Ero sivun ”Pöllöt” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p r2.7.1) (Botti lisäsi: lv:Pūču dzimta |
|||
| Rivi 118: | Rivi 118: | ||
[[he:ינשופיים]] |
[[he:ינשופיים]] |
||
[[sw:Bundi (Strigidae)]] |
[[sw:Bundi (Strigidae)]] |
||
[[lv:Pūču dzimta]] |
|||
[[lt:Pelėdiniai]] |
[[lt:Pelėdiniai]] |
||
[[hu:Bagolyfélék]] |
[[hu:Bagolyfélék]] |
||
Versio 24. elokuuta 2011 kello 20.20
| Pöllöt | |
|---|---|
 Huuhkaja (Bubo bubo) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Pöllölinnut Strigiformes |
| Heimo: |
Pöllöt Strigidae Vigors, 1825 |
| Synonyymit | |
|
|
| Suvut | |
|
|
| Katso myös | |
Pöllöt (Strigidae) on lintuheimo. Ne ovat yöeläimiä, mutta jotkut liikkuvat päivälläkin. Suomessa pesiviä pöllölajeja ovat helmipöllö, varpuspöllö, huuhkaja, hiiripöllö, lehtopöllö, viirupöllö, lapinpöllö, sarvipöllö, suopöllö ja joinakin vuosina tunturipöllö. Pöllöt ovat lihansyöjiä ja niiden pääasiallista ravintoa ovat pikkunisäkkäät. Ravinnon sulamattomat osat pöllöt oksentavat niin kutsuttuina oksennuspalloina.
Pöllöt tunnetaan hyvästä hämäränäöstä, lähes äänettömästä lennosta sekä noin 270 astetta kääntyvästä päästä. Pöllöillä on usein matalan suppilon mallinen naamakiehkura, joka kerää ääniä korva-aukkoon siten tehostaen sen kuuloa.[1]
Pöllöt
Suomessa tavatut pöllölajit
- Helmipöllö – Aegolius funereus
- Hiiripöllö – Surnia ulula
- Huuhkaja – Bubo bubo
- Tunturipöllö – Nyctea scandiaca
- Lapinpöllö – Strix nebulosa
- Lehtopöllö – Strix aluco
- Viirupöllö – Strix uralensis
- Sarvipöllö – Asio otus
- Suopöllö – Asio flammeus
- Varpuspöllö – Glaucidium passerinum
- Minervanpöllö – Athene noctua
Maailmasta sukupuuttoon kuolleet pöllölajit
- Kirkupöllö - Sceloglaux albifacies
- Maskareenien saarilla eläneen Mascarenotus-suvun kaikki kolme lajia: M. grucheti, M. murivorus ja M. sauzieri
- Siaun saarella Sulawesissa elävä Otus siaoensis-pöllöslaji on nähty varmuudella vain kerran (vuonna 1866), ja se on todennäköisesti kuollut sukupuuttoon[2]
Kansanperinteessä ja symboliikassa
Pöllöä on vanhoista ajoista asti pidetty viisaana eläimenä. Minervanpöllö on viisauden ja filosofian perinteinen symboli.[3][4]
Pöllöä on monissa perinteissä pidetty kuoleman lintuna, niin muinaisessa Egyptissä kuin Roomassakin. Suomessa sitä on pidetty paholaisen lintuna, Pohjoismaissa myös ukkosen jumalan Ukon lintuna. Sen silmiä on syöty koska on uskottu hämäränäön paranevan. Sydän on tuonut rahaa, metsästysonnea ja sodassa rohkeutta. Pöllönmunan ja sydämen keitoksesta tehdyllä juomalla uskottiin olevan parantavaa vaikutusta alkoholismiin, kaatumatautiin ja hinkuyskään. Intiassa pöllönlihan on uskottu kiihottavan sukupuoliviettiä mutta myös tekevän hulluksi. Kun naisen vasemmalle rinnalle asetettiin pöllön sydän, naisen uskottiin paljastavan kaikki salaisuutensa.[4]
Pöllö on ollut paitsi viisauden myös tyhmyyden symboli. Sen kansanomainen nimi hyypiö sisältää myös omituisen olion merkityksen. Myös hyypiä-muotoa on käytetty, ja molemmat ovat yhä käytössä sukuniminä. Pöllö sen sijaan ei enää ole sukunimenä käytössä.[4]
Pöllöstä on tullut myös muoti-ilmiö. Taika-astiastossa on pöllön kuva, ja koru- ja tatuointimuotikin on ottanut pöllön omakseen. Kaupunkipöllöt, kuten Bubi ja Helsingin Forum-korttelin huuhkajat vuonna 2011 edistivät pöllön myönteistä kuvaa.[4][5]
Nalle Puhissa pöllö on vanha ja viisas. Tiedon symbolina se on muun muassa yliopistoissa, kirjastoissa. Kreikkalaisilla se oli mukana sodassa suojelemassa. "Mainospöllö" oli MTV:n (myöh. MTV3:n) pitkäaikaisin symboli.[4]
Lähteet
- ↑ Kysymys Kysy mitä vain. 18.10.2005. Helsingin kaupunginkirjasto, iGS. Viitattu 12.7.2011.
- ↑ BirdLife Species Factsheet: Siau Scops-owl Otus siaoensis Luettu 9.4.2010
- ↑ Singer, Peter: ”Owl of Minerva”, teoksessa Honderich, Ted (toim.): The Oxford Companion to Philosophy. New edition. New York: Oxford University Press, 2005. ISBN 0-19-926479-1. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Emmi Sjöholm, Hu-huu, hyypiö se vain huhuili, Helsingin Sanomat 7.8.2011 s. C 2
- ↑ Yle, viitattu 7.8.2011
Aiheesta muualla
- Suomenluonto.fi: Suomalaisten pöllölajien ääniä
- Forsman, Dick; Jokinen, Mikko; Kaikusalo, Asko & Korpimäki, Erkki: 1000: Pöllöjen pesintä Suomessa. – Lintumies 1.1980 s. 2–9. LYL.
- Korpimäki, Erkki 1985: Pöllötutkimus Suomessa. – Lintumies 1.1985 s. 57–62. LYL.
- Palmgren, Pontus 1982: Pöllöjen suuntakuulosta. – Ornis Fennica 59:32–35.
- Ylimaunu, Juha; Henttonen, Heikki & Lagerström, Martti 1985: Myyrien kannanvaihtelut ja pöllöjen esiintyminen. – Lintumies 3.1985 s. 139–149. LYL.