Ero sivun ”Tuulihaukka” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p r2.7.1) (Botti lisäsi: simple:Common Kestrel |
p r2.6.4) (Botti lisäsi: kk:Кәдімгі күйкентай |
||
| Rivi 105: | Rivi 105: | ||
[[he:בז מצוי]] |
[[he:בז מצוי]] |
||
[[ka:კირკიტა]] |
[[ka:კირკიტა]] |
||
[[kk:Кәдімгі күйкентай]] |
|||
[[mrj:Калявӓрӓш]] |
[[mrj:Калявӓрӓш]] |
||
[[lb:Kréchel]] |
[[lb:Kréchel]] |
||
Versio 21. elokuuta 2011 kello 00.25
| Tuulihaukka | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Päiväpetolinnut Accipitriformes |
| Heimo: | Jalohaukat Falconidae |
| Suku: | Falco |
| Laji: | tinnunculus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Falco tinnunculus |
|
| Katso myös | |
Tuulihaukka (Falco tinnunculus) on jalohaukkojen heimoon kuuluva pieni petolintu.
Koko ja ulkonäkö
Tuulihaukka on pienikokoinen haukka, jolla on pitkät siivet ja pitkä pyrstö. Pituus on 32–35 cm ja siipiväli 70–80 cm. Selkäpuoli on punaruskea ja vatsapuoli vaalea tihein tummin täplin. Koiraan pää on harmaa, naaraan vaalea. Nuori lintu muistuttaa naarasta. Tuulihaukan soidinääni on kimittävä kii-kii-kii...
Vanhin suomalainen rengastettu tuulihaukka on ollut 11 vuotta 2 kuukautta vanha. Euroopan vanhin on ollut tanskalainen 16 vuotta 5 kuukautta vanha yksilö.
Levinneisyys
Levinneisyysalue on hyvin laaja, käsittäen lähes koko Euraasian. Euroopan kanta on 250 000–350 000 paria, joista Britteinsaarilla 60 000. Parimäärä Suomessa on 1 000–2 500.[3] Tuulihaukka muuttaa Keski- ja Etelä-Eurooppaan ja Pohjois-Afrikkaan. Joitakin yksilöitä jää Suomeen talvehtimaan hyville myyräapajille.
Kanta taantui suuresti ympäristömyrkkyjen takia 1960-luvulla. Lajin kannan elpymiselle on ollut elintärkeää pöntötys. Laji on nykyään poistettu uhanalaisten lajien listalta.
Elinympäristö ja elintavat
Tuulihaukka on viljelysmaiden lintu. Suomessa osa kannasta pesii avosoilla, hakkuuaukoissa, tuntureilla ja saaristossa. Tuulihaukka saalistaa avomaiden yllä. Se jää usein lekuttelemaan paikoilleen ilmaan kuin tiira.
Lisääntyminen
Tuulihaukka pesii onttoon keloon, vanhaan variksen pesään tai erikoisvalmisteiseen pönttöön. Tuulihaukka saa vain yhden pesueen vuodessa. Se munii huhti–toukokuussa 3–7 punamustatäpläistä munaa. Niitä naaras hautoo 26–30 vrk, kun koiras pitää huolen ruokahuollosta. Poikaset viipyvät pesässään 27–33 vrk, jonka jälkeen poikue emoineen pysyy koossa vielä noin kuukauden ajan.
Ravinto
Tuulihaukan pääravintoa ovat myyrät ja muut pienet jyrsijät. Myyräkatovuosina ravinto voi kuitenkin koostua suurelta osin sammakkoeläimistä, pikkulinnuista, madoista ja isoista hyönteisistä.
Kuvagalleria
-
Tuulihaukka lekuttelemassa paikoillaan -
Tuulihaukka lekuttelemassa paikoillaan -
-
Tuulihaukan pesä tehdasrakennuksessa, Saksassa
.jpg)
Lähteet
- ↑ IUCN 2008 Red List IUCN. Viitattu 17.10.2008.
- ↑ Falco tinnunculus IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
- ↑ Väisänen, Risto A., Lammi, Esa & Koskimies, Pertti (1998): Muuttuva pesimälinnusto. - Otava. Keuruu. ISBN 951-1-12663-6
Aiheesta muualla
- Hellstén, Hannu & Lindroos, Seppo 1976: Tuulihaukan Falco tinnunculus pönttöpesinnät Riihimäellä 1971-73. - Lintumies 4.1976 s. 124. SLY.
- Korpimäki, Erkki 1983: Tuulihaukkapönttökokeilun tuloksia. - Lintumies 3.1983 s. 132-137. LYL.
- Korpimäki, Erkki, Haapoja, Reima & Ikola, Sakari 1979: Kaksi tuulihaukan Falco tinnunculus lähekkäistä pesää. - Lintumies 1.1979 s. 35. LYL.
- Korpimäki, Erkki, Ikola, Sakari & Haapoja, Reima 1979: Tuulihaukan Falco tinnunculus ravinnontarpeesta ja pesäpoikasten painonkehityksestä. - Lintumies 2.1979 s. 49-53. LYL.
- Kuusela, Seppo 1989: Noin tunti tuulihaukan perhe-elämää. - Lintumies 3.1989 s. 134. LYL.
- Rikberg, Ralf 1979: Tornfalk Falco tinnunculus häckande i holk. - Lintumies 2.1979 s. 83. LYL.
- Tuulihaukka Lintukuva-verkkopalvelussa