästykseen, missä se hajuaistinsa avulla hakee riistan, seisoo sen ja noutaa pudotetun linnun. Tiedotus riistasta on Suomen oloissa koiralla arvokas ominaisuus. Sorsastuksessa lyhytkarvainen on oiva noutaja, myös raanakoiden talteenottaja. Rotu on jalostettu myös pienpetometsästykseen, emämaassa Saksassa koiran täytyy kokeissa suorittaa pienpetotyöskentely ketulla, meillä mm. supikoiria metsästetään lyhytkarvaisen avulla. Lyhytkarvainen on hyvä jäljestäjä, sitä käytetään apuna haavoittuneen riistan jäljittämiseen.
Monipuolisten metsästysominaisuuksiensa lisäksi lyhytkarvainen soveltuu metsästykseen kaikissa maastoissa. Tavoitteena on, että koiralla on riittävästi rohkeutta tunkeutua pahimpiinkin ruovikoihin ja nokkospehkoihin, jotta ammuttu riista saadaan talteen. Lyhytkarvaisen yhteistyöhalukkuus ohjaajan kanssa näkyy sen yhteydenpidossa laajoilla kairoillakin.
Yleisvaikutelma
Jalo ja sopusuhtainen koira, jonka rakenne ilmentää voimaa, kestävyyttä ja nopeutta. Hyvä ryhti, sulavat ääriviivat, kuiva pää, oikeaasentoinen häntä, tiivis ja kiiltävä karvapeite sekä maatavoittavat ja tasapainoiset liikkeet korostavat koiran jaloutta.
Luonne
Vahva, tasapainoinen, luotettava ja hillitty, ei hermostunut, arka eikä aggressiivinen.